M
Milla
Vieras
Hei!
Kirjoitin tänne vastikään otsakkeella Kriisi, tarvitsen yhä apuanne. Kai eniten haluan vain kertoa, miksi olen päättänyt erota ja kuulla kommenttinne siihen - ja kertokaa, miten pääsen eteenpäin. Ja miten pysyn vahvana.
Okei, tässä on tarinamme kokonaisuudessaan, pahoittelen pientä sekavuutta.
Tapasimme netin kautta, molemmat olemme n. kolmekymppisiä ja omasta mielestäni tunsin miehen tosi hyvin ennen seurustelupäätöstä. Päätimme aika nopeasti suhteen varsinaisen aloittamisen jälkeen muuttaa ulkomaille, koska miehellä oli hyvä duuni ja minä sain opinnot siirrettyä sinne.
Aivan aluksi olimme todella onnellisia, kunnes eräänä päivän sain puhelun miehen edelliseltä tyttöystävältä, josta minä en tiennyt mitään! Tuo nainen oli asunut miehen luona sinä aikana, kun mies piti minuun yhteyttä ja aika paljon suunnittelimme jo tapaamista jne. Olin aivan shokissa, pistin kaiken tauolle ja pidin kuulustelun miehelle kaikesta. Nainen oli asunut miehen luona ehkä 3 kk, mutta hänen tavaransa olivat yhä miehen luona ja hän oli käynyt niitä pakkaamassa meidän jo alettuamme seurustella - ja yöpyi miehen luona lapsensa kanssa. Tästä minä en tiennyt mitään, koska aluksi asuin omassa kodissani, missä tapailimme. Mies valehteli tuosta kaikesta sanomalla, ettei vastannut tuona yönä puhelimeen soittaessani, koska nukkui. Ja kun sain hänet kiinni, hän sanoi, että se johtui siitä, että lapsen piti saada nukkua rauhassa. Lopulta löysin vielä seurusteluajaltamme word-dokumentin, jonka mies oli kirjoittanut tuolle naiselle. Sen sisältö oli koukeroinen eikä mikään suora ohi on kirje, se sisälsi runon ja vakuutuksen, että hän kuitenkin sydämessään aina rakastaa tuota naista, vaikkei tulevaisuutta ole. Olin aivan raivona tästä kaikesta, mutta koska mies oli oikeasti katuvainen, kielsi olleensa uskoton jne., niin päätin yrittää.
Seurasi muutaman kuukauden onni, muutimme ulkomaille ja meillä meni tosi hyvin. Sitten elämässä tapahtui myllerystä, jouduimme vaihtamaan kotia huonompaan ja miehen töissä oli tiukkoja paikkoja ja jotain aivan outoa tapahtui. Minä aloin olla kiukkuinen ja väsynyt, olin kovilla uusissa ympyröissä. Mies oli aiemminkin yrittänyt rajoittaa menoja (ei esim. baari-iltoja tyttöporukalla). Tulimme joulun viettoon Suomeen ja halusin viettää 2,5 viikon lomalla yhden illan tyttöystävieni kanssa ja yöpyä heistä parhaan luona. Tarkoituksena oli juoda viiniä, jutella ja painua yöpuulle sen jälkeen. Pitkästä aikaa. Mieheni taas kiukutteli, kun en ole keksinyt ohjelmaa joululomalle (olen egoisti ja kamala ihminen), haluaa nyt mukaan ""tyttöjeniltaan"" tai sitten olla yötä samassa kaupungissa hotellissa. Ehdotin kaikkia muita päiviä, mutta VAIN tämä päivä sopi hänelle (ei muuta ohjelmaa!). Lisäksi hän on ollut uskomattoman mustasukkainen ex-mieheni suhteen (jätin hänet 4 v. sitten enkä sen jälkeen ole pitänyt mitään yhteyttä) tyyliin: Exäsi kanssa kyllä pidit kivaa, mutta et minun. Nyt mies väittää minun olevan ilkeä ja sekopää, minusta taas on luonnollista, että omaakin elämää on.
Tässä välissä olen ollut todella väsynyt eikä seksi ole huvittanut. Jotenkin kaikki ongelmat ja jatkuva yhdessäolo on vienyt halut. Lopulta halusin vain nukkua ja päättää masta kropasta. Mies taas suuttui minulle siitä, etten halunnut hänen koskevan minua, kun olin tosi väsynyt. Pari kuukautta sitten, kun ongelmat alkoivat, mies pakotti minut puukolla repimään rikki talvitakin, jonka ex-mies oli ostanut. Istuin lattialla ja itkin ja tuhosin takkia miehen silmien edessä. Takin olin ensin tuonut Suomesta.
Olimme kesällä lomamatkalla saaristossa ja päätimme yöpyä retkeilyalueella. Mies sai päähänsä, että yksi siellä telttaileva tyyppi katseli minua, minkä jälkeen koko viikonloppu meni tuota toista väistellessä - en edes ajatellut, että hän olisi minua katsellut ja entä sitten vaikka niin olisi ollut! En ole koskaan tehnyt mitään uskottomuuteen viittaavaa.
Meillä oli hirvittävä tappelu (mies oli taas ottanut ex-mieheni esille) ja lopulta sain kuulla olevani huora. Aloin pakata tavaroita kasaan, kunnes mies heitti minut sängylle, kuristi, heitti 2 kertaa kylmää vettä päälleni, yrittäessäni paeta hän repi paitaani ja veti minut sisälle, pakotti sänkyyn ja repi vaatteet kappaleiksi ja huusi, että exäni kylla sai naida niin ja näin, mutta hän ei, piti kiinni niin etten pystynyt liikkumaan. Seuraavan päivänä olin mustelmilla ja kuristusjäljet kaulassa. Sen jälkeen mies alkoi käyttäytyä uhkaavasti ja heitellä esim. kaukosäädintä, jos halusin nukkua enkä seurustella hänen kanssaan.
Olimme kaupungilla ja mies suuttui, kun en halunnut oluelle. Hän huusi, että exäni kyllä kelpasi seuraksi, mutta hän ei, kutsui minua huoraksi ja katosi paikalta. Kyseessä oli siis suurkaupunki ja minä jäin siis yksin, keskelle kaupunkia yöllä.
Nimenomaan tuota mainitsemaasi olen kaivannut: että minuun luotettaisiin ja että juuri siksi saisin mennä. En ole enää aikoihin uskaltanut luvata mitään ilman, että kysyin ensin miehen mielipidettä. Olen oikeasti luotettava tyyppi, mutta mieheni ikäänkuin näki minut aina potentiaalisena petturina. Toinen asia on ollut pelolla hallitseminen: mies siis saattoi yhtäkkiä suuttua ja heitellä tavaroita, ja syynä oli esim. se, että minä olin kömpinyt sänkyyn puoliltaöin enkä jaksanut pitää hänelle seuraa. Lisäksi hänellä on ollut tapana suuttuessaan jättää minut yksin, joko kotona tai vaikka kävelylenkillä. On aika kamalaa, jos olemme juuri riidelleet, ja mies vain kaikkoaa kesken kaiken.
Pahinta on ollut kuitenkin se, että hän ei minuun ole luottanut ja aina suhtautui epäilevästi. Olen itsekin ajatellut, että onkohan minussa jotain tosi pahasti vialla, kun jatkuvasti olen ""mustalla listalla"".
Tähän kaikkeen lisäisin, että mies on vahdannut meilejäni (kuka kirjoittaa, montako meiliosoitetta jne.), katsettani esim. bussissa (väittää minun katselleen muita) ja miespuolisia ystäviäni.
Mies lähti ulkomaankotiimme eilen, enkä ole kuullut hänestä mitään. Minä itse häntä pyysin lähtemään. Miten pääsen eteenpäin?
Kirjoitin tänne vastikään otsakkeella Kriisi, tarvitsen yhä apuanne. Kai eniten haluan vain kertoa, miksi olen päättänyt erota ja kuulla kommenttinne siihen - ja kertokaa, miten pääsen eteenpäin. Ja miten pysyn vahvana.
Okei, tässä on tarinamme kokonaisuudessaan, pahoittelen pientä sekavuutta.
Tapasimme netin kautta, molemmat olemme n. kolmekymppisiä ja omasta mielestäni tunsin miehen tosi hyvin ennen seurustelupäätöstä. Päätimme aika nopeasti suhteen varsinaisen aloittamisen jälkeen muuttaa ulkomaille, koska miehellä oli hyvä duuni ja minä sain opinnot siirrettyä sinne.
Aivan aluksi olimme todella onnellisia, kunnes eräänä päivän sain puhelun miehen edelliseltä tyttöystävältä, josta minä en tiennyt mitään! Tuo nainen oli asunut miehen luona sinä aikana, kun mies piti minuun yhteyttä ja aika paljon suunnittelimme jo tapaamista jne. Olin aivan shokissa, pistin kaiken tauolle ja pidin kuulustelun miehelle kaikesta. Nainen oli asunut miehen luona ehkä 3 kk, mutta hänen tavaransa olivat yhä miehen luona ja hän oli käynyt niitä pakkaamassa meidän jo alettuamme seurustella - ja yöpyi miehen luona lapsensa kanssa. Tästä minä en tiennyt mitään, koska aluksi asuin omassa kodissani, missä tapailimme. Mies valehteli tuosta kaikesta sanomalla, ettei vastannut tuona yönä puhelimeen soittaessani, koska nukkui. Ja kun sain hänet kiinni, hän sanoi, että se johtui siitä, että lapsen piti saada nukkua rauhassa. Lopulta löysin vielä seurusteluajaltamme word-dokumentin, jonka mies oli kirjoittanut tuolle naiselle. Sen sisältö oli koukeroinen eikä mikään suora ohi on kirje, se sisälsi runon ja vakuutuksen, että hän kuitenkin sydämessään aina rakastaa tuota naista, vaikkei tulevaisuutta ole. Olin aivan raivona tästä kaikesta, mutta koska mies oli oikeasti katuvainen, kielsi olleensa uskoton jne., niin päätin yrittää.
Seurasi muutaman kuukauden onni, muutimme ulkomaille ja meillä meni tosi hyvin. Sitten elämässä tapahtui myllerystä, jouduimme vaihtamaan kotia huonompaan ja miehen töissä oli tiukkoja paikkoja ja jotain aivan outoa tapahtui. Minä aloin olla kiukkuinen ja väsynyt, olin kovilla uusissa ympyröissä. Mies oli aiemminkin yrittänyt rajoittaa menoja (ei esim. baari-iltoja tyttöporukalla). Tulimme joulun viettoon Suomeen ja halusin viettää 2,5 viikon lomalla yhden illan tyttöystävieni kanssa ja yöpyä heistä parhaan luona. Tarkoituksena oli juoda viiniä, jutella ja painua yöpuulle sen jälkeen. Pitkästä aikaa. Mieheni taas kiukutteli, kun en ole keksinyt ohjelmaa joululomalle (olen egoisti ja kamala ihminen), haluaa nyt mukaan ""tyttöjeniltaan"" tai sitten olla yötä samassa kaupungissa hotellissa. Ehdotin kaikkia muita päiviä, mutta VAIN tämä päivä sopi hänelle (ei muuta ohjelmaa!). Lisäksi hän on ollut uskomattoman mustasukkainen ex-mieheni suhteen (jätin hänet 4 v. sitten enkä sen jälkeen ole pitänyt mitään yhteyttä) tyyliin: Exäsi kanssa kyllä pidit kivaa, mutta et minun. Nyt mies väittää minun olevan ilkeä ja sekopää, minusta taas on luonnollista, että omaakin elämää on.
Tässä välissä olen ollut todella väsynyt eikä seksi ole huvittanut. Jotenkin kaikki ongelmat ja jatkuva yhdessäolo on vienyt halut. Lopulta halusin vain nukkua ja päättää masta kropasta. Mies taas suuttui minulle siitä, etten halunnut hänen koskevan minua, kun olin tosi väsynyt. Pari kuukautta sitten, kun ongelmat alkoivat, mies pakotti minut puukolla repimään rikki talvitakin, jonka ex-mies oli ostanut. Istuin lattialla ja itkin ja tuhosin takkia miehen silmien edessä. Takin olin ensin tuonut Suomesta.
Olimme kesällä lomamatkalla saaristossa ja päätimme yöpyä retkeilyalueella. Mies sai päähänsä, että yksi siellä telttaileva tyyppi katseli minua, minkä jälkeen koko viikonloppu meni tuota toista väistellessä - en edes ajatellut, että hän olisi minua katsellut ja entä sitten vaikka niin olisi ollut! En ole koskaan tehnyt mitään uskottomuuteen viittaavaa.
Meillä oli hirvittävä tappelu (mies oli taas ottanut ex-mieheni esille) ja lopulta sain kuulla olevani huora. Aloin pakata tavaroita kasaan, kunnes mies heitti minut sängylle, kuristi, heitti 2 kertaa kylmää vettä päälleni, yrittäessäni paeta hän repi paitaani ja veti minut sisälle, pakotti sänkyyn ja repi vaatteet kappaleiksi ja huusi, että exäni kylla sai naida niin ja näin, mutta hän ei, piti kiinni niin etten pystynyt liikkumaan. Seuraavan päivänä olin mustelmilla ja kuristusjäljet kaulassa. Sen jälkeen mies alkoi käyttäytyä uhkaavasti ja heitellä esim. kaukosäädintä, jos halusin nukkua enkä seurustella hänen kanssaan.
Olimme kaupungilla ja mies suuttui, kun en halunnut oluelle. Hän huusi, että exäni kyllä kelpasi seuraksi, mutta hän ei, kutsui minua huoraksi ja katosi paikalta. Kyseessä oli siis suurkaupunki ja minä jäin siis yksin, keskelle kaupunkia yöllä.
Nimenomaan tuota mainitsemaasi olen kaivannut: että minuun luotettaisiin ja että juuri siksi saisin mennä. En ole enää aikoihin uskaltanut luvata mitään ilman, että kysyin ensin miehen mielipidettä. Olen oikeasti luotettava tyyppi, mutta mieheni ikäänkuin näki minut aina potentiaalisena petturina. Toinen asia on ollut pelolla hallitseminen: mies siis saattoi yhtäkkiä suuttua ja heitellä tavaroita, ja syynä oli esim. se, että minä olin kömpinyt sänkyyn puoliltaöin enkä jaksanut pitää hänelle seuraa. Lisäksi hänellä on ollut tapana suuttuessaan jättää minut yksin, joko kotona tai vaikka kävelylenkillä. On aika kamalaa, jos olemme juuri riidelleet, ja mies vain kaikkoaa kesken kaiken.
Pahinta on ollut kuitenkin se, että hän ei minuun ole luottanut ja aina suhtautui epäilevästi. Olen itsekin ajatellut, että onkohan minussa jotain tosi pahasti vialla, kun jatkuvasti olen ""mustalla listalla"".
Tähän kaikkeen lisäisin, että mies on vahdannut meilejäni (kuka kirjoittaa, montako meiliosoitetta jne.), katsettani esim. bussissa (väittää minun katselleen muita) ja miespuolisia ystäviäni.
Mies lähti ulkomaankotiimme eilen, enkä ole kuullut hänestä mitään. Minä itse häntä pyysin lähtemään. Miten pääsen eteenpäin?
