Erityislapsia vai "erityislapsia"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ihmettelenvaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ihmettelenvaan

Vieras
Mun lasten tarhassa on yksi ns. erityisryhmä jossa on ehkä 6-8 lasta. Kaikki on poikia. Aika hankalia tapauksia kai ovat, eivät pärjänneet tavallisessa porukassa. Toki nuokin ovat "tavallisten" kanssa jonkun verran mutta siellä on sitten eriyisavustajaa sun muuta. No eipä siinä mitään.

Vanhempainilloissa ja muissa mulle on selvinnyt että tosi monen ns. erityislapsen äidit vaikuttais olevan aika koulutettua porukkaa. Ainakin yksi lukion opettattaja, yksi erityisopettaja ja yksi lastertarhanopettaja. Ja sitten yhden äiti on toimittajana lehdessä ja sitten yksi äiti on aika isokin pomo... Mietin vaan, että mites nää "tavallisten" ihmisten erityislapset. Onko se niin, että tavalliset ihmiset laittaa lapset melkein aina normiryhmiin ja siten ne lapset "oppivat olemaan".

No tiedän että tästä asiasta on tosi vaikee sanoa mitään. Ääneen ei voi mitään sanoakkaan. Mut jotenkin tuntuu, että koulutetumpi väki ajattelee että heidän lapsi on heti erityislapsi jos vähänkin on kitkaa jossain hommassa. Ja miksi ne tuntuu aina olevan poikia?

Ittellä on 4 lasta, 3 tyttöä ja 1 poika. Kaikki viihtyneet tarhassa loistavasti eivätkäö aiheuttaneet ongelmia. Nyt jo yläasteella vanhin tyttö (keskiarvo 8,7) ja muutkin pärjää hyvin. Poika koulussa viidennellä, huonoin arvosana 7. Mutta ehkä panostaa enempi urheiluun, on koulunsa paras urheilija.

Jotenkin tuntuu, että näille on pienestä pitäen annettu rajat ja pistetty oppimaan asiat ite. Jotenkin tuntuu, että näille "erityislapsille" pistetään kaikki valmiina ja sitten kun on joku kurjaa niin sitten on yliherkkä, ad/hd tai asperger...
 
Aika usein nämä erityislapset ovat tavallista älykkäämpiä, esim Aspergerit, aistiherkät. Eli kenties näitä ominaisuuksia on siirtynyt sieltä vanhempien geenien mukana. Tiesitkö esim että Einsteinilla oli luultavasti Asperger, muttei pärjännyt koulussa niinkään hyvin
 
no mulla ei ole korkeaa koulutusta,ihan lastenhoitaja olen ammatilta.Oma lapseni on intergroidussa päivähoitoryhmässä(eli ryhnässä on 5 erityislasta ja 5 tukilasta ts.tavallista lasta).En ole huomannut että erityislapset tässä ryhmässä olisi mitenkään koulutukseltaan erilaisia,tavallisia duunareita ollaan.
 
Oletko ollut niiden lasten kanssa jokaikinen päivä? Tiedätkö tarkkaan minkä takia ne ovat siinä ryhmässä? Oletko viennyt niitä lapsia tutkimuksiin mitkä määrittelevät mihin ryhmään heidät kannaattaa laittaa?
Älä arvoistele muita jos et tiedä tarkkaan mikä toisen tilanne on...
 
[QUOTE="wilma";30597630]no mulla ei ole korkeaa koulutusta,ihan lastenhoitaja olen ammatilta.Oma lapseni on intergroidussa päivähoitoryhmässä(eli ryhnässä on 5 erityislasta ja 5 tukilasta ts.tavallista lasta).En ole huomannut että erityislapset tässä ryhmässä olisi mitenkään koulutukseltaan erilaisia,tavallisia duunareita ollaan.[/QUOTE]

siis tietenkin tarkoitin erityislasten vanhempia
 
Mun lasten tarhassa on yksi ns. erityisryhmä jossa on ehkä 6-8 lasta. Kaikki on poikia. Aika hankalia tapauksia kai ovat, eivät pärjänneet tavallisessa porukassa. Toki nuokin ovat "tavallisten" kanssa jonkun verran mutta siellä on sitten eriyisavustajaa sun muuta. No eipä siinä mitään.

Vanhempainilloissa ja muissa mulle on selvinnyt että tosi monen ns. erityislapsen äidit vaikuttais olevan aika koulutettua porukkaa. Ainakin yksi lukion opettattaja, yksi erityisopettaja ja yksi lastertarhanopettaja. Ja sitten yhden äiti on toimittajana lehdessä ja sitten yksi äiti on aika isokin pomo... Mietin vaan, että mites nää "tavallisten" ihmisten erityislapset. Onko se niin, että tavalliset ihmiset laittaa lapset melkein aina normiryhmiin ja siten ne lapset "oppivat olemaan".

No tiedän että tästä asiasta on tosi vaikee sanoa mitään. Ääneen ei voi mitään sanoakkaan. Mut jotenkin tuntuu, että koulutetumpi väki ajattelee että heidän lapsi on heti erityislapsi jos vähänkin on kitkaa jossain hommassa. Ja miksi ne tuntuu aina olevan poikia?

Ittellä on 4 lasta, 3 tyttöä ja 1 poika. Kaikki viihtyneet tarhassa loistavasti eivätkäö aiheuttaneet ongelmia. Nyt jo yläasteella vanhin tyttö (keskiarvo 8,7) ja muutkin pärjää hyvin. Poika koulussa viidennellä, huonoin arvosana 7. Mutta ehkä panostaa enempi urheiluun, on koulunsa paras urheilija.

Jotenkin tuntuu, että näille on pienestä pitäen annettu rajat ja pistetty oppimaan asiat ite. Jotenkin tuntuu, että näille "erityislapsille" pistetään kaikki valmiina ja sitten kun on joku kurjaa niin sitten on yliherkkä, ad/hd tai asperger...

Itse työntekijänä ja erityislapsen äitinä olen havainnut etttä kyllä niitä oikeita erityislapsia on kaikenlaisissa perheissä. Omanikaan ei pärjänny tavallisessa ryhmässä eikä pärjää normaaliluokassakaan. On myös niitä joilla kyse on enemmänkin siitä kasvatuksesta. Omani esim ei osaa kunnolla vieläkään luistella vaikka on viety kentälle 3v eka kerran. Lukeminen on vaikeaa. On todellakin pantu oppimaan itse ja vaaditaan iänmukaista käytöstä. Mutta se erkkaosuus tekee sen että hän ei kaikkea opi samaa tahtia kun ikätoveri ja tarvitsee esim sen pikkuluokan jossa pärjää hyvin. Ei siihenkään pelkästään voi vedota että kun meillä on lapset pärjänneet ja oppineet niin muilla annetaan valmiina.
 
[QUOTE="wilma";30597630]no mulla ei ole korkeaa koulutusta,ihan lastenhoitaja olen ammatilta.Oma lapseni on intergroidussa päivähoitoryhmässä(eli ryhnässä on 5 erityislasta ja 5 tukilasta ts.tavallista lasta).En ole huomannut että erityislapset tässä ryhmässä olisi mitenkään koulutukseltaan erilaisia,tavallisia duunareita ollaan.[/QUOTE]

Näin se oli pojankin integroidussa tarharyhmässä. Aivan tavallisia olimme mekin erkkojen vanhemmat. Toki seassa aina on akateemisempia vanhempia.
 
[QUOTE="...";30597625]Aika usein nämä erityislapset ovat tavallista älykkäämpiä, esim Aspergerit, aistiherkät. Eli kenties näitä ominaisuuksia on siirtynyt sieltä vanhempien geenien mukana. Tiesitkö esim että Einsteinilla oli luultavasti Asperger, muttei pärjännyt koulussa niinkään hyvin[/QUOTE]

Juu niin hemputin älykkäitä ovat olevinaan lapset joo. Kumma sitten etteivät lukemaan ees oo oppineet. Eiköhän tämmöset nerot ois oppinu sen jo ihan ittestään.

Itte eppäilen eniten, että haluupa vaan äidit saada jonkun syyn huonolle kasvatuksella. Ja onhan se noloa että kun on muka kasvatuksen ammattilainen niin ei osaa ees omiaan kasvattaa.

Ja aina toi Einstein pitää vetää mukaan. Hah, hah. Eiköhän se oppinu lukemaan ainakin ennen koulua :)
 
Juu niin hemputin älykkäitä ovat olevinaan lapset joo. Kumma sitten etteivät lukemaan ees oo oppineet. Eiköhän tämmöset nerot ois oppinu sen jo ihan ittestään.

Itte eppäilen eniten, että haluupa vaan äidit saada jonkun syyn huonolle kasvatuksella. Ja onhan se noloa että kun on muka kasvatuksen ammattilainen niin ei osaa ees omiaan kasvattaa.

Ja aina toi Einstein pitää vetää mukaan. Hah, hah. Eiköhän se oppinu lukemaan ainakin ennen koulua :)

Kuule...tiesitkö että äly ei sulje pois esim lukihäiriötä joka on ihan oikea syy siihen että 7v on vaikeaa oppia lukemaan? Sen sijaan sellainen lapsi voi pärjätä todella hyvin muistinsa ja näkönsä avulla kuten omani ja isänsä. Ja olla fiksu. Ei lapseni motoriset ja hahmotusvaikeudet mitenkään hänestä tyhmää ja kasvattamatonta tee.
 
Ehkä ns. korkeasti koulutetut vanhemmat huomaavat herkästi jos lapsensa on erityislapsi ja osaavat sitten hakea lapselleen tämän tarvitsemaa apua.

Ei se tavallisen duunarin erityislapsi siellä "normi-porukassa" ollessaan erityisyydestään "korjaannu", saattaa vaan saada sen verran huonot eväät tulevaisuuttaan ajatellen että ajautuu aikuisena kovinkin väärille raiteille.
 
Juu niin hemputin älykkäitä ovat olevinaan lapset joo. Kumma sitten etteivät lukemaan ees oo oppineet. Eiköhän tämmöset nerot ois oppinu sen jo ihan ittestään.

Itte eppäilen eniten, että haluupa vaan äidit saada jonkun syyn huonolle kasvatuksella. Ja onhan se noloa että kun on muka kasvatuksen ammattilainen niin ei osaa ees omiaan kasvattaa.

Ja aina toi Einstein pitää vetää mukaan. Hah, hah. Eiköhän se oppinu lukemaan ainakin ennen koulua :)

Niinpä, älyä riitti, mutta silti ei pärjännyt ja vastusti koulun auktoriteetteja. Sehän näillä osalla erityislapsista juuri on ongelmana, ei niinkään "oppiminen.

Lähinnä se ajatus että kaikilla erityislapsilla olisi oppimisvaikeuksia ei pidä paikkaansa.
 
[QUOTE="...";30597668]Niinpä, älyä riitti, mutta silti ei pärjännyt ja vastusti koulun auktoriteetteja. Sehän näillä osalla erityislapsista juuri on ongelmana, ei niinkään "oppiminen.

Lähinnä se ajatus että kaikilla erityislapsilla olisi oppimisvaikeuksia ei pidä paikkaansa.[/QUOTE]

Eikä se että oppimisvaikeudet olis merkki vanhempien viitsimättömyydestä. Me juuri saamme tehdä työtä ja pitkään joiden lapsilla on vaikeuksia. Eikä oppimisvaikeus ja äly sulje toisiaan pois.
 
Juu niin hemputin älykkäitä ovat olevinaan lapset joo. Kumma sitten etteivät lukemaan ees oo oppineet. Eiköhän tämmöset nerot ois oppinu sen jo ihan ittestään.

Itte eppäilen eniten, että haluupa vaan äidit saada jonkun syyn huonolle kasvatuksella. Ja onhan se noloa että kun on muka kasvatuksen ammattilainen niin ei osaa ees omiaan kasvattaa.

Ja aina toi Einstein pitää vetää mukaan. Hah, hah. Eiköhän se oppinu lukemaan ainakin ennen koulua :)

Niin kokemuksesta voin sanoa että lapselle on todella vaikeaa saada diagnoosia pelkän vilkkauden ja kurittomuuden takia...kyllä niihin liittyy aina oppimiseenkin liittyviä ongelmia joihin tarvitaan tukitoimia.
 
Päiväkodissa saattaa koulutetumpien osuus ehkä korostua, koska he rupeavat helpommin etsimään apua siihen, kun jokin on vinosssa. Onpa tullut tavattua sellaisiakin duunareita, jotka ovat pyrkineet kieltämään lapsiensa ongelmat ja ovat olleet vielä kouluiässäkin kaikkia tukitoimia vastaan niin kauan kuin on ollut mahdollista. Meillä on itsellä on yksi lapsi erityisopetuksessa ja nyt yhden tutun lapsi on samaisessa paikassa. Kummasti tuo selitti, ettei tämä oikein ole tarpeen, mutta he sitten laittoivat, kun eskarista sellaista tarjottiin - tosin tiedän, ettei tuonne nykyään kovin helposti edes pääse.

Erityisryhmiinkin pitää hakea erikseen ja sinne tarvitsee täällä ainakin lääkärin suosituksen, kaikki halukkaat eivät niihin edes pääse. Koulutetut osaavat hakea niihin, kun haluavat tarjota lapsilleen paremman mahdollisuuden saatavaan tukeen. Onhan näitä monia, joilla on asenne, että pojat ovat poikia.

Pojilla vaan sattuu olemaan enemmän näitä erityisongelmia enemmän, sen näkee erityisluokissakin, jotka ovat poikavaltaisia. Niin olli muuten muinoinkin, jos vaan mietitte, keitä siellä tarkkiksilla oli.
 
Mun lasten tarhassa on yksi ns. erityisryhmä jossa on ehkä 6-8 lasta. Kaikki on poikia. Aika hankalia tapauksia kai ovat, eivät pärjänneet tavallisessa porukassa. Toki nuokin ovat "tavallisten" kanssa jonkun verran mutta siellä on sitten eriyisavustajaa sun muuta. No eipä siinä mitään.

Vanhempainilloissa ja muissa mulle on selvinnyt että tosi monen ns. erityislapsen äidit vaikuttais olevan aika koulutettua porukkaa. Ainakin yksi lukion opettattaja, yksi erityisopettaja ja yksi lastertarhanopettaja. Ja sitten yhden äiti on toimittajana lehdessä ja sitten yksi äiti on aika isokin pomo... Mietin vaan, että mites nää "tavallisten" ihmisten erityislapset. Onko se niin, että tavalliset ihmiset laittaa lapset melkein aina normiryhmiin ja siten ne lapset "oppivat olemaan".

No tiedän että tästä asiasta on tosi vaikee sanoa mitään. Ääneen ei voi mitään sanoakkaan. Mut jotenkin tuntuu, että koulutetumpi väki ajattelee että heidän lapsi on heti erityislapsi jos vähänkin on kitkaa jossain hommassa. Ja miksi ne tuntuu aina olevan poikia?

Ittellä on 4 lasta, 3 tyttöä ja 1 poika. Kaikki viihtyneet tarhassa loistavasti eivätkäö aiheuttaneet ongelmia. Nyt jo yläasteella vanhin tyttö (keskiarvo 8,7) ja muutkin pärjää hyvin. Poika koulussa viidennellä, huonoin arvosana 7. Mutta ehkä panostaa enempi urheiluun, on koulunsa paras urheilija.

Jotenkin tuntuu, että näille on pienestä pitäen annettu rajat ja pistetty oppimaan asiat ite. Jotenkin tuntuu, että näille "erityislapsille" pistetään kaikki valmiina ja sitten kun on joku kurjaa niin sitten on yliherkkä, ad/hd tai asperger...

Olisitko toivonut, että omalla lapsellasi olisi ollut yliherkkä, ad/hd tai asperger... ja hän olisi päässyt pienryhmään.

Vai oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että mainiolla kasvatuksellasi olet hoitanut lapsesi terveiksi?

Jos teillä itsellä on kaikki hyvin, niin miksi ihmeessä mietit toisten perheiden asioita. Miten itse pärjäsit koulussa ja mikä on koulutuksesi?
 
Eikä se että oppimisvaikeudet olis merkki vanhempien viitsimättömyydestä. Me juuri saamme tehdä työtä ja pitkään joiden lapsilla on vaikeuksia. Eikä oppimisvaikeus ja äly sulje toisiaan pois.

Eivät varmaan suljekaan, ilmaisin itseni väärin. Ajatus itseni takana oli että monesti erityislapsia pidetään jotenkin hieman jopa jälkeenjääneinä, mutta eipä se pidä paikkaansa. Toki erityislapsissa on myös lapsia joilla on älyllistä kehitysvammaa, heillä taas ongelmat ovat erilaisia kuin näillä neuroperäisiä piirteitä omaavilla.

Suomessa ei taideta ihan kauhean helposti mitään Asperger diagnooseja esim antaa, ja käsittääkseni jonkinlainen diagnoosi tarvitaan moniin erityisluokkiin. En ole varma, korjatkaa jos olen väärässä.
 
Juu niin hemputin älykkäitä ovat olevinaan lapset joo. Kumma sitten etteivät lukemaan ees oo oppineet. Eiköhän tämmöset nerot ois oppinu sen jo ihan ittestään.

Itte eppäilen eniten, että haluupa vaan äidit saada jonkun syyn huonolle kasvatuksella. Ja onhan se noloa että kun on muka kasvatuksen ammattilainen niin ei osaa ees omiaan kasvattaa.

Ja aina toi Einstein pitää vetää mukaan. Hah, hah. Eiköhän se oppinu lukemaan ainakin ennen koulua :)

Sinulla itselläsi taitaa olla valtavan huono itsetunto... opettele arvostamaan itseäsi, niin pystyt arvostamaan myös muita ihmisiä.
 
Päiväkodissa saattaa koulutetumpien osuus ehkä korostua, koska he rupeavat helpommin etsimään apua siihen, kun jokin on vinosssa. Onpa tullut tavattua sellaisiakin duunareita, jotka ovat pyrkineet kieltämään lapsiensa ongelmat ja ovat olleet vielä kouluiässäkin kaikkia tukitoimia vastaan niin kauan kuin on ollut mahdollista. Meillä on itsellä on yksi lapsi erityisopetuksessa ja nyt yhden tutun lapsi on samaisessa paikassa. Kummasti tuo selitti, ettei tämä oikein ole tarpeen, mutta he sitten laittoivat, kun eskarista sellaista tarjottiin - tosin tiedän, ettei tuonne nykyään kovin helposti edes pääse.

Erityisryhmiinkin pitää hakea erikseen ja sinne tarvitsee täällä ainakin lääkärin suosituksen, kaikki halukkaat eivät niihin edes pääse. Koulutetut osaavat hakea niihin, kun haluavat tarjota lapsilleen paremman mahdollisuuden saatavaan tukeen. Onhan näitä monia, joilla on asenne, että pojat ovat poikia.

Pojilla vaan sattuu olemaan enemmän näitä erityisongelmia enemmän, sen näkee erityisluokissakin, jotka ovat poikavaltaisia. Niin olli muuten muinoinkin, jos vaan mietitte, keitä siellä tarkkiksilla oli.

Niin ja pojilla ongelmat ehkä näyttäytyvät erilailla. Omani aistiherkkä fiksu tyttö ei varmaan hyötyisi paikasta erityisluokassa jossa muut villejä ADHD poikia. Harmi sinänsä, sillä pienryhmästä hän varmaan hyötyisi.
 
[QUOTE="...";30597704]Eivät varmaan suljekaan, ilmaisin itseni väärin. Ajatus itseni takana oli että monesti erityislapsia pidetään jotenkin hieman jopa jälkeenjääneinä, mutta eipä se pidä paikkaansa. Toki erityislapsissa on myös lapsia joilla on älyllistä kehitysvammaa, heillä taas ongelmat ovat erilaisia kuin näillä neuroperäisiä piirteitä omaavilla.

Suomessa ei taideta ihan kauhean helposti mitään Asperger diagnooseja esim antaa, ja käsittääkseni jonkinlainen diagnoosi tarvitaan moniin erityisluokkiin. En ole varma, korjatkaa jos olen väärässä.[/QUOTE]

no todellakin tarvitaan lääkärin,yleensä neurologin toteama diagnoosi ennenkuin mihinkään erityiryhmään edes pääsee.Lääkärit ei varmaankaan tarkista vanhemman ammattia lasta tutkiessaan.
 
Vanhempainilloissa ja muissa mulle on selvinnyt että tosi monen ns. erityislapsen äidit vaikuttais olevan aika koulutettua porukkaa. Ainakin yksi lukion opettattaja, yksi erityisopettaja ja yksi lastertarhanopettaja. Ja sitten yhden äiti on toimittajana lehdessä ja sitten yksi äiti on aika isokin pomo... Mietin vaan, että mites nää "tavallisten" ihmisten erityislapset. Onko se niin, että tavalliset ihmiset laittaa lapset melkein aina normiryhmiin ja siten ne lapset "oppivat olemaan".

Noi on ihan tavallisia ammatteja nuokin. :D Oletatko jotenkin että nämä "erityisyydet" periytyy nimenomaan äidin kautta, vai mikset ole ottanut huomioon isien ammatteja?

Kuten jo tossa aiemmin sanottu niin koulutetut ihmiset ovat yleisesti ottaen enemmän tietoisia erilaisista oppimisen vaikeuksista ja osaavat ottaa tukitoimia vastaan. Alemmin koulutetut taas monesti luulevat että oppimisvaikeuksille ei ole tehtävissä mitään tai pitävät tukitoimia leimaavina. Vanhemmalla itsellään saattaa olla ollut vaikeuksia joihin ei ole saanut apua. Sitten ajatellaan että ihan hyvin mäkin läpäisin peruskoulut kutosen keskiarvolla ja amiksen niin ei lapsella mitään ole. Vaikka lapsessa voisi olla potentiaalia paljon enemmän.
 
Tuoreen kansainvälisen tutkimuksen mukaan ADHD- dignooseja on erityisen runsaasti alemmissa sosiaaliluokissa. Tarkkaavuushäiriöiden havaittiin kasaantuneen heikosti koulutettujen vanhempien tai yksinhuoltajien luotsaamiin vähävaraisiin perheisiin kuntien tai valtion tukemiin vuokra-asuntoihin.
 
Jaa. Oma laseni on adhd. Pienryhmäkuntoutuksessa olimme, oman lapsen lisäksi kolme muuta lasta. Yhden äiti oli akateeminen, ne kaksi muuta ns. wt-mutseja. Minä ja mieheni olemme ei-akateemisia konttorirottia. Kyllä se oman lapsen kuntoutukseen ja kasvatukseen perehtymisen eron huomasi. Minä olen kyllä sitä mieltä, että osin kasvatuksen ansiosta oma lapsi pärjää normaalissa luokassa. Toki on lääkityskin tukena ja loistava opettaja, mutta on me vanhemmatkin panostettu siihen, että lapselle on luotu toimintamalleja ja opeteltu toimimaan osana ryhmää.
 
No toki se on niin, että akateemiset ihmiset ajattelevat vain uraansa ja koska eivät itse jaksa lapsiaan kasvattaa niin laittavat ne tuosta noin vaan pienryhmiin jotta joku muu sopeuttaa yhteiskuntaan. Ja kun sulla on tuossa otanta jopa mahdollisesti 8 lapsesta niin se kaiketi peittoaa kaikki aiheeseen liittyvät kansainväliset tutkimukset :)
 
Mä olen akateeminen, duunariperheestä ja mies "teknikkotasoa" maanviljelijäperheestä. Meillä on kaksi rauhallista lasta, vanhempiinsa tullutta.

Joskus olen miettinyt, et jos meidän perheeseen olisi syntynyt parin kaverin muksut, niin olisin jo jotain diagnoosia heille epäillyt. Mutta mitä ilmeisemmin he ovat ihan tavallisia lapsia, villimpiä ja äänekkäämpiä kuin mihin olen tottunut.
 

Yhteistyössä