ero tulossa, huoltajuus asia, auttakaa!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti pulassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti pulassa

Vieras
Ero on siis tulossa, olemme avoliitossa ja meillä on yhteishuoltajuus. Vauva on vasta 11kk. Tarkoittaako tuo yhteishuoltajuus sitä että vauvamme tulee asumaan esim. viikon mun luona ja viikon isän luona? Tähän en kyllä suostu, en voi olla erossa vauvasta niin pitkään!!!! Jos isä haluaa näin eikä muuhun sopimukseen päästä niin onko se näin?

Miten saisin yksinhuoltajuuden?

En siis ole kieltämässä isää tapaamasta lastaan mutta toi puoliksi hoitaminen on mun mielestä kauheeta enkä voi olla tässä vaiheessa erossa niin pitkään. tuntuu pahalta olla töissä päivät niin jos en näkisi aamulla enkä illalla niin kuolisin ikävään..

auttakaa joku..
 
Yksinhuoltajuutta tuskin saat, ellei mies ole täysi narkomaani/ kriminaali tai muuten tehnyt jotain tosi väkivaltaista.
Mutta yhteishuoltajuudella ei tosiaan ole mitään tekemistä äsumisjärjestelyn kanssa. Siitä sovitte erikseen.
 
ikävä tilannehan tuo on lapselle aina...isää ikävöi yhtä lailla. onko teidän mahdollista sopia ainakin ensialkuun jotta lapsi tottuu niin tapaamisia siten että jos lapsi on viikot sulla ja vkonlopun isällä (esim) että isä voisi tulla keskellä viikkoa käymän lasta tapaamaan?
 
Ei tarkoiat sitä, välttämättä, eikä varsinkaan vauvan kohdalla. Mutta jatkossa yhteishuoltajat päättävät lapsenhoito- yms. asioista yhdessä ja jos ei yhteisymmärrystä löydy, niin toisen on hirveän helppo olla toiselle hankala. :( Jos itse olisin tuossa tilanteessa, yrittäisin hinnalla millä hyvnsä saada yksinhuoltajuuden - näin langat pysyisivät omissa käsissäni mutta en tietenkään hankaloittaisi miehen isyyttä mitenkään, päinvastoin, koittaisin rohkaista siihen.
 
Voi luoja, Paula, oletko tosissasi? Yksinhuoltajuus VAIN siksi että langat pysyy ÄIDIN käsissä? Samalla tavalla sillä isällä on oikeus OMAAN LAPSEENSA, samalla tavalla isällä on oikeus olla lapsensa kanssa ja vaikuttaa sekä päättää lapsen asioista.

Olette välillä niin käsittämättömiä, oikeesti... :o Minä, minä, minä. Minun lapset. Minun. Ei meidän, vaan MINUN.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Paula:
Ei tarkoiat sitä, välttämättä, eikä varsinkaan vauvan kohdalla. Mutta jatkossa yhteishuoltajat päättävät lapsenhoito- yms. asioista yhdessä ja jos ei yhteisymmärrystä löydy, niin toisen on hirveän helppo olla toiselle hankala. :( Jos itse olisin tuossa tilanteessa, yrittäisin hinnalla millä hyvnsä saada yksinhuoltajuuden - näin langat pysyisivät omissa käsissäni mutta en tietenkään hankaloittaisi miehen isyyttä mitenkään, päinvastoin, koittaisin rohkaista siihen.


Miksi miehen pitäisi suostua tuollaiseen. Sinun elämäntilanteesi saattaa muuttua ja samalla käytännön sopimismahdollisuudet, jos ei ole huoltajuuttta ja tapaamisoikeuksia vahvistettu. Samoin on itsekästä yrittää pitää "langat omissa käsissä". Lapsella ja isällä on yhtäläiset oikeudet kuin sinulla yhdessäoloon ja tapaamiseen.
 
Ja ap:lle; Ei se yhteishuoltajuus tarkoita vielä asumiskysymyksiä, ja toisekseen yksinhuoltajuutta ei kovin kevyin perustein saa. Joko miehen pitää olla täysin välinpitämätön lastaan kohtaan (ei tapaa, ei pidä yhteyttä ), väkivaltainen, alkoholisti tms. Mutta jos mies on normaali mies, joka pitää huolen itsestään ja osaa ottaa vastuun lapsestaan niin yksinhuoltajuutta et saa, eikä sinun pitäisikään saada. Isällä on samanlainen oikeus olla lapsenne kanssa kuin sinullakin. Toki olen myös sitä mieltä että tuon ikäinen on aivan liian nuori viikko ja viikko systeemiin, mutta kuitenkin.. hän on lapsen isä.
 
Varmasti saatte asiat sovittu niin että lapsen on hyvä ja turvallinen olla.Kun vaan yritätte saada keskusteluyhteyden.

Ihan kasvatustieteen näkökulmasta parasta on noin pienelle lapselle nähdä etävanheempaansa useasti eikä harvemmin ja pitkiä aikoja.
Jokatoinen viikonloppukin on turhan harvoin ja vaatii lapselta aina uudelleen ja uudelleen sopeutumista.
Esimerkiksi aika hyvä järjestely on että iskä tapaa lasta joka viikko arkena niin että käy kylässä tai hakee muksua puistoon/luoksensa ja sitten yökyläilyä viikon tai parin välein. Kuitenkin niin ettei tapaamisiin tulisi edes viikon paussia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Paula:
Ei tarkoiat sitä, välttämättä, eikä varsinkaan vauvan kohdalla. Mutta jatkossa yhteishuoltajat päättävät lapsenhoito- yms. asioista yhdessä ja jos ei yhteisymmärrystä löydy, niin toisen on hirveän helppo olla toiselle hankala. :( Jos itse olisin tuossa tilanteessa, yrittäisin hinnalla millä hyvnsä saada yksinhuoltajuuden - näin langat pysyisivät omissa käsissäni mutta en tietenkään hankaloittaisi miehen isyyttä mitenkään, päinvastoin, koittaisin rohkaista siihen.

Miksi miehen pitäisi suostua tuollaiseen. Sinun elämäntilanteesi saattaa muuttua ja samalla käytännön sopimismahdollisuudet, jos ei ole huoltajuuttta ja tapaamisoikeuksia vahvistettu. Samoin on itsekästä yritthttp://www.kaksplus.fi/ää pitää "langat omissa käsissä". Lapsella ja isällä on yhtäläiset oikeudet kuin sinulla yhdessäoloon ja tapaamiseen.

Tottakai on isällä oikeus, mutta mulle tossa tilanteessa olisikin tärkeintä lapsen edun toteutuminen. Ja tietenkään isän ei tarvitsisi suostua, mutta aika monet miehet suostuvatkin. Itse tiedän olevani lapsen edun puolustaja, joten siksi mulla ei ole epäilystäkään, eten yksinkin osaisi päättää lapsen parhaasta. isän mielipidettä ei toki automaattisesti sivuutettaisi, mutta paljolta mahdolliselta harmilta säästyy, jos tietää ettei toinen voi ilkeyttään asioita hankaloittaa. Ja miten se yksinhuoltajuus liittyisi lapsen ja isän väliseen ajanviettoon? Tottakai haluaisin että isä näkisi lastaan niin usein kuin haluaisi, se olisi lapsenkin etu, mutta haluaisin silti mieluummin olla lain edessä lapseni ensisijainen huoltaja. Tämä ei ole minun puoleltani vittumaisuutta vaan ennakointia, harmien minimointia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Varmasti saatte asiat sovittu niin että lapsen on hyvä ja turvallinen olla.Kun vaan yritätte saada keskusteluyhteyden.

Ihan kasvatustieteen näkökulmasta parasta on noin pienelle lapselle nähdä etävanheempaansa useasti eikä harvemmin ja pitkiä aikoja.
Jokatoinen viikonloppukin on turhan harvoin ja vaatii lapsielta aina uudelleen ja uudelleen sopeutumista.
Esimerkiksi aika hyvä järjestely on että iskä tapaa lasta joka viikko arkena niin että käy kylässä tai hakee muksua puistoon/luoksensa ja sitten yökyläilyä viikon tai parin välein. Kuitenkin niin ettei tapaamisiin tulisi edes viikon paussia.

Tällainen menettely olisi minustakin hyvä. Jos siitä ei ole sovittu virallisesti ja laitetu paperille, voi äidin mahdollisesti lähdettyä uuteen miessuhteeseen tulla ongelmia tämän uuden miehen kanssa. Voi olla vaikeaa hänelle hyväksyä, että ex-mies vierailee joka ilta lastaan tapaamassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Paula:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Paula:
Ei tarkoiat sitä, välttämättä, eikä varsinkaan vauvan kohdalla. Mutta jatkossa yhteishuoltajat päättävät lapsenhoito- yms. asioista yhdessä ja jos ei yhteisymmärrystä löydy, niin toisen on hirveän helppo olla toiselle hankala. :( Jos itse olisin tuossa tilanteessa, yrittäisin hinnalla millä hyvnsä saada yksinhuoltajuuden - näin langat pysyisivät omissa käsissäni mutta en tietenkään hankaloittaisi miehen isyyttä mitenkään, päinvastoin, koittaisin rohkaista siihen.

Miksi miehen pitäisi suostua tuollaiseen. Sinun elämäntilanteesi saattaa muuttua ja samalla käytännön sopimismahdollisuudet, jos ei ole huoltajuuttta ja tapaamisoikeuksia vahvistettu. Samoin on itsekästä yritthttp://www.kaksplus.fi/ää pitää "langat omissa käsissä". Lapsella ja isällä on yhtäläiset oikeudet kuin sinulla yhdessäoloon ja tapaamiseen.

Tottakai on isällä oikeus, mutta mulle tossa tilanteessa olisikin tärkeintä lapsen edun toteutuminen. Ja tietenkään isän ei tarvitsisi suostua, mutta aika monet miehet suostuvatkin. Itse tiedän olevani lapsen edun puolustaja, joten siksi mulla ei ole epäilystäkään, eten yksinkin osaisi päättää lapsen parhaasta. isän mielipidettä ei toki automaattisesti sivuutettaisi, mutta paljolta mahdolliselta harmilta säästyy, jos tietää ettei toinen voi ilkeyttään asioita hankaloittaa. Ja miten se yksinhuoltajuus liittyisi lapsen ja isän väliseen ajanviettoon? Tottakai haluaisin että isä näkisi lastaan niin usein kuin haluaisi, se olisi lapsenkin etu, mutta haluaisin silti mieluummin olla lain edessä lapseni ensisijainen huoltaja. Tämä ei ole minun puoleltani vittumaisuutta vaan ennakointia, harmien minimointia.

Vaikutat ilkeältä ihmiseltä. Sellaiselta, että en ihmettele miksi juuri sinä joutuisit näitä eroasioita miettimään... :whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Varmasti saatte asiat sovittu niin että lapsen on hyvä ja turvallinen olla.Kun vaan yritätte saada keskusteluyhteyden.

Esimerkiksi aika hyvä järjestely on että iskä tapaa lasta joka viikko arkena niin että käy kylässä tai hakee muksua puistoon/luoksensa ja sitten yökyläilyä viikon tai parin välein. Kuitenkin niin ettei tapaamisiin tulisi edes viikon paussia.

Voi olla vaikeaa hänelle hyväksyä, että ex-mies vierailee joka ilta lastaan tapaamassa.

Niin ex-mieshän voi hakea lapsen päiväkodista tai odotella pihalla jos uudelle miehelle on noin raskasta nähdä lapsen isää. Ja nopeastihan muksu kasvaa ja vierailut voi mukauttaa niin että viettää kerralla pitempiä aikoja isän luona eikä joka viikko.
Nyt kuitenkin tilanne on se että lapsi on todella pieni ja jotta vanhempien ero ei vaikuta ahdistavasti niin tapaamisten pitäisi olla ihan oikeasti tiheitä.

Vaikea kuvitella miten sitä itse muodostaisi vakaan ja luottamuksellisen suhteen omaan taaperoon jos häntä näkisi vain joka toinen viikko.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Varmasti saatte asiat sovittu niin että lapsen on hyvä ja turvallinen olla.Kun vaan yritätte saada keskusteluyhteyden.

Esimerkiksi aika hyvä järjestely on että iskä tapaa lasta joka viikko arkena niin että käy kylässä tai hakee muksua puistoon/luoksensa ja sitten yökyläilyä viikon tai parin välein. Kuitenkin niin ettei tapaamisiin tulisi edes viikon paussia.

Voi olla vaikeaa hänelle hyväksyä, että ex-mies vierailee joka ilta lastaan tapaamassa.

Niin ex-mieshän voi hakea lapsen päiväkodista tai odotella pihalla jos uudelle miehelle on noin raskasta nähdä lapsen isää. Ja nopeastihan muksu kasvaa ja vierailut voi mukauttaa niin että viettää kerralla pitempiä aikoja isän luona eikä joka viikko.
Nyt kuitenkin tilanne on se että lapsi on todella pieni ja jotta vanhempien ero ei vaikuta ahdistavasti niin tapaamisten pitäisi olla ihan oikeasti tiheitä.

Vaikea kuvitella miten sitä itse muodostaisi vakaan ja luottamuksellisen suhteen omaan taaperoon jos häntä näkisi vain joka toinen viikko.

Yksinkertaistettua:

1. Onko varma, että lapsi tulee olemaan päiväkodeissa, josta isä voi hakea.
2. Talvella varmaan kiva olla ulkona pakkasessa laspen kanssa, jos uusi mies ei päästä sisälle.

Miksi mennään tällaisiin tyhmiin asoiden yksinkertaistamisiin. Kyllä koko ongelma pitää pystyä ratkaisemaan virallisesti ja lopullisesti huoltajuuden ja tapamisoikeuden osalta heti kättelyssä ja laittaa kaikki paperille. Tässä jutussa ei le mitään ongelmaa tullut esiin isä suhteen, vaan äiti on selvästi itsekäs ja tietää muka parhaiten lapsen edut ja vaatii sillä perusteella lapsen isän ja lapsen oikeuksien polkemista.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yksinkertaistettua:

1. Onko varma, että lapsi tulee olemaan päiväkodeissa, josta isä voi hakea.
2. Talvella varmaan kiva olla ulkona pakkasessa laspen kanssa, jos uusi mies ei päästä sisälle.

1. Jos ei ole päivähoidossa niin sitten voi hakea sieltä kotoa menemättä sisälle.
2. Exän ei tarvitse hytistä kylmässä, hän voi pukea takin päälle tai odotella autossa kun äiti tuo lapsen sinne. Sitten voivat mennä vaikka isukin kotiin.
 
eli siis jos isä haluaa että vikko ja viikko niin se sitten vaan menee... mä en kestä..

ei ole mun vika että erotaan, olen yrittänyt puhua ja haluaisin jatkaa mutta mieheni ei kuuntele.. 7vuotta yhdessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Silmukka-:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
eli siis jos isä haluaa että vikko ja viikko niin se sitten vaan menee... mä en kestä..

Käsittääkseni kun on kyse noin pienestä lapsesta niin harvemmin noin toimitaan ellei molemmat vanhemmat sitä halua.

Pitää varmaan ottaa yhteys johonkin sossuun ja kysyä..
 
yhteishultajuus ei tarkoita viikko ja viikko systeemiä.
vaan sitä, että päätätte lapsen asiat yhdessä.
meillä on exän kanssa ollut 9vuotta yhteishuoltajuus ja ei ole poikaansa tavannut kuin kourallisen verran ja kaikki asiat oon saanut hoidettua ilman isän allekirjoituksia.

Tapaamiset sovitaan lapsen edun mukaisesti esim. lapsi saa olla joka toinen viikonloppu isällään päivän ja yöksi palaa äidin luokse.

Musta sen minä minä minä hössötyksen sais tosin lopettaa. on isiä jotka oikeasti rakastaa lastaan ja osaa siitä huolehtia yhtähyvin kuin äitikin joten en nää mitään harmia siinä, että 11kk opettelisi alusta asti olemaan isän luona jopa öitä. tietenkin pikku hiljaa ja lapsen mukaan.

Muistakaa nyt hyvät naiset, että lapsi on elinikäinen side kahden ihmisen välillä ja kyse ei ole äidin eikä isän parhaasta vaan lapsen ja lapsen paras on se,että hänellä on äiti ja isä.
jos ei ole valmis sitä kestämään niin plees älkää tehkö lapsia.
ei ole olemassa äidin 99% oikeutta ja isän 1% oikeutta tai toisin päin vaan kyse on LAPSEN OIKEUDESTA ÄITIIN JA ISÄÄN.
siis mikäli isä on rakastava, huolehtiva ja vastuunkantoinen niin antakaa lasten tavata häntä.
Te ette äipät menetä siinä mitään, vaan annatte lapselle enemmän kuin osaatte edes arvata.

Samalla voisitte miettiä miltä tuntuisi tavata omaa lastaan joka toinen viikonloppu ennenkuin hankaloitatte lapsen elämää rajoittamalla isä-tapaamisia minimiin.

Ja siis on eri asia jos perheessä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

ja keskustelemalla ja kompromisseillä päästään pidemmälle kuin riitelyllä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
yhteishultajuus ei tarkoita viikko ja viikko systeemiä.
vaan sitä, että päätätte lapsen asiat yhdessä.
meillä on exän kanssa ollut 9vuotta yhteishuoltajuus ja ei ole poikaansa tavannut kuin kourallisen verran ja kaikki asiat oon saanut hoidettua ilman isän allekirjoituksia.

Tapaamiset sovitaan lapsen edun mukaisesti esim. lapsi saa olla joka toinen viikonloppu isällään päivän ja yöksi palaa äidin luokse.

Musta sen minä minä minä hössötyksen sais tosin lopettaa. on isiä jotka oikeasti rakastaa lastaan ja osaa siitä huolehtia yhtähyvin kuin äitikin joten en nää mitään harmia siinä, että 11kk opettelisi alusta asti olemaan isän luona jopa öitä. tietenkin pikku hiljaa ja lapsen mukaan.

Muistakaa nyt hyvät naiset, että lapsi on elinikäinen side kahden ihmisen välillä ja kyse ei ole äidin eikä isän parhaasta vaan lapsen ja lapsen paras on se,että hänellä on äiti ja isä.
jos ei ole valmis sitä kestämään niin plees älkää tehkö lapsia.
ei ole olemassa äidin 99% oikeutta ja isän 1% oikeutta tai toisin päin vaan kyse on LAPSEN OIKEUDESTA ÄITIIN JA ISÄÄN.
siis mikäli isä on rakastava, huolehtiva ja vastuunkantoinen niin antakaa lasten tavata häntä.
Te ette äipät menetä siinä mitään, vaan annatte lapselle enemmän kuin osaatte edes arvata.

Samalla voisitte miettiä miltä tuntuisi tavata omaa lastaan joka toinen viikonloppu ennenkuin hankaloitatte lapsen elämää rajoittamalla isä-tapaamisia minimiin.

Ja siis on eri asia jos perheessä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa.

ja keskustelemalla ja kompromisseillä päästään pidemmälle kuin riitelyllä.

En minä todellakaan halua että tapaa isäänsä vähän, isä on tosi ihana isä ja varmasti osaa hoitaa hyvin ja pystyy varmasti olemaan öitäkin! Minulle sopisi esim. yksi yö arkena ja välillä yötä viikonloppuna ja vaikka pari iltaa siihen lisäksi viikossa. En halua sitä että jäsi monta päivää väliin etten näe vauvaani, puolestani vauva saa nähdä joka päivä isäänsä.. Luulen vaan että isä vaatii tuota viikko viikko systeemi niin haluaisin tietää meneekö se niin jos hän haluaa..
 

Yhteistyössä