ero avioliiton ulkopuolisesta suhteesta...

[ero]

mulla on ollut suhde varattuun mieheen n. 6kk. nyt oma mies sai tietää asiasta ja sanoi, että jos se ei lopu, talo myydään ja tietenkin siinä samalla tulee ero.

Tänään meinaan tälle miehelle sanoa, että meidän juttu on ohi..mutta mitäs sitten...? tunteita on molemmilla, miten se tulee onnistumaan? tiedän,että oman miehen kanssa tulee olemaan vaikeeta, niin kauan, kun tämä toinen mies pyörii mielessä..


kauhea tilanne..

ollaan yritetty ennenkin tämän miehen kanssa lopettaa tätä, mutta tunteet vievät mennessään...

 

[ero]

tiedän, että tämän toisen kanssa meistä ei voisi tämän ihmeempää tullakaan. ei siis mitään paria ikinä. syynä mm. mustasukkasuus... silti hän vetää magneetin tavoin puoleensa..

 

["vieras"]

Tiedän tunteen, toista on vaikea unohtaa, päivittäin käy mielessä, vaikkei olla oltu 1,5 vuoteen tekemisissä. Miestäni rakastan, mutta joku toinen teki myös lähtemättömän vaikutuksen, ehkä seuraavassa elämässä sitten taas näemme.

 

[ero]

miten sait jutun katkaistua, vaikka tunteita oli? Meillä ei ainakaan se helpota, että olemma samassa työpaikassa...

 

["vieras"]

miten sait jutun katkaistua, vaikka tunteita oli? Meillä ei ainakaan se helpota, että olemma samassa työpaikassa...

Monta, monta kertaa yritimme tosissaan katkaista suhdetta, olin toisinaan ala-arvoisen törkeä ihminen, jotta olisin saanut hänet vihaamaan minua, siltikään se ei onnistunut ennen kuin lopetin työt samassa työpaikassa.

 

[ero]

mekin olemma monesti yrittäneet katkaista, mutta ei ole toiminut paria päivää kauempaa, joten luovutimme sen asian suhteen..

Tämä miedän suhdekin on siinä mielessä ehkä erilainen, että emme ole sängyssä ollut kertaakaan. eli mikään seksisuhde tämä ei ole. halailua ja semmosta on kyllä ollut. nautimme toistemme seurasta suuresti..

 

[hives]

Mä en ymmärrä että miten toista ihmistä pystyy pettämään? sä hajotat toisen koko maailman! :'( raukka sun miehesi, ansaitsee jotain niin maailman parasta! no mutta muista että et sitten itke kun napsahtaa omaan nilkkaan!

 

["vieras"]

Ei meidänkään suhde mikään seksisuhde ollut, meillä ei "ero" kestänyt koskaan puolta päivää pidempään. Toista kaipasi lähelle, kosketusta, katsetta. Toisen lähellä oli jotenkin todella helppo olla, eikä silloin tuntenut ollenkaan katumusta. Toisaalta olisi ollut helpotus jäädä kiinni "suhteestamme", mutta kumpikaan ei halunnut taholtaan erota, juttumme kesti reilun vuoden kunnes irtisanouduin ja vaihdoin työpaikkaa. Samassa työpaikassa juttumme ei olisi koskaan päättynyt hyvin. Mä en tiedä kumpi lopulta on pahempaa fyysinen vai henkinen pettäminen.

 

[ero]

me molemmat tiietään, että teemme väärin puolisoita kohtaan.. mutta se on kyllä jännä, että jostain syystä huonoa omaatuntoa emme ole kokeneet..

 

[ero]

muakin pelottaa ihan mielettömästi, että mitäs sitten kun töissä näemme..juoksemmeko toistemme kaulaan vai mitä :/ ?

 

["vieras"]

No miksi ihmeessä roikut omassa miehessäs. Antaisit hänen mennä ja etsiä oikean elämän, sä voit sitten jatkaa epämääräistä roikkumista ja hengailua tämän oudon ihastuksen kanssa.

 

[ero]

[QUOTE="vieras";25443866]No miksi ihmeessä roikut omassa miehessäs. Antaisit hänen mennä ja etsiä oikean elämän, sä voit sitten jatkaa epämääräistä roikkumista ja hengailua tämän oudon ihastuksen kanssa.[/QUOTE]

oma mieheni on maailman kiltein mies ja isä.. ja kait sisimmässäni toivon, että löydän samat tunteet, mitä joskus on ollut häntä kohtaan.

 

["vieras"]

oma mieheni on maailman kiltein mies ja isä.. ja kait sisimmässäni toivon, että löydän samat tunteet, mitä joskus on ollut häntä kohtaan.

No jos rakastat ja arvostat häntä niin kerrot hänelle totuuden. Että et voi jättää sitä toista miestä kokonaan. Annat miehesi mennä. Nyt sinä olet vain totaalisen itsekäs, etkä mitään muuta. Tuollainen ei ole hyväksi lapsillekkaan, että ollaan ns. väkisin yhdessä vaikka ajatukset ja sydän on muualla.

 

[ero]

[QUOTE="vieras";25443900]No jos rakastat ja arvostat häntä niin kerrot hänelle totuuden. Että et voi jättää sitä toista miestä kokonaan. Annat miehesi mennä. Nyt sinä olet vain totaalisen itsekäs, etkä mitään muuta. Tuollainen ei ole hyväksi lapsillekkaan, että ollaan ns. väkisin yhdessä vaikka ajatukset ja sydän on muualla.[/QUOTE]

;(

 

[aikuistu]

oma mieheni on maailman kiltein mies ja isä.. ja kait sisimmässäni toivon, että löydän samat tunteet, mitä joskus on ollut häntä kohtaan.

NO höpöhöpö, kaikkea ei vaan voi saada. Typerää ja lapsellista edes kuvitella niin.
Ja mikä oikeus sinulla muka on tehtä miehellesi noin? Kuulostat ihan joltain uhmaikäiseltä "kun mä haluuuuuuuuun" "mä en pysty" "byhyyyyyy"

Ajattele vähän mitä teet lapsillesikin, petät heidän isäänsä.

 

["vieras"]

;(

tiedät totuuden itsekin. Epäitsekästä tekoa tuo vaatii.

 

["vieras"]

me molemmat tiietään, että teemme väärin puolisoita kohtaan.. mutta se on kyllä jännä, että jostain syystä huonoa omaatuntoa emme ole kokeneet..

Samalla tavallahan te ette voi jakaa, tiedätte sen varmasti molemmat. Mielestäni ainoat järkevät vaihtoehdot ovat joko puolisoistanne eroaminen tai työpaikan vaihtaminen, jos päivittäin näette toisianne, niin tunteet vetävät teitä auttamattomasti koko ajan yhteen.

Tsemppiä, tilanne ei ole helppo ja tunteita on todella vaikea kuolettaa, jos se edes on mahdollista. Vaikka mieleeni toinen tulee aina välillä, niin ratkaisuni oli aikoinaan se ainoa oikea, ensin katson aviomieheni kanssa suhteemme loppuun saakka, jos tämä ei kestä, niin sitten voin antaa itselleni rehellisesti luvan rakastua toiseen ihmiseen.

 

[Rieputarallaa]

mulla on ollut suhde varattuun mieheen n. 6kk. nyt oma mies sai tietää asiasta ja sanoi, että jos se ei lopu, talo myydään ja tietenkin siinä samalla tulee ero.

Tänään meinaan tälle miehelle sanoa, että meidän juttu on ohi..mutta mitäs sitten...? tunteita on molemmilla, miten se tulee onnistumaan? tiedän,että oman miehen kanssa tulee olemaan vaikeeta, niin kauan, kun tämä toinen mies pyörii mielessä..


kauhea tilanne..

ollaan yritetty ennenkin tämän miehen kanssa lopettaa tätä, mutta tunteet vievät mennessään...

No sitten eroat siitä avioliitostasi. Mitä järkeä sitäkään on jatkaa, jos toista rakastat.

 

["vieras"]

oma mieheni on maailman kiltein mies ja isä.. ja kait sisimmässäni toivon, että löydän samat tunteet, mitä joskus on ollut häntä kohtaan.

Pakko vielä sanoa, ettet tule löytämään niitä tunteita miestäsi kohtaan, niin kauan kuin jatkat toista "suhdetta", et anna tunteillesi mahdollisuutta.

 

[Sarjavamma]

Anteeks jo valmiiks, mut multa ei ainakaan heru sympatiaa pettäjälle. Itse olet soppas keittäny. Olisit eronnu miehestäs, ennenkun aloitat uuden suhteen, tilanne olis nyt paljon helpompi.

 

[ero]

eilen tavattiin tämän miehen kanssa. sovittiin, että kaverina voidaan vaikka kahvitella. joo, tiedän; ittemme pettämistä.. pääasia, että näemme.. :/ en voisi kuvitellakaan, että tapaisimme vaan töissä.

 

[ei ni ei]

Millä tavalla tämä käytäntö eroaa aiemmasta? Etenkään puolison kannalta? Enkä tiedä sun miehestä mikä urpoeinari mahtaa olla, mut vaikeaa hänen kanssaan kai tulee olemaan vaikka olisit ollutkin aikuinen ja jättänyt toisen miehen. Se epäilyn ja epäluottamuksen määrää on aika raastavaa, puhumattakaan epäkunnioituksesta ja muista epäsanoista mitä on tiedossa ja mitkä kantaa vuosienkin päähän. Anteeksi antamisessa vaikeaa on, että se täytyy tehdä joka päivä ja toisinaan se on melkein mahdotonta. Suhteen eteen tarvii tehdä töitä, siihen sitoutua ja olla valmis antautumaan, muuten on ihan yhtä tyhjän kanssa kaikki.

 

[mitä häh!]

En tajua teitä ihmisiä ketkä annatte itsenne "rakastua" muihin ihmisiin.
Itse en ainakaan järjestä mitään aktiviteetteja tai varsinkaan suhteita muihin miehiin, ettei vain pääse tunteet mukaan. Mikä teitä vaivaa, erotkaa jos ette ole onnellisia omienne kanssa, ja jos olette mihin tarvitsette ulkopuolisia suhteita!

 

["eli"]

mulla ihan sama tilanne entisessä suhteessa, tosin oli helpompi erota kun lapsia ei ollut. Munkin exäni oli maailman kiltein mies ja kun kerroin hänelle pettämisestä (joka muuten tapahtui vieläpä hänen kaverinsa kanssa) hän halusi vielä jatkaa suhdetta.

Itse en olisi kuitenkaan tähän pystynyt, koska ei ollut enää mitään tunteita exää kohtaan. Varmaan pari kuukautta vielä eronkin jälkeen säädettiin sitten tämän uuden kanssa, mutta siihen se sitten jäi. Varmaan kävi se suhde miehen osalta liian tylsäksi ja arkiseksi, kun ei enää ollutkaan sitä "kaverin varattua hedelmää" ja jännittävää salasuhdetta.

Myönnän, että se salailu tunti itsestäkin jollain sairaalla tavalla hyvältä ja etenkin jännittävältä. Valitettavasti tuollaisilla tunteilla vaan ei ole mitään tekemistä hyvän parisuhteen, arjen ja todellisuuden kanssa.

 

["suruvaippa"]

Tutulta kuulostaa, niin tutulta että tekisi mieli huutaa sinulle epätoivoisesti kuin huutaisin itselleni palaten ajassa vuoden taaksepäin: Lopeta hyvän sään aikana.

Rakastuin silmittömästi toiseen mieheen ollessani avioliitossa. Mieheni kanssa oli ollut ongelmia ja toisistamme etääntymistä, olosuhteet olivat otolliset rinnakkaissuhteen syntymiselle. Suhdetta oli kestänyt muutaman kuukauden mieheni saatua tietää asiasta Hän olisi ollut valmis antamaan anteeksi, käymään parisuhdeterapiassa, korjaamaan kaiken. Meillä on yhteisiä pieniä lapsia, kaikki syyt yrittää pelastaa suhde.

Sitten tulin raskaaksi. Vahingossa, tälle toiselle miehelle En voinut keskeyttää raskautta, minusta ei kertakaikkiaan ollut siihen ja yhä edelleen, nyt viimeisilläni raskaana, kysyn itseltäni joka päivä, oliko raskauden jatkaminen oikea päätös.
Mieheni sydän särkyi täysin, samoin minun ja tämän toisen miehen. Me olemme kaikki ihmisraunioita. Mieheni rakastaa minua edelleen ja minä rakastan miestäni, ymmärsin sen liian myöhään. Tulevan lapsen isä rakastaa minua syvästi ja haluaa olla lapselle isä, minun sieluni on täysin palasina.

Halusin kertoa sinulle tämän. En olisi koskaan uskonut, mihin toiseen mieheen rakastuminen johtaa enkä siinä huumassa nähnyt mitään selvästi. Tässä olen nyt, ja vaikka varmasti tulen rakastamaan pian syntyvää lastani, en voi olla ajattelematta, ettei häntä pitäisi olla edes olemassa :,(