erityislasten äidit ja isät, auttakaa!

["..."]

Jos ei 68 kilonen pärjää fyysisesti tuon ikäiselle, niin huh! Muuhun en nyt juuri osaa kommentoida, jäi tuo asia mieltä kaivelemaan!

 

[keharin äiti]

Minusta tuo koko sotku kuullostaa ihan siltä kuin siskoasi haluttasi nyt syyllistää enemmänkin siitä muutamasta oluesta ja röökin poltosta raskausaikana.
No muksu on nyt pihalla ja todettu varmaankin ettei äiti mikään narkki ole.
Valitettavasti tämä kuulostaa enemmän ajojahdilta äidin raskausaikaisia päihteitä kohtaan kuin lapsen etua

Joko neuvolan kautta neurologiselle tai julkisen eli oman lääkärin kautta lähete lasten neurologille ja sieltä lapselle ihan oikeat tutkimukset.
Täytyy ihmetellä sos.työntekijöitäkin ettei he ole neuvoneet vai onko tässä pääasia siis vahtiakin siskoasi ja lapsesta viis

Kun lapsi pääsee kunnon tutkimuksiin, yleensä keskussairaaloissa lasten neurologiselle niin sen jälkeen alkaa asiat rulaamaan.
Lapselle tehdään yksilöllinen oma ohjelma jonka mukaan katsotaan onko tarvetta mm joillekin terapioille.
Ehkä ensimmäisellä jaksolle ei välttämättä saada varmaa selvyyttä onko kyse autismista tai muusta mutta tutkimukset on ainakin käynnissä ja siitä se lähtee.

Toivon että siskosi saa lapselle nyt ajan joko neuvolan lääkärin kautta tai oman lääkärin kautta (jos ei mahdollista yksityiseltä saada)
Ja sieltä sitten neuvovat enemmän

Nyt minusta olisi paras keskittyä lapseen ja lapsen oireisiin eikä siihen mitä äiti joskus on tehnyt raskausaikana.
Luultavasti elämäkin on nyt rauhoittunut tällä äidillä joten typerää syyllistää äitiä.
Tutkimuksiin lapsi jotta osataan lasta auttaa tulevaisuudessakin paremmin

*jaksuja*

 

[mulle]

tulee mieleen kun luen tätä että lapsella saattaisi hyvinkin olla tunne-elämän häiriö. Tähän usein tulee mukaan autistisia piirteitä muttei kiutenkaan ole sitä. eli lasten psyk on paikka josta apua nnyt hakemaan tai perheneuvoaan soitto

 

[mulle]

http://www.nettineuvo.fi/index.asp

 

[keharin äiti]

[QUOTE="...";25677278]Jos ei 68 kilonen pärjää fyysisesti tuon ikäiselle, niin huh! Muuhun en nyt juuri osaa kommentoida, jäi tuo asia mieltä kaivelemaan! [/QUOTE]

Voin hyvinkin uskoa ettei pärjää jos lapsi ottaa kunnon raivarit eikä sosiaalityöntekijät keskity muuhun kuin äidin kyttäämiseen.
Antasi kunnon ohjeita esim raivareiden tullessa ja olisi hekin voineet neuvoa lapsen äiti että lapselle jotakin hoitoa

 

[keharin äiti]

olivat ns hoitojaksolla varmaan 4-5kk viime keväänä vieraalla paikkakunnalla asumassa erityisyksikössä, mukana narkkariäitejä, alkkiksia jne lapsineen... siellä pojalle saatiin jonkinlainen nukahtamisrytmi, (sitä ennen meni 3-4t vieressä äidillä maaten) ja pöydässäruokailu aikaiseksi, tämä nyt toisen käden tietoa, kun siskoni asioista (hänen luvallaan) kirjoitan, mutta esim syöminen oli ennen tätä jaksoa sitä, että poika juoksi ympäri kämppää ja äiti lusikan kanssa perässä yms todella tyhmää...

Nämä erityisyksiköissä olemiset 4-5kk on juurikin tarkoitettu narkeille ym.
Eli tässä on selkeästi keskitytty nyt vaan siskosi ongelmiin ja lapsi valitettavasti unohdettu.
Luullaan auttavan lasta kun laitetaan tällaiseen paikkaan asumaan mutta tuo on vaan asumista ja siellä ei tehdä tutkimuksia.
Siellä korkeintaan pidetään terapia istuntoja näille ongelma äideille että heillä ei tulisi vastaavia ongelmia ja pysyy päihteistä irti.
Nukahtamisrytmiin sen verran että siellä on yleensä tiukat säännöt jotta pystytään valvomaan kaikkia. Kuitenkin kun jokaisella ongelmaäidillä on se oma lapsi mukana niin vastuu hoitohenkilöstöllä suuri.
(kaveri alalla töissä )

 

[Surullista]

Koko tämä tarina on varsin surullinen - haetaan kivaa ja kaiken ratkaisevaa diagnoosia, vaikka alkujaan _todennäköisesti_ normaali poika ei ole saanut tarvitsemiaan rajoja eikä rakkautta.

Lääkärinä näen jatkuvasti näitä tapauksia, joissa ei ole kyse kuin rakastavan, johdonmukaisen ja jämäkän miehenmallin puutteesta. Selkeät rajat ja rutiinit, tarpeeksi liikuntaa (puuttuu valitettavan usein yh-äitien pojilta) joissa purkaa ylimääräistä energiaa ja terveellinen ruokavalio, jossa ei ole sokeria.

Suurinta äidin rakkautta olisi ymmärtää lapsen paras, vaikka se tarkoittaisikin lapsesta luopumista.