H
harmajana
Vieras
Nolossa, vaikeassa tilanteessa. Meillä uusperhe: avoliitto, oma talo, jonka omistus fifty-fifty, ei yhteisiä lapsia. Mulla lapsi, asuu meidän kanssa. Miehellä 2 lasta, asuvat miehen exällä. Tuli puheeksi naimisiinmeno, kerta vauvaakin on yritetty. Mies oli sanonut, että mennään naimisiin sitte kun minä niin haluan... Nyt sitte sanoin, että mitäs jos mentäis kesällä. Tuntui, että kaikki on hyvin, ja nyt vois olla aika.
Mies tästä hermostuikin. Syy: ei ollut tehnyt testamenttia lapsilleen, jotka perivät huomattavan omaisuuden mieheltäni. Oli kauhuissaan naimisiin menoajatuksesta, koska "jos hän yhtäkkiä kuolisi, minä vaimona perisin lasten omaisuutta". Itsekin perin aikanani ison omaisuuden, enkä ole rahasta kiinnostunut. Sanoin miehelle että miksei sitten tee sitä testamenttia. Ei olisi minulle edes tarvinnut kertoa koko asiasta. Nyt vaan tuli todella paha olo.
Ylpeyttä loukattu niin, että olen jo ajatellut, ettei tämä ehkä olekaan elämäni mies. Hänen exänsä on ahne nainen, joka yritti oikeusteitse saada miehen omaisuudesta isoa osaa, eikä onnistunut, joten kai tämä on niitä peruja... Näin häät siis kuitenkin jäävät välistä, ettei miehen perillisten perintö vaarannu. Olen katkera ja onneton. Ja tietysti pelkään nyt myös, miten käy omalle kodilleni? Koska olemme vain avoliitossa, miehen perillisillä on kai oikeus ajaa minut kodistani, jos miehelle sattuu jotain ikävää? Eli siis joudun maksamaan heidät ulos. En usko, että heille riittäisi se iso omaisuus, jonka he muutenkin perivät.
Pitäisikö tällainen mies jättää kokonaan? Jos omaisuusasiat nousevat näin jumalattomiksi? En ole missään vaiheessa kieltänyt ettei ne sitä olisi. En olisi halunnut koko asiasta tietää, enkä ainakaan sekaantua, vaikka se voi erikoiselta kuulostaa.
Muita samassa jamassa?
Mies tästä hermostuikin. Syy: ei ollut tehnyt testamenttia lapsilleen, jotka perivät huomattavan omaisuuden mieheltäni. Oli kauhuissaan naimisiin menoajatuksesta, koska "jos hän yhtäkkiä kuolisi, minä vaimona perisin lasten omaisuutta". Itsekin perin aikanani ison omaisuuden, enkä ole rahasta kiinnostunut. Sanoin miehelle että miksei sitten tee sitä testamenttia. Ei olisi minulle edes tarvinnut kertoa koko asiasta. Nyt vaan tuli todella paha olo.
Ylpeyttä loukattu niin, että olen jo ajatellut, ettei tämä ehkä olekaan elämäni mies. Hänen exänsä on ahne nainen, joka yritti oikeusteitse saada miehen omaisuudesta isoa osaa, eikä onnistunut, joten kai tämä on niitä peruja... Näin häät siis kuitenkin jäävät välistä, ettei miehen perillisten perintö vaarannu. Olen katkera ja onneton. Ja tietysti pelkään nyt myös, miten käy omalle kodilleni? Koska olemme vain avoliitossa, miehen perillisillä on kai oikeus ajaa minut kodistani, jos miehelle sattuu jotain ikävää? Eli siis joudun maksamaan heidät ulos. En usko, että heille riittäisi se iso omaisuus, jonka he muutenkin perivät.
Pitäisikö tällainen mies jättää kokonaan? Jos omaisuusasiat nousevat näin jumalattomiksi? En ole missään vaiheessa kieltänyt ettei ne sitä olisi. En olisi halunnut koko asiasta tietää, enkä ainakaan sekaantua, vaikka se voi erikoiselta kuulostaa.
Muita samassa jamassa?