Ero "ilman syytä"... Kertokaa nyt hemmetti mitä mä teen...

[mietityttää]

Mitä tässä nyt tekisi... Yritän kertoa tilanteen lyhyesti:
Yhteiseloa takana kohta kuusi vuotta. Elämä mallillaan, kummallakin hyvät työpaikat. Yhteisiä harrastuksia, yhteiselo melko sujuvaa; ei isoja riitoja tai pettämistä.. Mutta silti, tuntuu kuin eläisin kulissia.

En näe miehessäni enää mitään seksuaalista, en vain halua häntä. Koen ettei meillä ole mitään henkistä yhteyttä. Mies on ajatusmaailmaltaan täysin erilainen kun minä. Miehen ajatusmaailma on todella suppea ja suhtautuu kaikkeen vähän lapsellisesti.. Ollaan kuitenkin lähemmäs kolmekymppisiä, joten toivoisin jotain muutakin kun alapäähuumoria, totuuden vääristelyä, porukan "pelleksi" heittäytymistä...

Tuntuu että jotenkin ajauduimme elämään yhdessä (toki alussa oli rakkauttakin), mutta nyt ei enää tunteita ole... Ennen jaksoin nalkuttaa ja rähjätä, itkeä, keskustella, ehdottaa, pyytää ja puuttua epäkohtiin... Mies kuittasi kaiken sanomalla ettei ymmärrä mistä puhun, hänen mielestään ongelmaa ei ole. Lopulta väsyin ja lakkasin välittämästä. Miehen mielestä menee hyvin, emmehän edes riitele. Minun mielestäni suhteessa ei enää ole mitään riitelemisen arvoista,,

Ongelma on se että olen alkanut miettiä eroa, mutta samalla tuntuu etten ole oikeutettu siihen.. Suhteessa ei ole mitään massiivisia ongelmia kuitenkaan ja tiedän rikkovani miehen sydämen. Joten kertokaa, rakkaat palstalaiset, mitä minun tulisi tehdä??

yhteisiä lapsia ei ole

 

["vieras"]

Kissa pitää nostaa pöydälle! Sitä ennen ei mielestäni ole sinulla oikeutta erota, siis jos haluat toimia oikein.

Jos mies juoksee karkuun kun asioita pitäisi selvittää, niin sitten teidän täytyy mennä parisuhdeterapeutille tai mihin vain jossa ammattilainen johtaa keskustelutilannetta.

Jos ei mies tähän suostu, niin sitten sinulla on vain yksi keino ja se on pakata tavarat ja lähteä.

Teillä ei ole lapsiakaan, ei sinulla ole mitään syytä kitua vuosia suhteessa joka ei sinua tyydytä.

 

["tiina"]

Meillä 7v yhdessä oloa yksi lapsi ja tasaisen harmaatahan tämä on mutta alkuhuuma haihtuu aina siksi en aio erota.

 

["aapee"]

Hitto miten tuntuu raskaalta kun joka toinen päivä olen aikeissa pakata tavarat ja joka toinen päivä olen kauhuissani siitä että pitäsi koti jättää... Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon että voisin laittaa jonkun muun ajattelemaan puolestani ja tekemään päätöksen jonka mukaan eläisi...

 

[Tír na nÓg]

Sun pitäisi haluta rakastaa ja tehdä töitä suhteen eteen. Jollain automaatio-ohjauksella kai ootte menneet tai sinä ainakin jos sun fiilikset on kuin kylmällä lahnalla.

Mä en allekirjoita tuota että alkuhuuma haihtuu aina, pikemminkin se kasvaa ja muuttaaa muotoaan entistä monimuotoisemmaksi.

 

["Himmeli"]

[QUOTE="aapee";28430573]Hitto miten tuntuu raskaalta kun joka toinen päivä olen aikeissa pakata tavarat ja joka toinen päivä olen kauhuissani siitä että pitäsi koti jättää... Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon että voisin laittaa jonkun muun ajattelemaan puolestani ja tekemään päätöksen jonka mukaan eläisi...[/QUOTE]

Kuule se arki tulee vastaan joka suhteessa, aiotko aina siinä vaiheessa ottaa hatkat?

onko susta reilua että sä pyörittelet ero päätöstä omassa päässäsi,kenties siihen asti että olet valmis lähtemään? tahtoisitko sinä että ihminen jota rakastaisit tekisi sulle niin,lähtis vaan? tuskin.

mä ajattelen sun puolesta, sanot miehelle miten asiat on,jos hän suuttuu,tiedät että häneen sattuu.. mutta se on ainoa keino hoitaa asioita,puhua. sun ei tartte sanoo asioita ilkeästi. mutta kerrot että olet jopa miettinyt eroa kun xxxxx

annat miehelle aikaa jos hän tarttee.

sitten jos keskustelu ei onnistu kaksin niin parisuhde leirille-> sellaiselle mikä on tarkoitettu kriisissä olevalle suhteelle.

tai psykopariterapeutille.

Mutta mitkä nää asiat on jotka sun miehesi puolelta pitäs muuttua? onko ne todellisia
vai ootko vain kyllästynyt?


tuollaisessa vaiheessa tarvitaan se tahto rkastaa..tunteet kyllä tulee perässä..kokemusta on!

 

[..]

Ollut samassa tilanteessa vuosia sitten, paitsi että mukana lapsiakin.. Erottiin vuosien mietinnän jälkeen, alkoi olla niin pahaolo jo että tuntui siltä että mitä tahansa muuta niin se on parempi. Kyllä sekin ongelma on, jos tunteet ja läheisyys katoaa suhteesta. Ei sen tarvitse aina olla väkivaltaa tau alkoholismia ym.. Mutta niin, en kannusta eroamaan vaan miettimään haluaisitko rakastaa vielä. Jos tahtoa siihen on kyseistä miestä kohtaan niin sitten vaan määrätietoisesti yhteistä aikaa viettämään, keskustelua ym läheisyyden takaisin tuomiseksi. Pois arjesta hetkeksi. Itselläni ei ollut sitä tahtoa, toinen oli niin erilainen loppujen lopuksi kuin mitä kumppanilta toivoi. Sanoit että ei ole yhteisiä lapsia, onko kuitenkin toisella? Kannattaa muistaa että perhe se on uusperhekkin ja jos ero tulee niin lapselta hajoaa perhe ja turvallisuudentunne taas..