Ero ja lapsellinen mies

[nainnne]

Me ollaan todennäköisesti eroamassa. Haluaisin hoitaa eron sovussa, lasten parasta ajatellen, meillä on siis 2 lasta joista toinen on vasta puolivuotias ja toinen 2,5v. Mies yhtäkkiä sanoi että "tehään sit niin että mä otan isomman lapsen ja sä pienemmän". SIIS MITÄ!?? Mulle molemmat lapset on yhtä tärkeitä, kuka oikeesti voi sanoa noin?? Idiootti.. Mitähän tässä kannattaa tehdä kun tuo ei suostu keskustelemaan mistään niinku normaalit ihmiset, en halua että lapset kärsii ainakaan mutta haluan saada sovittua miten tehdään. Miehe´ltä saa joko idiootteja vastauksia tai sitten se esittää ettei kuule mitään ,heittäytyi siis noin lapselliseksi näköjään. Ite käyttäytyy kuin idiootti ja sit suuttuu kun en enää halua katella mitään pelleilyä.

 

[Minni:)]

Lastenedunvalvojalle varaatte ajan jossa teette kirjallisen sopimuksen tapaamisista. Toivotaan et siel löytys lapsien edun kannalta järkevin ratkaisu mikä sopisi myös teille.

 

["vieras"]

Näyttääpä olevan eroamassa kaksi lapsellista ihmistä. Kumpikaan ei omista lapsia, joten joku järkevä ratkaisu on löydettävä. Mutta ei äiti automaattisesti ole lasten "omistaja". Yleensäkin nämä erot kertovat vain ihmisistä, jotka ovat lapsellisia, itsekkäitä, kypysmättömiä jne. ja lapsia vain käy sääliksi.

 

[Bbjbbj]

Yhdessä sovitte asiat lastenvalvojan kanssa. Ei se automaattisesti niinkään ole, että äidille lapset.

 

[kolmen kohta teinin äiti]

Mun mielestä teidän kannattaa oikeasti miettiä vielä koko eroasiaa. ELLEI syynä ole joku OIKEA syy, kuten perheväkuvalta tms.
Kuulostaa, että olette molemmat väsyneitä ja riitaisia, ja tarvitsette lepoa ja AIKAA. Joskus riitely kärjistyy noihin eroajatuksiin, kun mikään ei suju eikä asiat selviä, eikä puheyhteyttä löydy.
Teidän kannattaisi laittaa eroasia vähäksi aikaa paussille, levätä, viettää vähän omaa aikaa. Miettiä, MIKSI haluaa erota? Moni luulee, että pikkulapsivaiheessa oleva stressi ja väsymys ja kasvavan perheen perhe-elämään sopeutumisen aiheuttama vaikeus johtuu huonosta parisuhteestä, mutta minä ajattelen niin, että se on vaikeaa ja herkästi riitaisaa aikaa (jolloin ei välttämättä tunne kumppaniaan kohtaan muuta kun ärtymystä) huolimatta hyvästäkään parisuhteesta.

 

["vieras"]

Ei sisaruksia ainakaan kannata erottaa, itse elin eron jälkeen erillään siskosta ja veljestäni, minä asuin isän kanssa ja he äidin kanssa ja nähtiin vain v-loppuisin. Musta se oli kamalaa elää 7v. ylöspäin melkein ilman sisaruksia....varmasti oltais läheisemmät nykyään jos oltais asuttu saman katon alla.

 

[........................]

Joo, ei ole lapsien edun mukaista asua erossa toisistaan. Kun kodit nyt joka tapauksessa tulevat vaihtumaan ainakin joka toinen vkl, niin on tärkeää, että edes joku ihminen on pysyvä - eli se sisarus. Eli kumpikin asuu joko isän tai äidin kanssa.

 

[nainnne]

joo en meinannutkaan että lapset pelkästään mulla olis, onhan heiilä kaksi vanhempaa.

 

[Y/.]

Onko teidän pakko erota?

 

[---]

Voi olla, että mies haluaa vähän herätellä sinua siihen faktaan, että jos eroatte, kumpikin teistä on joka tapauksessa häviäjiä, mitä tulee yhteiseen aikaan lasten kanssa.

Kerro miehelle asiallisesti että sisarukset tarvitsevat toisiaan, ja ehdota vaikka viikko-viikko-systeemiä, kunhan pienempi vähän kasvaa.

 

[---]

Ja sitä pienemmän kasvamista odotellessa voi tosiaan miettiä, onko ero nyt tosiaan ainoa vaihtoehto. Sekin kannattaa miehelle sanoa.

 

["..."]

Mä oon myös sitä mieltä että sisaruksia ei pitäisi toisistaan erottaa, muitakin ratkaisuja on. Mutta en myöskään oo lasten pompottamisen kannalla että asuvat vuoroin molemmilla esim viikon. Parasta olisi että lapsilla on yksi koti ja sovitut ajat toisen vanhemman tapaamisiin, niitä voi toki olla enemmänkin kuin se typerä joka toinen viikonloppu. Mutta se yksi turvallinen paikka mihin aina palataan ja jossa vakituisesti asutaan.

 

[---]

[QUOTE="...";27706819]Mä oon myös sitä mieltä että sisaruksia ei pitäisi toisistaan erottaa, muitakin ratkaisuja on. Mutta en myöskään oo lasten pompottamisen kannalla että asuvat vuoroin molemmilla esim viikon. Parasta olisi että lapsilla on yksi koti ja sovitut ajat toisen vanhemman tapaamisiin, niitä voi toki olla enemmänkin kuin se typerä joka toinen viikonloppu. Mutta se yksi turvallinen paikka mihin aina palataan ja jossa vakituisesti asutaan.[/QUOTE]

Parasta olisi, että lapsilla olisi yksi turvallinen koti, jossa asuu kaksi vanhempaa. Tätä minä ainakin ap:lle ensisijaisesti suosittelisin, jos kodissa ei suorastaan väkivaltaa ole.

Jos tämä ei onnistu, viikko ja viikko -systeemi voi hyvinkin olla parempi kuin se, että ap ja miehensä lähtevät oikeusistuimen kautta selvittämään, kumman luona se turvallinen koti sijaitsee. Tärkeintä olisi, että perhe säilyisi puheväleissä, ja se taas vaatii kompromisseja.