Entisen avomieheni kanssa keskusteltiin asiasta reilusti ennakoiden, vaikka perheenperustaminen ei ollut ajankohtaista eikä siihen asti ikinä päästykään. Mutta ratkaisu olisi ollut sellainen, että sukunimi olisi määräytynyt lapsen sukupuolen perusteella. Tyttö olisi mennyt miehen nimelle ja poika minun nimelleni (mies ehdotti tätä). Sukupuolijakoa ei voi tietenkään käyttää, jos sukupuoli on jo tiedossa, mutta käytännössä ratkaisu on sama, kuin olisi arvottu sukunimi. Eli kolikonheitto tms. on teillä edelleen vaihtoehtona. Entisen avomiehen kanssa ei ollut merkittävää eroa sukunimen harvinaisuudella tms. asioilla.
Nykyisen mieheni kanssa asia ratkaistiin niin, että minulla oli hyvät perustelut sille, miksi lapsi tulisi minun nimelleni. Näitä oli nimeni harvinaisuus ja se, että olin perhevapailla huomattavasti miestä pidempään, joten hoidin alussa kaikki neuvola- yms. asiat. Perhevapaapäätös taas perustui ihan siihen, että mies ei ollut valmis olemaan poissa töistä kovin pitkään, omasta puolestani oltaisiin voitu jakaa vapaat puoliksi. Miehellä ei oikein ollut vasta-argumentteja nimiasiassa, joten lapsi tuli nimelleni. Niinhän se sitä paitsi menee, jos muuta ei ilmoiteta.
Teillä ei tuo, että haluat kaikki lapsesi omalle nimellesi ole kyllä mielestäni mitenkään ratkaiseva perustelu, koska mies voisi ihan samalla perustelulla vaatia toisenlaista lopputulosta. Jos ei ole muita asiaperusteluja, kuten nimen harvinaisuus, suosittelisin päättämään asian ihan arpomalla tavalla tai toisella.
Meillä tuolla sukunimiasialla ei ole ollut mitään käytännön merkitystä. Mies ei selvästikään ole kuitenkaan halunnut sitä julistaa, vaan isomammat ovat saaneet olla uskossaan, että lapsella on miehen sukunimi. Tuo vanhempi polvi kun ei varmaan oikein osaa edes itse ajatella muuta vaihtoehtoa, kun ollaan miehen kanssa naimisissakin. Jossain vaiheessa minua kyllä pikkuisen ärsytti väärällä nimellä lapselle tulleet kortit, mutta olen antanut asian olla. Mitä sitä turhaan kummastuttaa 9-kymppisiä ihmisiä, eivät välttämättä ole edes keskuudessamme enää siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa huomioimaan tuollaiset asiat.
