Loukkaannuinko turhasta?

[Bitch]

[QUOTE="a.p";30502086]Tämä kommentti lähinnä huvittaa. Oletko ollut meidän ikkunan takana katsomassa mitä olen suhteen eteen tehnyt? Kun kerran noin tarkkaan tiedät miten meillä täällä eletään ja ollaan.

Mä en halua terapeutille haukkuakseni miestäni, vaan puhumaan asioista.

Ja vielä kerran kun et osaa lukea kun seksiin liittyvät lauseet. Fyysiset vammat voidaan leikata kun lapsiluku on täynnä. Eli toivoa paranemisesta todellakin on.[/QUOTE]

Meinaatko, että synnytyksen jälkeen fyysiset ongelmat korjataan ja elämä on taas yhtä happy happy joy joyta? Teillä on silloin edessänne surkea parisuhde jossa ei puhuta ja jos puhutaan, vedetään herne nenään. Teillä on epäonnistunut seksielämä josta on kummallakin traumoja. Teillä on vauva ja taapero valvottamassa ja vaatimassa huolenpitoa. Tuohon yhtälöön on tosi vaikea nähdä onnellista ja tasapainoista perhe-elämää. Vain sen takia, että ilmeisesti teistä kumpikaan ei osaa joustaa vaan molemmat vaatii että pitää tehdä juuri miten minä haluan. Onnea matkaan.

 

[-.-]

[QUOTE="a.p";30502077]
Kyllä näistä tiettyjen henkilöiden vastauksista huomaa että heiltä puuttuu ymmärrys täysin siitä että millaista on elää jonkun fyysisen vamman takia.[/QUOTE]

Mutta jos sen käden liikuttaminen edes takaisin edes takaisin on sen kipeän alapään takia(???) niin pirun hankalaa, tai leuka lähtee suutelemisestä ja nuolemisesta sijoiltaan, niin miten ihmeessä sinä pystyt noin muuten elämään?
Minusta tuo kuulostaa siltä että ihan kaikki lastenhoito, syöminen, nukkuminen, eläminen, KAIKKI pitäisi olla täysin mahdotonta sinulle. Onko näin?

Jos oma elämäni ei olisi yhtään mitään muuta kuin kärsimystä ja kipua 24/7, niin vetäisin itseni varmaan jossain vaiheessa kiikkuun. En todellakaan hankkisi lisää lapsia elämään tuollaiseen perheeseen ja tuollaiseen elämäntilanteeseen.
Enkä tosiaankaan olisi vihainen miehelleni siitä että kun hän nyt ei oikein ymmärrä. Kukaan ei tuota käytöstä ymmärrä.

 

[Ymmärrän]

En koko ketjua jaksanut lukea läpi, mutta tsempit vaikeaan tilanteeseen.

Kukaan, kelllä ei itsellään ole alapääkipuja jatkuvasti (ilman yhdyntääkin) tai ei ole koskaan mennyt leuka sijoiltaan, on turha tulla syyttelemään siitä, ettei halua tehdä käsihommia miehelle... Se on sellainen yksinkertainen juttu, että kun on kipeä ja tietää, ettei voi kaikkeaan antaa tuohon yhteiseen hetkeen, alkaa pelätä sitä hetkeä kun täytyy sanoa toiselle, että en vieläkään kykene tähän. Tässä yksinkertaisesti alkaa vältellä kaikkea seksiin liittyvää, eikä tosiaan huvita, eikä se tarkoita sitä ettet rakastaisi miestäsi.

Itselläni on jäänyt leuat auki (ei onneksi suuseksissä...mutta nauraessa). Menevät sijoiltaan lähes päivittäin, mutta yleensä menevät myös itse paikalleen. Jouduin vuosia harjoitella leukojen avaamisen maksimi mittaa jne, joten nyt kun sijoiltaan menosta on yli kymmenen vuotta, onnistuu jo suuseksikin, varovasti ja hallitusti.

Hormoonini tekivät ilmeisesti kepposet raskausaikoina, jolloin koko alapää oli järkyttävän kipeä, samoin synnytyksen jälkeen niin kauan kunnes menkat alkoivat (reilu vuosi synnytyksestä). Tällä ajalla ei yksinkertaisesti edes huvittanut, (yllättäen kun jokainen kosketus tuntuu siltä kuin työntäisi kaktuksen alapäähän liukasteista ja puudutteista huolimatta), mutta otin miehen kyllä muuten tietty huomioon. Keitin kahvia, järjestin pieniä ylläreitä jne, että näkee että välitän. Puhuttiin asiasta. Tämä kierre tapahtui kolme kertaa ja nyt kun nuorin on reilu vuoden ja menkat juuri alkaneet, on alkanut helpottaa ja alkaa pikkuhiljaa halut ja kyky palailla. Mutta mieshän on ollut tässä niin järkyttävässä puutteessa viimeiset viisi vuotta. Aina kun on menkat alkanut, ollaan annettu seuraavalle vauvalle lupa tulla, yhdessä, ja onhan se aika pian aina tullut. Silti suhde kukoistaa, varmasti on ollut miehelle rankkaa, mutta kesti sen kuin mies ja tiesi, että paranee jossain vaiheessa.

Ja turha alkaa muiden pelotella, että mies lähtee tuota vauhtia vieraisiin. Kyllä siinä on taustalla jotain ihan muuta kuin vaimon "pihtaus" ja vieläpä syystä. Myös miehellä on omat kädet ja mahis selvittää asioita. Jos teillä ei muuten anneta ymmärtää, että vielä toisesta välittää, olla kainalossa ja oteta huomioon arjessa, niin en ihmettele jos mies on suutuksissa, mutta jos muuten asiat olisi kunnossa, ei väliaikainen selibaatti ole mikään ongelma.

En edes haluaisi, että oma suhteeni perustuisi niin vahvasti seksiin...

Tsemppiä, menkää keskustelemaan ja toivottavasti saatte asiat kuntoon!

 

["vierailee"]

No tässä on teillä aikas monta ongelmaa. Molempia osapuolia täytyy ymmärtää. Kysyn ihan ystävällisellä mielellä,että miten pystyt nauttimaan uudesta raskaudesta ollenkaan,kun olet jatkuvasti kipeä+ sitten raskaus vielä mahdollisesti löystyttää paikkoja entisestään? Kuulostaa vaan niin kovin tuskaiselta tuo sinun oleminen. Alkuperäiseen kysmykseen vastaan että et loukkaantunut turhasta.

 

[AivanSama]

[QUOTE="a.p";30502077]Kiitos ymmärryksestä.

Kyllä näistä tiettyjen henkilöiden vastauksista huomaa että heiltä puuttuu ymmärrys täysin siitä että millaista on elää jonkun fyysisen vamman takia.

Jos itsellä sujuu synnytykset helposti ja on helppo saada se lapsiluku täyteen mistä on haaveillut, niin onhan se helppo tulla sanomaan että olisitte jättäneet luvun yhteen.
Meille lapsensaanti ylipäänsä ei ollut mikään itsestäänselvyys, joten arvostamme kyllä näitä pieniä.

Mun mielestä on karua että pitäisi jättää lapsiluku yhteen sen vuoksi että mies saa pillua. Niinkuin joku mainitsi.[/QUOTE]

En usko, että heiltä puuttuu ymmärrys tai myötätunto niitä vammoja kohtaan, joita sinulle on synnytyksestä aiheutunut.

Ongelma on varmasti enemmän se, että te päätitte tietentahtoen ryhtyä tekemään lisää lapsia, vaikka tilanne oli mikä oli. Vain siksi, että kun on jo etukäteen päätetty millainen teidän idyllinen perhe tulee olemaan. Te olitte jo etukäteen päättäneet, että näin me tästä mennään naimisiin ja sitten me tehdään kaksi ihanaa lasta ja sitten me ollaan onnellisia kaikki yhdessä ja meillä on tosi hyvä suhde.
No, se ei mennyt niin. Sulle kävi aika pahasti synnytyksessä. Seksi ei toimi. Te ette halua tyydyttää toisianne muuten, kuin yhdynnän kautta. Mies on turhautunut, sinä olet turhautunut. Sinusta vain sinua pitää ymmärtää. Miehen mielestä vain häntä pitää ymmärtää.

Sun mielestä olisi ollut karua jättää lapsiluku yhteen, koska se ei vastannut niitä odotuksia, joita sinä perheellenne asetit.
Tämä on ehkä suurin ongelmanne. Te olitte suunnitelleet kaiken valmiiksi. Nyt, kun tuli mutkia matkaan, te päätitte sinnikkäästi jatkaa tavoitteeseenne... ja mikä oli hinta. Te olette umpikujassa. Mitä nyt?

Joskus on parempi antaa elämän viedä ja pelata annetuilla korteilla mahdollisimman hyvin. Sensijaan, että suunnittelee koko pelin valmiiksi näkemättä edes kortteja, joita tulee käteen.

 

[dddd]

Bitch ja Puuhippa ymmärtää tässä nyt kovin sitä haluissaan kärvistelevää miestä, mutta tuskissaan kärvistelevä nainen ei selvästikään herätä yhtäpaljon ymmärrystä. Lapset on sovitusti tehty yhdessä, ja seuraukset kannetaan yhdessä, nainen on menossa korjauttamaan mitä korjattavissa on, ja toivottavasti toipuu myös henkinen seksuaalisuus ennalleen. Sen jälkeen voisi alkaa pikkuhiljaa niitä seksihommia harkita, kun halujakin toivottavasti löytyy. Kyllä, miehen on vain kestettävä (kuin mies...!)mikäli tahtoo tämän naisen rinnalla ja kumppanina elää.

Täysi peesi tälle.

 

["xxx"]

[QUOTE="a.p";30502077]Kiitos ymmärryksestä.

Kyllä näistä tiettyjen henkilöiden vastauksista huomaa että heiltä puuttuu ymmärrys täysin siitä että millaista on elää jonkun fyysisen vamman takia.

Jos itsellä sujuu synnytykset helposti ja on helppo saada se lapsiluku täyteen mistä on haaveillut, niin onhan se helppo tulla sanomaan että olisitte jättäneet luvun yhteen.
Meille lapsensaanti ylipäänsä ei ollut mikään itsestäänselvyys, joten arvostamme kyllä näitä pieniä.

Mun mielestä on karua että pitäisi jättää lapsiluku yhteen sen vuoksi että mies saa pillua. Niinkuin joku mainitsi.[/QUOTE]

Minä en sitä miehen pillun saantia vastauksessa niinkään ajatellut kuin sitä, että et pääse kävelemään kunnolla pitkiä matkoja. Hyvänen aika, ei ole pienistä asioista kyse, jos kävelykyky menee, joten käy järkeen, että olisi tuollaisen ongelman ihan ensimmäisenä korjannut aikuinen ihminen. Samoiten, jos on hirveissä kivuissa suurimman osan aikaa, miten sellainen ihminen jaksaakaan panostaa perheeseen ja parisuhteeseen? Sinäkin vänkäät kuin pikkukakara, et halua ymmärtää oikein näitä kommentteja. Samanlainen on varmaan miehesi, teitä on kaksi vänkäriä, kumpikin höpöttää omiaan, muttei kiinnitä huomiota siihen tärkeimpään asiaan, eli sinun terveys kuntoon ensin. Ei kyllä elämä aina mene käsikirjoituksen mukaan, kyllä pitää sopeutua asioihin, kuten jos terveys pettää. Mutta tämä "saarna" on nyt myöhässä, niin toimikaa nyt sen mukaan sitten.

 

["a.p"]

Mutta jos sen käden liikuttaminen edes takaisin edes takaisin on sen kipeän alapään takia(???) niin pirun hankalaa, tai leuka lähtee suutelemisestä ja nuolemisesta sijoiltaan, niin miten ihmeessä sinä pystyt noin muuten elämään?
Minusta tuo kuulostaa siltä että ihan kaikki lastenhoito, syöminen, nukkuminen, eläminen, KAIKKI pitäisi olla täysin mahdotonta sinulle. Onko näin?

Jos oma elämäni ei olisi yhtään mitään muuta kuin kärsimystä ja kipua 24/7, niin vetäisin itseni varmaan jossain vaiheessa kiikkuun. En todellakaan hankkisi lisää lapsia elämään tuollaiseen perheeseen ja tuollaiseen elämäntilanteeseen.
Enkä tosiaankaan olisi vihainen miehelleni siitä että kun hän nyt ei oikein ymmärrä. Kukaan ei tuota käytöstä ymmärrä.

Leuan takia syöminen on usein hankalaa. Pahimmillaan leukasärky aiheuttaa kovaa päänsärkyä jolloin se vaikuttaa kaikkeen. Senkö takia mun pitäis tappaa itseni vai? Kipupotilas ei ansaitse elää?

Mä olen kipukroonikko monella tapaa. Synnytysvauriot on ainoita joihin on jotain toivoa olemassa.

Mulla on silti oikeus elää ja saada lapsia. Lapset me hoidamme mieheni kanssa moitteettomasti, yhdessä.

Ja kyllä, moni ymmärtää. Ne jotka ovat kokeneet kipua itsekin.

 

["a.p"]

[QUOTE="vierailee";30502668]No tässä on teillä aikas monta ongelmaa. Molempia osapuolia täytyy ymmärtää. Kysyn ihan ystävällisellä mielellä,että miten pystyt nauttimaan uudesta raskaudesta ollenkaan,kun olet jatkuvasti kipeä+ sitten raskaus vielä mahdollisesti löystyttää paikkoja entisestään? Kuulostaa vaan niin kovin tuskaiselta tuo sinun oleminen. Alkuperäiseen kysmykseen vastaan että et loukkaantunut turhasta.[/QUOTE]

En mä tästä niin nautikaan silloin ku oikein sattuu. Ei kaikki naiset tykkää raskaana olosta muutenkaan vaikka eivät ole kipeitäkään.