Erittäin ujo tyttö, mutta minkäs teet... vai mitä?!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ujo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

"ujo"

Vieras
Meillä on 4,5 v tyttö. Ikänsä ollut ujo ja hitaasti lämpiävä. Päiväkodissa kuitenkin hyvin pyyhkii ja kavereita on. Kahden serkun kanssa myös vapaa-ajalla ei ongelmia. Yhtä hoitokaveria ollaan vapaa-ajalla yritetty tapailla, mutta leikki ei oikein saa alkuaan, kun tämä kaveri on vielä omaa tyttöämmekin ujompi, eikä kumpikaan saa hommaa oikein alkuun.

Nyt lähinnä minua ärsyttää suuresti se mitenkä tytön ujoutta jotkut kovasti kommentoivat, tytöllä on myös yksi 3-vuotias serkkupoika jota näemme ehkä kerran kuussa tai kahdessa. Tämä poika on erittäin vilkas. Aiemmin heillä jotenkin sujui leikit (ts. juokseminen), mutta nyt ei. Tämä poika yrittää jutella meidän tytölle, mutta tyttö on vähän niin kun ei huomaiskaan, on sanonut ettei halua pojan kanssa leikkiä. Olen yrittänyt rohkaista, mutta minkäs teen jos ei lähde niin ei lähde. Vai oikeasti, voisinko jotain tehdä?

Tyttömme on mummoloissakin niin, että varsinkin jos papat ovat siellä, on alkuun hiljaisempi ja vaisumpi, mutta sitten sen 15 min jälkeen lähtee touhu paremmin käyntiin. Mutta eikös tämä nyt ole ihan normaalia käytöstä ujolle lapselle?

Samoin sitä jotkut ihmettelevät, että kun tyttö ei tervehdi vieraita tai välttämättä vastaa heille mitään jos kysyvät jotain. Ujosteluahan se on, mutta eikös vaan ihan normaalia kuitenkin?
 
On normaalia. Ja voi olla ettei tyttöäsi vaan kiinnosta samat leikit kuin villiä serkkupoikaa. Parasta varmaan on kun et tee asiasta sen suurempaa numeroa vaan annat tytön totutella tilanteisiin omaan tahtiinsa. (Äläkä välitä aikuisten asiantuntemattomista kommenteista....)
 
Meidän tyttö oli tosi ujo vielä eskarissakin.Pelotti se eskarin alku, että se raasu ei varmaan uskalla sanoa jos on vaikka vessahätä tms. Muita ihmisiä tosin tuntui häiritsevän kovastikin se ujous. Itse ei kiinnitetty siihen sen kummemmin huomiota, eikä pakotettu tekemään semmosia juttuja mitä ei uskaltanu.
Siitä se vaan lähti sujumaan ja tyttö reipastumaan. Nyt on fiksu ja reipas viitosluokkalainen.
 
Meidän tyttö oli tosi ujo vielä eskarissakin.Pelotti se eskarin alku, että se raasu ei varmaan uskalla sanoa jos on vaikka vessahätä tms. Muita ihmisiä tosin tuntui häiritsevän kovastikin se ujous. Itse ei kiinnitetty siihen sen kummemmin huomiota, eikä pakotettu tekemään semmosia juttuja mitä ei uskaltanu.
Siitä se vaan lähti sujumaan ja tyttö reipastumaan. Nyt on fiksu ja reipas viitosluokkalainen.

Joo tuota minäkin aina mietin, että hoidossa tai kaverin luona kylässä ollessaan (sitten kun uskaltaa yksin mennä) ei uskalla sanoa vessahädästä tms, mutta ainakin hoidossa on ollut yllättävänkin rohkea monessa asiassa. Ei anna muiden pompottaa ja kertoo hoitajille jos joku kiusaa tms.
 
Meidän tyttö oli tosi ujo vielä eskarissakin.Pelotti se eskarin alku, että se raasu ei varmaan uskalla sanoa jos on vaikka vessahätä tms. Muita ihmisiä tosin tuntui häiritsevän kovastikin se ujous. Itse ei kiinnitetty siihen sen kummemmin huomiota, eikä pakotettu tekemään semmosia juttuja mitä ei uskaltanu.
Siitä se vaan lähti sujumaan ja tyttö reipastumaan. Nyt on fiksu ja reipas viitosluokkalainen.

Mitenkä teillä käynnistyi nuo kaverikyläilyt esimerkiksi? Minä olen huomannut että meillä tytöllä sujuu paremmin leikit sellaisen kaverin kanssa joka on itse "reippaampi" tai sanotaanko aloitteellisempi. Sanoo että tule niin mennään leikkimään tms. Koska meidän tyttö sellaista ei juurikaan toisille sano.
 
Ihan kuin meidän lapsukainen! Itse en enää lapseni kuullen puhu ujoudesta mitään, jotten en vahvista lapsellekaan tätä asiaa. Annan mennä touhuihin omaan tahtiinsa enkä tuputa seuraa. Kyllä se siitä!
 
[QUOTE="ujo";25302050]Samoin sitä jotkut ihmettelevät, että kun tyttö ei tervehdi vieraita tai välttämättä vastaa heille mitään jos kysyvät jotain. Ujosteluahan se on, mutta eikös vaan ihan normaalia kuitenkin?[/QUOTE]

Ihan normaalilta tuo käytös kuulostaa. Mutta tähän lainattuun kohtaan sen verran että jos joku tervehtii lasta tai kysyy häneltä jotakin niin kannattaisi kyllä niissä tilanteissa rohkaista vastaamaan. Vaikka on kuinka ujo niin perus käytöstapoihin kuuluu tervehtiä takaisin ja vastata jos jotain kysytään.
 
Ihan normaalilta tuo käytös kuulostaa. Mutta tähän lainattuun kohtaan sen verran että jos joku tervehtii lasta tai kysyy häneltä jotakin niin kannattaisi kyllä niissä tilanteissa rohkaista vastaamaan. Vaikka on kuinka ujo niin perus käytöstapoihin kuuluu tervehtiä takaisin ja vastata jos jotain kysytään.

Joo, siis teenkin aina niin jos joku vieras kysyy tytöltä jotain ja jos tyttö ei vastaa, niin minä kysyn saman kysymyksen esim vieras kysyy että kuinkas monta vuotta sinä olet ja jos tyttö ei vastaa (joskus kyllä vastaa itsekin), niin kysyn itse tytöltä, että niin, montakos vuotta sinä jo oletkaan, jolloinka hän yleensä aina vastaakin sitten. Mielestäni tämä kyllä riittää ja on oikea tapa näin toimia.
 
Meillä molemmat lapset ujohkoja, vanhempi ehkä enempi tai riippuu varmaan tilanteesta. Nyt ovat jo koululaisia (2- ja 3-luokkalaisia). Minukin alkuun jännitti miten etenkin tuon esikoisen koulu lähtee sujumaan mutta ihan hyvinhän tuo on pärjännyt. Meillä nuorempi on myös ujo mutta esim tutustuu uusiin kavereihin kohtuullisen helposti.
Pikkasen alkoi eskarivuonna ärsyttämään esikoisen kohdalla kun yhteisissä palavereissa aina mainittiin siitä että kun ei pyydä esim apua jos sitä tarvitsee. Jotenkin tuli tunne että vähän "pakolla" yritettiin tehdä rohkeaa ja reipasta eikä tavallaan tuettu sitä lapsen omaa persoonaa. Esimerkkinä mainittakoon että opettaja kertoi että lapsella oli vaikeuksia takin vetoketjun kanssa ja oli sen näköisenä ollut että tarvitsee apua mutta ei kuitenkaan ollut pyytänyt niin opettaja oli jäänyt odottamaan että se lapsi ottaa sen ensimmäisen kontaktin ja kysyy apua. Opettaja ei siis itse voinut tavallaan lähestyä lasta ja kysyä että tarvitsetko apua. Toinen juttu oli sattunut kun olivat vielä hoidossa, siellä hoitotäti oli odottanut että meidän lapsi pyytää jälkiruokaa ja kun lapsi ei ollut sitä uskaltanut pyytää niin eipä ollut sillä kertaa sitten saanut. Ja näiden molempien esimerkkien tarkoituksena oli siis "rohkaista" lasta.
Meillä muuten on kanssa sitä että jos esim kaupassa tulee joku tuttukin lapsi juttusille (esim koulukaveri) niin molemmat lapset on vähän silleen vaivautuneen oloisia. Itse olen myös yrittänyt sitä opettaa että jos joku tervehtii pitää siihen vastata.
 
On ihan normaalia.

Sen sijaan se ei ole normaalia, että aikuiset isoon ääneen ihmettelevät ujon lapsen käytöstä. Miehen veljen vaimo on juuri tällainen pään aukoja, sillekin rouvalle olisi eduksi olla itse hieman hiljaisempi :D
 
Meillä myös ujo ja hitaasti lämpiävä poika, tosin vasta vajaa kolmevuotias, mutta hyvin samalta kuulostaa kuin ap:llä... Esim. melko usein jos joku aikuinen kysyy jotain(ei tosin aina, joten riippuu varmaan myös siitä aikuisesta ja "kemioista") ei uskalla vastata mitään tai vastaa niin hiljaa ettei vastausta kuule. Vaikeaa, kun kuitenkin haluaisin peruskäytöstavat oppivan, mutta... Olen myös tehnyt tuota, että kysyn itse uudelleen, mutta sit miettinyt että onko se väärin, miten lapsi oppii pärjäämään kun en ole itse siinä vierellä... Mutta toisaalta eipä hänen vielä tarvitsekaan pärjätä ilman minua, joten ei kai sen väliä, vai...?

Ja eniten minuakin harmittaa se, että tuntuu että monet aikuiset eivät siedä tuota ujoutta ja alkavat sitä kommentoimaan. Tuon ikäiselle kuitenkin vielä aika normaalia, mutta jos aina sitä kommentoidaan niin ei kai siitä ujoudesta ikinä eroon pääse...? Ihan paha mieli tuli kyllä noista "vieraan" esimerkeistä, joissa eskariope oli väkisin yrittänyt kitkeä ujoutta, ei tuollainen varmaan ainakaan rohkaise lasta! Ystävällinen ja helposti lähestyttävä ope varmaan saisi ujonkin lapsen ennen pitkää rohkaistumaan, mutta tuo varmasti vaan pahentaa tilannetta! :(
 

Yhteistyössä