Ero ja uusi

[lonely]

Ajattelin nyt purkaa sydäntäni tänne, kun en viitsi enää ystäviäni vaivata...Tilanne on tämä, että olemme eronneet mieheni kanssa monen yhteisen vuoden jälkeen. Asumme edelleen saman katon alla mutta muutan pian pois uuteen asuntooni. Päätös oli yksin minun, mieheni olisi halunnut vielä jatkaa mutta minulla ei ole häntä kohtaan ollut pitkiin aikoihin minkäänlaista tunnetta tai halua yrittää yhdessä eteenpäin. Aikaisempina vuosina on ollut erinäisiä kriisejä minun takiani, olen pettänyt kerran ja menin tyhmyyksissäni siitä kertomaan. En haluaisi satuttaa häntä mutta niin vain käytökselläni teen. Nyt olen tapaillut erästä miestä ja ollut häneen yhteydessä. Olen todella ihastunut häneen mutta hän itsekkin on vasta eronnut ja pikku hiljaa pääsemässä yli...Järkeni sanoo, että lopettaisin uuden suhteen, jos sitä nyt voi suhteeksi kutsua ja kävisin rauhassa tätä eroa läpi yksin. Mutta olen niin tiukasti jo kiinni tässä uudessa ja tunteet vievät aina voiton ja taas löydän itseni hänen luotaan...Järkyttävintä tässä on se, että tämä uusin on ns.pelimies ja sinkku siis tällä hetkellä ja särkee sydämeni...haluaa tavata minua silloin kun hänelle sopii ja on todella itsekeskeinen...täysin vastakohta entiseen mieheeni verrattuna...En ymmärrä itseäni enää ollenkaan, olen burn outin partaalla ja henkisesti tosi lopussa..Meillä on entisen mieheni kanssa yhteinen, pieni lapsi ja olemme sopineet yhteishuoltajuudesta. Kuinka pääsen tästä eteenpäin???Onko jollakin kokemuksia vastaavanlaisesta tilenteesta, auttakaa...

 

[xl]

Tiedät itsekin, että se päivä tulee jolloin miehesi löytää uuden, eikä enää haluakaan sinua takaisin. Silloin vasta ymmärrät kokonaisen perheen merkityksen. En tiedä onko sinulla paluuta tai edes halua entiseen, mutta mutta uskon että tulet katumaan päätöstäsi lähteä vielä jonain päivänä.

 

[Laurel]

On todella vaikeaa ymmärtää mikä saa nuoren äidin jättämään lapsensa isän, hyvän miehen, kuten ymmärsin?! Siis ymmärrän kyllä tuon seikkailunhalun ja välillä tulevan vapauden kaipuun, mutta kyllä aikuisten ihmisten pitäisi pystyä ajattelemaan vähän vastuuntuntoisemmin! Ero on lapselle aina katastrofi, jota hän oireilee jossakin määrin koko ikänsä. Et mitenkään voi enää elää villiä ja vapaata nuoruutta kun olet äiti ja vastuussa muidenkin kuin omasta hyvinvoinnistasi! Itse olen nyt yli 40 v. ja muistan kyllä, että välillä kaipasi palavasti (varsinkin keväisin) villiä vapautta ja uuden rakastumisen huumaa, mutta kun laitoin vaakakuppiin mitä minulla oli ja mitä olisin voinut saada (myös pahaa aikaan esim. lapsilleni), niin kummasti rauhoitti. Nyt kun lapset ovat isoja ja melkein omillaan voin taas tehdä mitä huvittaa ja onneksi tuon saman ihmisen kanssa, jonka aikoinani valitsin.. En oikeasti ymmärrä miksi nykyään annetaan niin helposti periksi, ei pysytä päätöksissä ja halutaan tässä heti kaikki nyt - ja koko ajan jotain uutta. Miksi ihmiset eivät enää aikuistu lainkaan! Tämä ryöppy ei ole alkuperäiselle suunnattu suoranaisesti, mutta toivon hänenkin miettivän mitä tekee!

 

[Sinä?]

Tyhmä huora länsi-suomesta?

 

[yritä edes]

Haloo,
ei se vaihtamisella parane. Suo siellä vetelä täällä...
Se on myös tahdon asia. Rakastaa voi jos sitä on joskus ollut. Lopettaakin voi jos on ihan pakko. Käsittele hyvä ihminen asiasi ennen kun ryntäät uuteen suhteeseen.
naivia mutta niin totta että kaikki samat virheet toistuu jos et anna itselle aikaa, Toinen ei niitä haavoja nuole