Erittäin arka ja ujo lapsi... miten rohkaista ja käyttäytyä ettei mene enemmän kuoreensa...

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";26718902]Se tulee mieleen, että pahiten lasta vammauttaa, jos häntä koko ajan tarkkaillaan kuin jotakin ongelmaista ja yritetään "korjata" ja kehutaan onnistumisia koko ajan eli ylipäätään kiinnitetään patologisen paljon huomiota siihen miten toimii. Kirjoitin entiseenkin ketjuun saman, että sosiaalisesti kyvykkäillä ihmisillä, olivat nämä ujompia tai puheliaampia, on se ominaisuus, että eivät tarkkaile käytöstään koko ajan ja hyväksyvät sen, että voivat "mokata" tai eivät aina huomioi toisia ym. ja se kuuluu normaaliin kanssakäymiseen. Ihmisten väliset suhteet eivät ole suorittamista. Kyttäämällä lastasi varmistat sen, että hänestä tulee sellainen, jolle ihmissuhteet ovat suorittamista ja häpeän ja epäonnistumisen täyttämää. Anna olla. Lapsesi on sinusta erillinen ihminen ja saa myös epäonnistua ja toimia ihan niin kuin oma luonne sanoo, eikä sinulla ole siihen nokan koputtamista. Hänestä tulee silti ehkä ujo aikuinen, mutta myös normaali, jos häntä ei yritetä "parantaa". Jos sinulla tulee häpeän tunne, kun lapsi epäonnistuu, niin kannattaa miettiä mistä se johtuu. Yleensä siihen on selvä syy omassa lapsuudenkokemuksissa.[/QUOTE]

Kiitos viisaista sanoistasi!

Tässä oli minulle myös paljon ajattelemisen aihetta. Ehkä on tosiaankin MINUN syytä RELATA ja lopettaa ainainen KYTTÄÄMINEN ja ASIOIDEN VATVOMINEN!! Ja olla vaan normaalisti eikä kiinnittää huomiota jokaiseen liikkeeseen. Ajattelin tänään itsekin sitä, että ei ole reilua kytätä toisen käytöstä noin kamalasti, eihän meidän muidenkaan käytöstä näin syynätä.

Kiitos!

 

["aloittaja"]

Se täytyy vielä tähän raapustaa, että kun kävin tänään ostoskeskuksessa jossa on leikkipaikka, siis valvomaton sellainen, mutta kuitenkin, lapseni halusi jäädä yksin leikkipaikkaan jossa oli ennestään neljä muuta lasta siksi aikaa kun minä menin viereiseen kauppaan (josta siis lapsen näin koko ajan)

Ei varmasti muille tyypeille jutellut, mutta halusi ja uskalsi mennä sekaan

 

["joo"]

Mua kyllä vähän säälittää kaikki ujot lapset. Itse olin nimittäin tosi ujo lapsi, eikä se ujous ole suinkaan näin iän myötä lähtenyt pois. Olen todella epäsosiaalinen enkä oikein osaa jutella kellekään mitään. Pelkään näitten ujojen lasten kohdalla, että he "saavat" samanlaisen elämän kuin minäkin. Voi että, kun elämäni olisi helpompaa kun en olisi näin surkea ihmisten kanssa. Nyt minulla on lapsia ja arvaakaa, kuinka pelkään mennä puistoon, kun siellä pitää jutella muille äideille. Mulla ei oo mitään puhuttavaa! Voihan sitä jutella vaikka säästä, mutta ne keskustelut on jotenkin tosi väkinäisiä "onpa kiva ilma" "niin on". "minkä ikäinen teidän maija on? ai neljä. niin meidän minttukin". Sitten ollaan taas hiljaa.

NO tää nyt meni vähän aiheen vierestä, sori. Mutta ap, minusta sinä oot suhtautunut asiaan juuri oikein. Pakottaa ei saa, se tekee tilanteesta vaan entistä kiusallisemman.

Eikä ujous aina pelkästään huono asia ole, mutta tänään mulla on taas tämmönen surkea päivä ja oikein häpeän vielä näin illallakin, kun kerrankin saatiin aikaiseksi mennä puistoon ja lopputulos oli se, että hävetti vaan perkuleesti kun en saanut sanaa suustani.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26719653]Se täytyy vielä tähän raapustaa, että kun kävin tänään ostoskeskuksessa jossa on leikkipaikka, siis valvomaton sellainen, mutta kuitenkin, lapseni halusi jäädä yksin leikkipaikkaan jossa oli ennestään neljä muuta lasta siksi aikaa kun minä menin viereiseen kauppaan (josta siis lapsen näin koko ajan)

Ei varmasti muille tyypeille jutellut, mutta halusi ja uskalsi mennä sekaan [/QUOTE]
Mukavaa .

 

[introvertti]

Olin itse tavattoman ujo lapsena, nykyään en enää niinkään ujo, mutta sosiaalisesti vähän kömpelö varmaan siitä syystä että olen aina viihtynyt paremmin itsekseni enkä siis ole ollut niin paljon muiden ihmisten kanssa nuorenakaan kuin ihmiset yleensä.

Mutta siis lapsena ikävintä oli ehkä se, että äitini on luonteeltaan täysin erilainen kuin minä eikä koskaan oikein ymmärtänyt tai hyväksynyt ujouttani. Siis ei hän mitään totaalisen pieleen tehnyt, mutta esimerkiksi se jatkuva toitottaminen siitä, miten "meidän Maija on niiiiin ujo ja arka ja sisäänpäinkääntynyt". Oikeasti lapset kuulee ja kuuntelee mitä äidit puhuvat heistä muille... Joskus teini-iässä sitten kerran sanoin, että ärsyttää se toitottaminen, ja siitä äiti suuttui

Minusta olisi ollut aivan mahtavaa, jos äiti olisi alkuun tullut esim. vieraisiin lapsiin tutustuttaessa ensi alkuun mukaan, mutta eihän sieltä tullut kuin sitä patistamista.

Tsemppiä alkuperäiselle ja hänen tyttärelleen, etteköhän te ihan hienosti pärjää kun kerran asiaa noin fiksusti huomioidaan.

Olisi ollut mukavaa, jos äiti olisi yrittänyt ymmärtää enemmän ja päivitellä vähemmän.

 

[edellinen]

Oho, kaksi viimeistä kappaletta menivät väärin päin...

 

["vieras"]

Olin itse tavattoman ujo lapsena, nykyään en enää niinkään ujo, mutta sosiaalisesti vähän kömpelö varmaan siitä syystä että olen aina viihtynyt paremmin itsekseni enkä siis ole ollut niin paljon muiden ihmisten kanssa nuorenakaan kuin ihmiset yleensä.

Mutta siis lapsena ikävintä oli ehkä se, että äitini on luonteeltaan täysin erilainen kuin minä eikä koskaan oikein ymmärtänyt tai hyväksynyt ujouttani. Siis ei hän mitään totaalisen pieleen tehnyt, mutta esimerkiksi se jatkuva toitottaminen siitä, miten "meidän Maija on niiiiin ujo ja arka ja sisäänpäinkääntynyt". Oikeasti lapset kuulee ja kuuntelee mitä äidit puhuvat heistä muille... Joskus teini-iässä sitten kerran sanoin, että ärsyttää se toitottaminen, ja siitä äiti suuttui

Minusta olisi ollut aivan mahtavaa, jos äiti olisi alkuun tullut esim. vieraisiin lapsiin tutustuttaessa ensi alkuun mukaan, mutta eihän sieltä tullut kuin sitä patistamista.

Tsemppiä alkuperäiselle ja hänen tyttärelleen, etteköhän te ihan hienosti pärjää kun kerran asiaa noin fiksusti huomioidaan.

Olisi ollut mukavaa, jos äiti olisi yrittänyt ymmärtää enemmän ja päivitellä vähemmän.

Äitisi kohdallakin voi todeta sen tosiseikan, että ulospäinsuuntautuneisuus ei tarkoita, että olisi hyvät sosiaaliset taidot ja osaisi huomioida toisia.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="joo";26720529]Mua kyllä vähän säälittää kaikki ujot lapset. Itse olin nimittäin tosi ujo lapsi, eikä se ujous ole suinkaan näin iän myötä lähtenyt pois. Olen todella epäsosiaalinen enkä oikein osaa jutella kellekään mitään. Pelkään näitten ujojen lasten kohdalla, että he "saavat" samanlaisen elämän kuin minäkin. Voi että, kun elämäni olisi helpompaa kun en olisi näin surkea ihmisten kanssa. Nyt minulla on lapsia ja arvaakaa, kuinka pelkään mennä puistoon, kun siellä pitää jutella muille äideille. Mulla ei oo mitään puhuttavaa! Voihan sitä jutella vaikka säästä, mutta ne keskustelut on jotenkin tosi väkinäisiä "onpa kiva ilma" "niin on". "minkä ikäinen teidän maija on? ai neljä. niin meidän minttukin". Sitten ollaan taas hiljaa.

NO tää nyt meni vähän aiheen vierestä, sori. Mutta ap, minusta sinä oot suhtautunut asiaan juuri oikein. Pakottaa ei saa, se tekee tilanteesta vaan entistä kiusallisemman.

Eikä ujous aina pelkästään huono asia ole, mutta tänään mulla on taas tämmönen surkea päivä ja oikein häpeän vielä näin illallakin, kun kerrankin saatiin aikaiseksi mennä puistoon ja lopputulos oli se, että hävetti vaan perkuleesti kun en saanut sanaa suustani.[/QUOTE]

Ei tämä asian vierestä mennyt, kiva kun kirjoitit joka tapauksessa

Mielenkiinnosta kysyn, että onko sinun lapsesi ujoja vai ulospäinsuuntautuneita?

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="aloittaja";26719653]Se täytyy vielä tähän raapustaa, että kun kävin tänään ostoskeskuksessa jossa on leikkipaikka, siis valvomaton sellainen, mutta kuitenkin, lapseni halusi jäädä yksin leikkipaikkaan jossa oli ennestään neljä muuta lasta siksi aikaa kun minä menin viereiseen kauppaan (josta siis lapsen näin koko ajan)

Ei varmasti muille tyypeille jutellut, mutta halusi ja uskalsi mennä sekaan [/QUOTE]

Ihanaa! Iso askel tämäkin itsevarmuuden kehittymisen tiellä

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="aloittaja";26726397]Ei tämä asian vierestä mennyt, kiva kun kirjoitit joka tapauksessa

Mielenkiinnosta kysyn, että onko sinun lapsesi ujoja vai ulospäinsuuntautuneita?[/QUOTE]


Mäkin pohdin tätä kovasti.. Itse olen tosiaan lapsena ollut hyvin ujo, nyt aikuisena ennemminkin aika ulospäin suuntautunut. Lapsista toinen on äärimmäisen ujo(useimmiten), toinen taas aika ulospäin suuntautunut. Hassua. Meillä auttaa sekin, että lapsilla on lyhyt ikäero, ja tämä ujompi sitten ikään kuin rohkeamman siivellä kulkee ja oppii samalla itse ulospäin suuntautuneisuutta kun ei joudu olemaan huomion keskipisteenä vaan saa olla hiukan siskon "varjossa".

 

["Aloittaja"]

Mäkin pohdin tätä kovasti.. Itse olen tosiaan lapsena ollut hyvin ujo, nyt aikuisena ennemminkin aika ulospäin suuntautunut. Lapsista toinen on äärimmäisen ujo(useimmiten), toinen taas aika ulospäin suuntautunut. Hassua. Meillä auttaa sekin, että lapsilla on lyhyt ikäero, ja tämä ujompi sitten ikään kuin rohkeamman siivellä kulkee ja oppii samalla itse ulospäin suuntautuneisuutta kun ei joudu olemaan huomion keskipisteenä vaan saa olla hiukan siskon "varjossa".

Joo varmasti sisaruksesta on apua. Kyläpaikoissa tai uusissa tilanteissa kaikki huomio ei kiinnity ainoastaan häneen, vaan myös toiseen. Meillä lapsi on tosiaankin ainokaisemme.