Ero rahan takia?

[harmajana]

Nolossa, vaikeassa tilanteessa. Meillä uusperhe: avoliitto, oma talo, jonka omistus fifty-fifty, ei yhteisiä lapsia. Mulla lapsi, asuu meidän kanssa. Miehellä 2 lasta, asuvat miehen exällä. Tuli puheeksi naimisiinmeno, kerta vauvaakin on yritetty. Mies oli sanonut, että mennään naimisiin sitte kun minä niin haluan... Nyt sitte sanoin, että mitäs jos mentäis kesällä. Tuntui, että kaikki on hyvin, ja nyt vois olla aika.
Mies tästä hermostuikin. Syy: ei ollut tehnyt testamenttia lapsilleen, jotka perivät huomattavan omaisuuden mieheltäni. Oli kauhuissaan naimisiin menoajatuksesta, koska "jos hän yhtäkkiä kuolisi, minä vaimona perisin lasten omaisuutta". Itsekin perin aikanani ison omaisuuden, enkä ole rahasta kiinnostunut. Sanoin miehelle että miksei sitten tee sitä testamenttia. Ei olisi minulle edes tarvinnut kertoa koko asiasta. Nyt vaan tuli todella paha olo.
Ylpeyttä loukattu niin, että olen jo ajatellut, ettei tämä ehkä olekaan elämäni mies. Hänen exänsä on ahne nainen, joka yritti oikeusteitse saada miehen omaisuudesta isoa osaa, eikä onnistunut, joten kai tämä on niitä peruja... Näin häät siis kuitenkin jäävät välistä, ettei miehen perillisten perintö vaarannu. Olen katkera ja onneton. Ja tietysti pelkään nyt myös, miten käy omalle kodilleni? Koska olemme vain avoliitossa, miehen perillisillä on kai oikeus ajaa minut kodistani, jos miehelle sattuu jotain ikävää? Eli siis joudun maksamaan heidät ulos. En usko, että heille riittäisi se iso omaisuus, jonka he muutenkin perivät.
Pitäisikö tällainen mies jättää kokonaan? Jos omaisuusasiat nousevat näin jumalattomiksi? En ole missään vaiheessa kieltänyt ettei ne sitä olisi. En olisi halunnut koko asiasta tietää, enkä ainakaan sekaantua, vaikka se voi erikoiselta kuulostaa.
Muita samassa jamassa?

 

[nedra]

Tilanteeseenne en pysty samaistumaan,mutta mitäs jos marssisitte asianajajan puheille ja tekisitte avioehdon.Sillä tuo perinnönjako tulisi selväksi kertaheitolla.Kun kumpikaan ei peri toiselta aiemmin ansaittua omaisuutta niin eikös sillä tulisi miehen huolet kuitattua.

Tosiaan tilanteesi tällä hetkellä tavallaan on vähän turvaton,tosin ymmärtääkseni myös avopuolisolle voi taata jonkinlaisen asumisoikeuden,mutta sekin vaatii sen testamentin laatimista.

 

[peuhu]

En ole samassa jamassa mutta tuli mieleen että miksi ette tee avioehtoa?Silloin ei kummallakaan olisi oikeutta toisen omaisuuteen ja voisitte mennä naimisiin ja jos jäisit leskeksi lapset ei voisi ajaa sinua pois yhteisesti omistamastanne talosta koska leskellä on oikeus asua talossa jonka puolisot omistavat.Aviopuolisot eivät peri toisiaan vaan omistavat puolet toistensa omaisuudesta ja köyhempi puoliso saa tasoitusta rikkaamalta toisen kuollessa mutta rikkaamman jäädessä eloon ei hänen tarvitse luovuttaa omaa omaisuuttan köyhemmän kuolinpesään.Avioehto olisi mielestäni teille oikea ratkaisu tuohon kiperään tilanteeseen.

 

[harmajana]

Olenpas tyhmä... En tullut ajatelleeksi avioehtoa, vaikka tietysti se on ratkaisu. Miehen on täytynyt tulla ajatelleeksi. Luulen, että hän ei luota avioehtoon, koska exänsä yritti kumota heillä olleen avioehdon pitkään liittoon vedoten. Mutta voinhan kokeilla sanoa, kunhan tilanne rauhoittuu. Nyt olen ehdottanut, että otamme toisiimme etäisyyttä, eli hän saa mökkeillä omalla mökillään ilman meitä jne. Ei se tietenkään asiaa paranna, mutta tuntuu, että tarvitsen omaa aikaa ja tilaa, että saan nuoltua haavani. On noloa, ettei mies halunnutkaan vielä naimisiin, vaikka itse sitä ensin ehdottikin. Nolattu olo! Mutta avioehto on hyvä ehdotus, kiitos teille!!! :snotty:

 

[juu]

Mulla oli ex-liitossa avioehto. Mies halusi sen. Meillä ei ollut yhteisiä lapsia eikä miehellä ollut lapsia, minulla ei ollut omaisuutta. Mies halusi varmistaa ettei hänen keräämänsä omaisuus valuisi esim. hänen kuolemansa jälkeen minulle, ja minun kuolemani jälkeen minun lapsille ja sitä kautta heidän isälleen :headwall: :headwall:

No, erossa on turha alkaa kinaamaan jos ja kun se avioehto on. Omani sain pois, just ja just. en muuta. Eli minä jäin puille paljaille, mies kääri voitot asunnosta, jonka minä olin remontoinut, koska hän sen omisti... tyhmä minä :headwall: :headwall:

 

[Muru]

meillä oli vähän vastaava tilanne. tosin kaksi yhteistä lasta ja kaksi miehen ede. liitosta. minä vaadin avioehtoa omien lasteni turvaksi. jos ja kun itse joskus operin haluan sen turvan omille lapsilleni... ja tokihan miehen lapset perivät oman äitinsä ja sen puolen suvun ja miheni perii kaikki nämä neljä tasapuolisesti

 

[tähti]

Saman tyyppisten keskustelujen takia tuli iso riita suhteessa, vaikka keskusteltiin asioista vasta hypoteettisella tasolla. Loukkaavaa että mies ajattelee naisensa olevan uhka lasten joskus perimälle omaisuudelle. Ihankuin nainen ei jättäisi mitään miehen lapsille. Naisen aliarvioimista!