Ero vai sopu?

[divorcee]

Mitä jos voisi korjata suhteensa, mutta ei yksinkertaisesti jaksa tai huvita? Onko se todella väärin, vai pitäisikö avioliiton eteen tehdä kaikkensa?

Ollaan oltu naimisissa kolme vuotta. Ollut aika paljon ongelmia (johtuen stressistä, koulusta, ajasta..), ei mitään pettämisiä tai suurempia ongelmia. Enemmänkin pienet riidat on tullut isoiksi. Ne saataisiin korjattua jos vain MINÄ haluaisin 100%. Jotenkin tuntuu että mä taistelen rakkautta vastaan. En edes tiedä miksi. Tänään meillä kävi lukkomies ja mä halusin sitä enemmän kuin mun miestä varmaan pariin vuoteen... Huoh. Ehkä se on jo aika selvä merkki. Ehkä pitäisi vain luovuttaa ja mennä eteenpäin elämässä.. Vai oonko mä vaan turhautunut ja..En tiiä. Väsyttää. Mä en tiedä mitä tehdä.

 

[astrolabe]

Eli ongelmat alkoivat aika pian naimisiinmenon jälkeen?

Vapaa maahan tämä on, ei oo pakko kuin kuolla. En vaan tajua miten olette tuossa pisteessä. Harmi tosissaan. Toisaalta, jos ei oo ees lapsia vielä niin eipä sitte muuta kuin uusille urille? Et tainnut olla valmis avioliittoon.

 

[divorcee]

Eli ongelmat alkoivat aika pian naimisiinmenon jälkeen?

Vapaa maahan tämä on, ei oo pakko kuin kuolla. En vaan tajua miten olette tuossa pisteessä. Harmi tosissaan. Toisaalta, jos ei oo ees lapsia vielä niin eipä sitte muuta kuin uusille urille? Et tainnut olla valmis avioliittoon.

Ei ne alkanut heti avioliiton jälkeen. Eikä meillä ole mitään suurempaa draamaa. Arki rullaa, puhutaan paljon, vietetään aikaa tosi paljon yhdessä. Hyvä aviomies tuo on. jotenkin vain.. Pläääh. Meillä on kaksi lasta.

 

["femin"]

Ei tuon toisen haluamisen ole pakko johtaa eroon...

Mun mielestä sun pitäs vielä YRITTÄÄ teidän suhteen eteen. Vihkivaloissahan kysytään TAHDOTKO rakastaa myötä- ja vastamäessä, eikä rakastatko. Sun siis pitäisi yrittää saada asiat sille tolalle, että tahdot rakastaa miestäsi.

Vaikeita aikoja on kaikilla.

 

[divorcee]

[QUOTE="femin";29905637]Ei tuon toisen haluamisen ole pakko johtaa eroon...

Mun mielestä sun pitäs vielä YRITTÄÄ teidän suhteen eteen. Vihkivaloissahan kysytään TAHDOTKO rakastaa myötä- ja vastamäessä, eikä rakastatko. Sun siis pitäisi yrittää saada asiat sille tolalle, että tahdot rakastaa miestäsi.

Vaikeita aikoja on kaikilla.[/QUOTE]

Niin.. Se on totta.. Sitä mä tässä punnitsenkin. Yritänkö laittaa kaiken likoon ja oikeasti rakastaa ja välittää, vai vain luovuttaa. On niin paljon tietty pelissä, kun on lapsetkin, mutta nyt mä ajattelen ensisijaisesti itseäni. Mitä MÄ haluan. Haluanko MÄ tätä vai jotain muuta. :/ Mutta mitä muuta? Argh. Hämmentävää..

 

[astrolabe]

Onko tuo nyt sitä, että haluat miehestä eroon? Ettet koe häntä kohtaan enää mitään tunteita tai ole koskaan tuntenutkaan ja sinusta hän saisi etsiä onnensa toisen kanssa? VAI onko sulla jokin oma kasvukriisi ja koska olet tyytymätön esim. omaan työpaikkaan, koulutukseen, kaveripiiriin tms. niin ulkoistat kaiken miehen viaksi ja syyksi, vaikka voisit uudistaa elämääsi ihan toisesta kulmasta?

 

[divorcee]

Onko tuo nyt sitä, että haluat miehestä eroon? Ettet koe häntä kohtaan enää mitään tunteita tai ole koskaan tuntenutkaan ja sinusta hän saisi etsiä onnensa toisen kanssa? VAI onko sulla jokin oma kasvukriisi ja koska olet tyytymätön esim. omaan työpaikkaan, koulutukseen, kaveripiiriin tms. niin ulkoistat kaiken miehen viaksi ja syyksi, vaikka voisit uudistaa elämääsi ihan toisesta kulmasta?

Mä oon ihan tyytyväinen omiin juttuihini. Ei mitään valittamista. Kaipa mä kaipaan suhteelta jotain muutakin. Ei tässä mitään kasvukriisejä tms ole. Toki on tunteita, mutta.. Mä en ehkä pidä mun miehestä enää niin paljon kuin ennen. En mä oikein edes osaa selittää. Enkä mä ole mitään laittanut miehen syyksi. En mitään.

 

[Ryhtiliike]

Taitaa nyt kyllä ap:lla olla vanhemmuuteen elämänvaiheena liittyvä kriisi ja siinä sivussa kaipailee rakastumisen ensihuumaa. Yleensä tarina jatkuu niin, että tyytymätön ajautuu sivusuhteeseen ja eron jälkeen itkee krokotiilin kyyneliä sössittyään elämänsä.

 

["tuikku"]

Yleensä niitä kasvu- ja ikäkriisejä ei itse edes huomaa silloin kun ne on päällä. Vasta jälkeenpäin tajuaa, että taisi olla sellainen. Ja muiden kriisit huomaa ehkä selvemmin kuin omat.
En tietenkään tässä vedä mitään johtopäätöksiä ap:n tilanteesta, mutta näin joskus on.

 

["Bimbo"]

Jos sä nyt luovutat, oot luuseri. Ei elämää noin eletä. Tai, tietty, sä voit elää elämäs, miten haluut, aina luovuttaa, kun tulee vastoinkäymisiä. Oot vissiin laiskansorttinen.

 

[divorcee]

Ei.. En ole laiska. Enkä kriiseile. Opiskelen kovasti ja olen yrittäjä samalla. Enkä kaipaa ensihuumaa.. Ei meillä koskaan ollut mitään "palavaa" rakkautta tai seksiä taukoamatta. Meillä on ongelmia. Mä olen väsynyt aina setvimään kaikkea. Miksi pitäisi? Olen antanut niin paljon periksi, niin paljon muuttanut itseäni ja tehnyt mieliksi toiselle. Mikään ei riitä. Ei voi eikä saa olla oma itsensä, kun aina pitää myöntyä. Olisi niin kivaa olla yksin ilman riitoja tai kompromisseja. Meillä oli joku elämäkriisi joskus pari vuotta sitten. Sillon tehtiin muutoksia parempaan suuntaan ja ollaan rakennutta hyvä elämä johon kumpikin on tyytyväinen ja onnellinen. Elämä on vasta aluillaan, enkä oikein tiedä haluanko jakaa mieheni kanssa näitä "parhaita vuosia". Vaikeaa selittää.

 

[ero]

Minusta ainakin kuulostaa että et tahdo enää, joten erotkaa! kaikesta selviää kun tahtoo rakastaa ja olla yhdessä, mutta sinä et selvästikään enää tahdo, joten miksi enää yrittää.

 

[divorcee]

Minusta ainakin kuulostaa että et tahdo enää, joten erotkaa! kaikesta selviää kun tahtoo rakastaa ja olla yhdessä, mutta sinä et selvästikään enää tahdo, joten miksi enää yrittää.

Niin.. On vaan semmonen "tyhjä" olo. Möhh..

 

["mie"]

Ennen mitään päätöksiä eti ensin se syy siihen omaan tyhjään oloosi. Ei oo kauhian nohevaa heitää oman omngelman takia yhteisiä ja hyviäkin asioita hukkaan. voimia siule