Erittäin ahdistava huonekaveri synnytysvuodeosastolla - muilla vastaavia kokemuksia?

[Nenja]

Mä olin yksin ensimmäisen yön (onneksi), seuraavana päivänä tuli jo viikko sitten synnyttänyt nainen, valohoitoon, koko päivä meni siihen että se puhuu puhelimessa joko miehensä tai kaverinsa kanssa. Riiteli kokoajan sen miehen kanssa puhelimessa kun se raukka ei löytänyt kaapista jotain tiettyä imetyspaitaa. Ai että ahdisti kuunnella sitä huutamista ja raivoamista. "miten sä et nyt voi löytää sitä sieltä kaapista idiootti". Huoh. Söi, nukkui, riiteli. Tuli oikein onnellinen kuva tästä perheestä

 

["vieras"]

Sori vaan, mutta oletko idiootti? Tuossa ollut mitään muuta outoa, kuin ehkä se että jos lörpöttelee niitä näitä voi olla ärsyttävää. Riippuu ihmisistä.

Munkin vauva rääky yöt, ei osannut vielä imuotetta, itse en osannut vielä imetystä, tottakai koitin vauvaa rauhoitella ja imettää siitä huolimatta. Pieni valokin piti joskus laittaa päälle (se sängyn päässä oleva), että näin miten imettää, kerta en vielä osannut. Eikä sitä ekana todellakaan olla antamassa lisämaitoa, itse loppuviimein pyysin sitäkin mutta sitä ei heti edes suostuttu antamaan.

Ja ihan samalla tapaa siellä toisenkin äidin vauva rääkyi yöllä, eikai kukaan oikeasti kuvittele että se vastasyntyneiden vuodeosastolla olo on joku hemmetin HERMOLOMA? Mutta sä varmaan pistit tilaukseen heti alussa hyvin nukkuvan ja syövän lapsen, olis pitänyt itsekin tajuta, tyhmä minä..... ja että vielä niin tyhmä että rauhoittelen lastani.. oivoi. Totaali idiootti siis Ainiin, harvoin toivon kenellekkään koliikkivauvaa, mutta sunlaisille se vois tehdä jopa hyvää. Jospa ne simmut vähän avautuis ja osais alkaa ajattelemaan asioita hieman laajemmin, oman navan ulkopuolelta nääs.

 

["siiru"]

no en näe ongelmaa tässä tapauksessa.ehkä se on vähän uusi asia tuo vauva ja pitää alkuun opetella kaikki sen kanssa ja sitähän varten sairaalassa ollaan että opetellaan ja saadaan apua hoitajilta oli vuorokauden aika mikä hyvänsä Ihanaa että äiti oli silti aamulla hyväntuulinen vaikka varmaan väsynyt.

Mulla oli yks huonekaveri sellanen joka kuorsas NIIN lujaa JOKA yö kokonaan ettei paljon nukuttu,no mietin jo että kuinka mun vauva nukkuu pelästymättä Mutta kun sen tädin vaavi heräs itkemään ni tää täti ei ja sit sai soitella hoitajaa herättään että herätti tuon äidin ja se tokas aina vaan että hui kauhee enkö herännyt että minunko vauva siinä vieressä itkee(itki lujaa).Mutta hormonit ja pitkät synnytykset ehkä väsyttää.Siksi mä nukunkin vauva kainalossa että ainakin herään itse sen itkuun.Mutta onhan näitä tapauksia varmaan vaikka minkälaisiaOnneks sairaalassa oloaika on loppujen lopuksi ihan lyhyt.

 

["Jaaha"]

Noo, mua ärsytti kun huonekaveri söi karkkia kovaan ääneen mässyttämällä..

 

["vieras"]

Siis oli kauheaa, että joku toinen juuri äidiksi tullut harjoitteli imetystä samassa huoneessa? Ok. Tuliko yllätyksenä, että jotkut vauvat huutaa enemmän kuin toiset, ja että jotkut ihmiset kuorsaavat nukkuessaan, ja että jotkut jopa toivottavat aamulla hyvää huomenta?

 

[Luojan kiitos]

Luojan kiitos meillä oli perhehuone. Me oltiin nimittäin tuo potenssiin sata. Paitsi, että mä en nukkunut päivisinkään. Vauva aloitti kirkumisen jo laitoksella. Syy EI ollut maidon riittämättömyys, vaan vauvan refluksi.

 

[Maine Coon/]

Multa meni nyt ohi, että mikä tuossa oli ahdistavaa??

 

[Ei täydellinen äiti]

Ihan normaalilta tuo minunkin korvaan kuullosti.
Ne ensimmäiset päivät sairaalassa nyt on vaan vähän harjoittelua, toisilla menee paremmin ja toisilla on enemmän alkukankeutta.

Itsellä oli myös imetyksen kanssa ongelmia (sekä imuotteen että maidonnousun), halusin kuitenkin yrittää alusta alkaen ja oma vauva sattui juuri öisin syömään. Välillä joudun kutsumaan hoitajaakin avuksi imuotteen harjoittelua varten.

Ei kannata stressata ja ahdistua liikaa, ei siellä synnärillä kuitenkaan kovin montaa päivää joudu olemaan.

 

[Doves]

:stick: Buuhuuu, en tajunnu missä vika

 

["hemi"]

Itse ahdistuin siitä, kun yhden huonekaverini oli pakko päästä tupakalle tunnin välein ja koko suku haisi tupakalle, kun tulivat vauvaa katsomaan. Hoitajatkin asiasta jo huomauttivat...

 

[Madicken04]

En myöskään ymmärrä ongelmaa tuossa äidissä. Toki se on raskasta jos samassa huoneessa on useita vauvoja joilla on ihan eri rytmit ja kokoajan joku on hereillä kitisemässä jne. Mutta semmoista se vaan on. Toki yöllä voi huomioida muita niin ettei sytyttele turhia valoja eikä itse pidä isommin meteliä mutta sille jos vauva valvoo ja harjoittelee imemistä öisin ei voi mitään.

Todennäköisesti tuo äiti pärjää paremminkin kuin ne äidit jotka tykkäävät että vauvankin kanssa pitää saada nukkua täydet yöt. Siis jos nuo yövalvomiset eivät häntä häirinneet vaan jaksoi höpötellä vauvalle ja pystyi taas nukkumaan päivällä kun vauva nukkui.

Enemmän olisin huolissani jos hän olisi heti vaatinut että hoitajat ottavat vauvan öiksi kansliaan että itse (ja ne huonekaverit) saavat nukkua.

 

[mitähäh]

miksi hitossa sä luurasit siellä synnärillä noin kauan? :O jos noin ahdisti niin oisit lähteny kotias sieltä, ei ne väkisin pidä. mä en ikinä saa sairaalassa nukuttua, siksi mä suostun olemaan siellä max sen yhden päivän ja sit kotiin lepäämään.

 

["PollyAnna"]

Mä en edes muista mimmonen huonekaveri oli... Olin niin uponnut vauvaan ja sen tuijotteluun, että ei vieruskaveri kauheesti kiinnostanut.

 

["Cartman"]

Ihan mukava ihminen huonekaverina mutta hän oli somali ja tiedätte mille somaleita haisee... Lemu oli inhottava ja yltyi entisestään kun hänelle tuli vieraita voin pahoin...tuulettaakaan ei oikeen voinut kun oli vauvat huoneessa.

 

[Ymmärrän]

No ois minuakin yöaikaan ärsyttänyt lepertelemään vauvalle. Se kun on noin muutoinkin ärsyttävän kuuloista.

 

[hääää]

en mä nyt ymmärtänyt ongelmaa? monet vauvathan siellä huutavat.. eks se oo aika normaalia... se et esim vauva ei löydä imemis asentoa vaikka maitoa tuleekinjne

 

[rwfg]

En mä kyllä tuollaisesta olisi ahdistunut, mutta siltikään sairaala ei ole mun paikkani. Jos siellä ei ole pakko olla, niin olen mieluummin jossain muualla. Esikoisesta ja keskimmäisestä pääsin onneksi kivan nopeasti (tyyliin ti synnytys, to aamuna kotiin) kotiin ja kolmannen synnytin polikliinisesti (kotiuduimme 6 h kuluttua synnytyksestä).

Eli mun kohdallani menee niin, että oli huonekaverit millaisia tahansa, niin mä en juurikaan sairaalassa pysty nukkumaan. Ei vaan uni tule, vaikka vauvojen puolesta sellaisia välejä olisikin ollut, että olisi voinut nukkua.

 

["ttt"]

Minullakin OYS:ssa huonekaveri, joka PITI YÖLLÄ VALOJA PÄÄLLÄ vaikka pyysin sammuttamaan. minä en todellakaan saa unta, jos keinovalot päällä. Kun menin nukkumaan, hän kävi laittamassa valot päälle ja nukkui itse valossa... olin ihan paskana parin päivän päästä ja lähdin kotiin.

Mikä ihmisiä vaivaa- aikuisia ihmisiä

 

[Miili]

Luin vaan aloituksen mutta mikä tuossa oli ahdistavaa?

 

[tytönjapoikienmamma]

Sellasta se on synnärillä....

 

["eräs"]

Ai, minä luulin että MULLA oli ahdistava huonekaveri. Se nainen ei välittänyt vauvastaan juuri lainkaan, heti kun vauvansa inahtikin, äiti huokaisi tuskastuneena että älä nyt jaksa. Puhui puhelimessa usein, valitti kun vauva oli niin nolon iso. Valitti hoitajille päänsärkyä, haetutti päivystävän lääkärinkin luokseen. Ja kun hoitohenkilökunta lähti, laittoi hän valot päälle ja alkoi selata lehtiä niin kuin mitään kipua ei olisikaan.

Vauva oli paljon kansliassa, äiti kertoi minulle vauvan isän häipyneen jonnekin ja että hän itse ei jaksaisi vauvaa hoitaa. Hommasi itselleen jonkun tukiasunnon. Koska hän puhui puhelimessa niin paljon, en voinut olla kuulematta millainen moniongelmainen hän oli. Toivottavasti vauvansa voi nykyään hyvin, ehkä sijaiskodissa, en tiedä.

Ap:n huonekaveri kuulosti hyvältä äidiltä jolla riitti energiaa hoitaa vastasyntynyttä ja hyvä niin. Toisenlaisiakin tapauksia on siis nähty.

 

[Meteli Seis]

Tuossa vauvan itkemisessä ja vauvalle juttelemisessa nyt ei pitäisi olla mitään ahdistavaa vaikka kuinka olisi yö. Sen ei pitäisi ketään häiritä koska tilanne voisi olla oman vauvan kohdalla ihan sama.

Mulla oli esikoisen syntymän jälkeen huonetoverina sellainen nainen kuka valitti koko ajan kuinka sattuu. Hänellä oli myös jatkuva kakkahätä ja aina se osui ruokailuaikaa ja muisti siitä mainita joka kerta kun huusssiin lähti, pidellen kädellä takapuolesta kiinni.

Lapseta olin himan huolissani kun jätti sen aina siihen isolle sängylle ihan reunalle, kävin sitä siirtelemässä keskemmälle aina kun vieruskaveri istui huusssissa eli aika monesti.

En tiedä oliko tuokaan ahdistavaa,mutta hieman häiritsevää. Hoitajille oli kyllä varmaan riesä kun juoksutti niitä ihan turhan takia huoneessa. Esim antaisiko vesilasin pöydältä vaikka pääsi itsekkin liikkumaan.

 

[Queen of Nothing]

Aah, tuleepa muistoja mieleen. Minulla oli huonetoveri, joka lörpötteli puhelimeen, soitteli kaiken yötä soittopeliä vauvalle, uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Aamulla totesi vauvan olevan niiiiin rauhallinen, kun saa kuunnella musiikkia jota hänelle on soitettu jo vatsan läpi. Minä olin niin kipeä leikkauksen jäljiltä, että olisin vain halunnut nukkua, mutta ei nukuttu päivällä, eikä nukuttu yöllä. Nauroin ja itkin kivusta ja naurusta kuvitellessani minne kaikkialle sen soittopelin voisin tunkea ja mistä se soittopeli löytyisi hirtettynä. Lähdin kotiin, en jaksanut sitä huonekaveria, enkä hänen loputtomia päivävieraita, enkä äänekkäitä maratonpuheluita. Lähdin hoitajien ja lääkärin vastustuksesta huolimatta. Inhoan sairaaloita.

 

["Lissu"]

Mulla oli aika eksoottisia huonekavereita.... yksi oli venäläinen eikä puhunut sanaakaan Suomea, yritti kysellä multa kaikkea ja sitten yritettiin jotenkin viittomalla saada asiasta selvää... toinen taas oli joku himourheilija, sai lapsensa keskosena ja oli siitä kovin ihmeissään, kun hän vaan 10 kilometrin lenkin teki ja meni saunaan ja yhtäkkiä se vaan alkoi syntyä. Synnytystä seuraavana päivänä kyseli jo kätilöiltä että eikö hän voisi lähteä salille kun vauva joka tapauksessa makaa keskolassa suurimman osan päivää...

 

[tuttua]

Kuulostaa niin tutulta, mutta mun huonetoveri synnytti toisen lapsensa, ei jutellut mulle ja oli mun kanssa vaan yhden yön samassa huoneessa kun mä pääsin onneksi pois. Olin niin väsynyt kun pääsin kotiin että sammuin kuudelta sohvalle kun en ollut koko edellisenä yönä nukkunut yhtään.