Loukkaannuinko turhasta?

["mei"]

[QUOTE="JEP";30495328]Millä tavalla sinä tuot nämä vaikeat asiat esiin? Oletko ajatellut, että miehelläsikin on nyt vaikeaa? 1,5 vuotta olette olleet niin, että seksi sattuu sinua ja sitä ei sen vuoksi juurikaan ole. Miehesi saattaa ajatella, että koko loppu elämä menee näin. Hän on turhautunut ja peloissaan. Ja selvästi hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Sinulla on varmasti vahva ja lämmin side lapseen. Lapsen isän kanssa sinulla ei ole juurikaan mitään? Teidän perhedynamiikka on siis aivan viturallaan.

Sinä et ole ainoa joka kärsii. Miehelläkin on oikeus omaan turhautumiseen. Hän ei voi koko ajan olla vain se joka ymmärtää. Hän tarvitsee myös tukeasi ja ymmärrystäsi. Jos teillä edes toimisi se, että osaisitte olla toisette lähellä ja huomioida toisenne, niin molempien olisi helpompi olla. Te molemmat kärsitte sinun vaurioistasi. Sinulla se on enemmän fyysistä ja miehellä henkistä. Teidän pitäisi olla samallla puolella eikä asettua toisianne vastaan.[/QUOTE]

Toivottavasti ap lukee tämän.
Voin kuvitella miten turhautunut mies on. Puhuminen ei juurikaan niihin seksuaalisiin haluihin auta..Eikä ongelma ole kummankaan VIKA. mutta voisitte sen korjata ihan helposti.

 

[Vier]

Etkai meinaa synnyttää uudestaan alakautta jos jo eka kerta noin vaikea? Eikö edes osan vaurioista olisi jo saanut korjattua? Onko paikkakunnalla seksuaaliterapeuttia? Mutta voihan perheneuvolassakin olla hyvää apua, en sitä sano. Tsemppiä.

 

["..."]

[QUOTE="mei";30495308]En silti suosittele perheneuvolaa.
Sano miehelle että riidat pitää pystyä selvittämään huutamatta.

Meillä on ollut vähän vastaava tilanne. Oltiin seurusteltu vajaa 10 vuotta, ja seksiä oli tosi vähän. En edes muista mitkä ne syyt olivat, mutta muistan että miehen oli TODELLA vaikea suhtautua siihen. Riitaa ja huutamista + tiuskimista oli paljon.
Kun seksielämä alkoi taas luistaa, on mennyt useita vuosia ilman minkäänlaista riitaa.M ies ei tiuski ollenkaan.[/QUOTE]

Voi kerro ihmeessä, miten sen teitte. Meillä vähän samankaltainen tilanne ja tuntuu, ettei tästä tämä homma etene mihinkään.. Perheneuvolassa käytiin joskus, mutta aika laiha vaikutus ainakin pidemmällä tähtäimellä..

 

[-9-9-]

Jotenkin jännä miten ap ei itse huomaa miten ikävä tilanne tuo on miehelle. Jos itse olisin noin kipeä, niin kyllä kuitenkin haluaisin tyydyttää miestä muilla tavoilla. Ja on kyllä kumma että muka leuat menee sijoiltaa vain suihinoton aikana, ei sitä oikeasti tartte ihan sinne syvälle kurkkuun työntää, jo nuoleminen hento hyväily taitaa olla miehelle nautinnollista. Sitten on vielä kädet mitä voi käyttää, ja myös leluja on keksitty.

Mutta joo, kyllähän se on miehen vika, ainahan se on. Varmasti neuvolan täti osaa auttaa tuossa asiassa...

 

["mei"]

[QUOTE="...";30495559]Voi kerro ihmeessä, miten sen teitte. Meillä vähän samankaltainen tilanne ja tuntuu, ettei tästä tämä homma etene mihinkään.. Perheneuvolassa käytiin joskus, mutta aika laiha vaikutus ainakin pidemmällä tähtäimellä..[/QUOTE]

Alettiin panostaa parisuhteeseen ja seksiin. Yksinkertaista Joskus se vauvavuosi verottaa suhdetta. Ongelma on kuitenkin mahdollista korjata.
Voisinpa sanoa että onnellisempia emme voisi olla.

 

[kepsis]

Jos ei muka osaa tehdä mitään muuta seksissä kuin painaa sitä keppiä haaroihin, niin tuskin mikään apu on tarpeeksi.

Mies voi kokea asian niin, että kun naista ei kiinnosta intiimiä läheisyyttä antaa millään tavalla niin myös miehentarve ja rakkaus häntä kohtaan on mitättömällä tolalla. Siltä se ainakin vaikuttaa.

Siinä ei paljoa silittelyt auta sohvalla jos ei saa sitä intiimiä kosketusta keskenään jakaa.

Aina voi olla vaan yksinkertainen puusilmä ja nähdä viat muualla ja unohtaa että tarpeet ne on molemmilla osapuolilla. Eikä ole yhtään sen isompaa oikeutta haluta paijauksia kuin seksiä. Tärkeitä tarpeita ihmiselle ja rakkaussuhteessa yleensä kyetään myös joskus antamaan toiselle vaikka itse ei voisi täysipainoisesti asiassa ollakkaan. Ihan vaan siksi koska rakkaus ja yhteiselo sekä aito välittäminen.

Eri asia jos on kivuissaan 24/7, siitä ei tainnut olla kysymys.

 

["jaahas"]

Ymmärrän sinua ap, että loukkaannuit. Mutta ymmärrän myös miestäsi. Minun avioliittoni päättyi eroon, kun tehtiin 3 lapsta putkeen ja mies koki, että kalpaa vain siitokseen, vaikka hänkin ne lapset halusi. Yhdessä siis sovittiin. Mutta kun väsymys painoi ja seksi jäi vähiin, hän koki että saa panna vain kun minä haluan lapsen ja etsi lohtua muualta.
Minäkin kehottaisin sinua ap puhumaan vielä miehesi kanssa siitä, miltä tämä tilanne kummastakin tuntuu. Kerro, että hänen sanat loukkasivat sinua. Ja oikeasti, voit välillä tyydyttää miehesi muuten, jos normaali yhdyntä sattuu. Mene puolitiehen vastaan.

 

[.....]

Onhan tuokin törkeää viedä miehen seksihalut omaa laiskuuttaan.

Tässä tapauksessa kyseessä oli sairaudesta ja tästä johtuneesta liikuntakyvyttömyydestä johtunut lihominen. Vaikka kiloja tuli noin 40 on tästä puolet jo laihdutettu. Eri asia toki, jos on ihan laiskuuttaan itsensä lihottanut!

 

[hahahha]

Anna suuhoitoja ja anaaliseksiä jos sellainen kiinnostaa. Käsihoidotkin ovat mielekkäitä ja voihan sitä rintojen väliäkin panna.
Onhan noita vaikka mitä kuita keinoja olemassa. Ihan vaikka kainalopanoja

Meillä ei kyllä onnistu rintojen väliin...on sen verran pienet. Tai sit pitäis olla ihan hiiirrveän iso kalu.....

 

[Puuhippa]

Meillä ei kyllä onnistu rintojen väliin...on sen verran pienet. Tai sit pitäis olla ihan hiiirrveän iso kalu.....

Kainalo?

 

["a.p"]

[QUOTE="mei";30495308]En silti suosittele perheneuvolaa.
Sano miehelle että riidat pitää pystyä selvittämään huutamatta.

[/QUOTE]

Luuletko etten ole sanonut? ja moneen kertaan. Ulkopuolisen läsnäollessa olisi mahdollisuus että mies kerrankin kuuntelisi koska ei varmasti huuda silloin.

 

["a.p"]

[QUOTE="JEP";30495328]Millä tavalla sinä tuot nämä vaikeat asiat esiin? Oletko ajatellut, että miehelläsikin on nyt vaikeaa? 1,5 vuotta olette olleet niin, että seksi sattuu sinua ja sitä ei sen vuoksi juurikaan ole. Miehesi saattaa ajatella, että koko loppu elämä menee näin. Hän on turhautunut ja peloissaan. Ja selvästi hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Sinulla on varmasti vahva ja lämmin side lapseen. Lapsen isän kanssa sinulla ei ole juurikaan mitään? Teidän perhedynamiikka on siis aivan viturallaan.

Sinä et ole ainoa joka kärsii. Miehelläkin on oikeus omaan turhautumiseen. Hän ei voi koko ajan olla vain se joka ymmärtää. Hän tarvitsee myös tukeasi ja ymmärrystäsi. Jos teillä edes toimisi se, että osaisitte olla toisette lähellä ja huomioida toisenne, niin molempien olisi helpompi olla. Te molemmat kärsitte sinun vaurioistasi. Sinulla se on enemmän fyysistä ja miehellä henkistä. Teidän pitäisi olla samallla puolella eikä asettua toisianne vastaan.[/QUOTE]

Luuletko etten tajua että mies kärsii. Oikeuttaako se loukkaamaan toista että itsellä on paha olla?

Mä haluan sinne terapiaan ihan oikeasti siksi, että kommunikointi meidän välillä paranisi. Silloin mieskin oppisi puhumaan miltä tuntuu ja hänkin voisi paremmin. Jos pyydän miestä puhumaan ja sanomaan suoraan mikä mättää, vastaus on että ei mikään, kaikki on hyvin. Mä ehdottomasti haluan että kummallakin olisi parempi olo. Vaikka sitä ei täällä uskotakaan.

 

["a.p"]

Etkai meinaa synnyttää uudestaan alakautta jos jo eka kerta noin vaikea? Eikö edes osan vaurioista olisi jo saanut korjattua? Onko paikkakunnalla seksuaaliterapeuttia? Mutta voihan perheneuvolassakin olla hyvää apua, en sitä sano. Tsemppiä.

En tiedä miten synnytän. Pelkopolilla keskustellaan sitten siitä. En mä hevillä leikkaukseenkaan suostu. Siinä on riskinsä myös.

 

[ajsjkxjdi]

Kyllä mä hoitelin miehen synnytyksen jälkeen kun itellä paikat kipeenä niin ettei yhdyntään pystynyt. Ite en seksiä kaivannut (imetyshormoonit), mutta kyllä mä sain mielihyvää siitä että mies yhä haluaa mua ja kun näkee että toinen nauttii. En myöskään halunnut että, vaikka lapsi on tullut että jää parisuhde huomioimatta. Puolen vuoden kuluttua olikin sit jo mukavaa kun pääs iteklin kunnolla nauttimaan..

 

["tiina"]

siis mitä tarkoitat sillä että repesit pahasti?
Mä sain synnytyksessä IV:n asteen repeämät, emätin ja molemmat sulkijalihakset repesivät. Synnytyksen jälkeen kärräsivät suoraan leikkaussaliin, jossa kaksi kirurgia tikkasivat mua 1,5tuntia.
Seksiä uskallettiin yrittää nelisen kuukautta sen jälkeen, hetken verran sattui ja sekin luultavasti sen takia kun jännitin niin paljon. Sen jälkeen ei kipuja ollut.

 

["mei"]

Ap tuli valitettavasti vaan syyllistämään miestään tänne, eikä kestä sitä että vika onkin hänessä. neuvoja on nyt saanut tarpeeksi.

Toivottavasti mies löytää arvoisensa naisen

 

["a.p"]

[QUOTE="tiina";30497023]siis mitä tarkoitat sillä että repesit pahasti?
Mä sain synnytyksessä IV:n asteen repeämät, emätin ja molemmat sulkijalihakset repesivät. Synnytyksen jälkeen kärräsivät suoraan leikkaussaliin, jossa kaksi kirurgia tikkasivat mua 1,5tuntia.
Seksiä uskallettiin yrittää nelisen kuukautta sen jälkeen, hetken verran sattui ja sekin luultavasti sen takia kun jännitin niin paljon. Sen jälkeen ei kipuja ollut.[/QUOTE]

Kiva että paranit. Kaikille ei valitettavasti käy niin vaikka lääkäri huolellisesti tikkasikin lähes 2 tuntia.

Monen naisen on helppo tulla naureskelemaan että ei seksi synnytyksen jälkeen satu jos ei ole itse siinä vammautunut.

Mä en synnytyksen jälkeen istunut yli 4 kuukauteen normaalisti. Mä en pystynyt kävelemään kuukausiin ku lyhyitä matkoja kipujen takia. Edelleen mulla ajoittain puutuu häpyhuulista reisiin asti. Laskeumat aiheuttaa pissaamis- ja ulostamisongelmia. Koko ajan tuntuu että alapää tippuu, sen vuoksi en voi hirveän pitkin aikoja seistä tai kävellä. Paineen tunne tulee niin järkyttäväksi.

 

["a.p"]

[QUOTE="mei";30497421]Ap tuli valitettavasti vaan syyllistämään miestään tänne, eikä kestä sitä että vika onkin hänessä. neuvoja on nyt saanut tarpeeksi.

Toivottavasti mies löytää arvoisensa naisen [/QUOTE]

Sä tunnet meidän parisuhteen niin täydellisesti että kuvittelet olevasi oikea ihminen sanomaan kuka on kenenkin arvoinen

Kuule, tässä parisuhteessa on kumpikin vapaa lähtemään, ihan niinku kaikissa parisuhteissa Suomessa.

Teidän monen mielestä olen läpimätä. Mutta mieheni mielestä en ja hän tuntee minut toisin kuin yksikään teistä. Meillä on nyt vaikea vaihe joka toivon mukaan menee ohi.

 

[kepsis]

mielensäpahoittajien soisi ymmärtävän lakata kyselemästä täällä yhtään mitään.

 

[Sinulle aloittaja]

Ymmärrän hyvin, että olet pahoittanut mielesi ja pahoitat lisää näistä vastauksista, joita olet saanut. Mutta kyllä tässä moni nyt puhuu ihan asiaakin. Se, että sinun kroppasi on riekaleina, on tietysti kamala asia. Voin vaan kuvitella miten kärsit. Sekin, että leukasi on viallinen, on ihan yhtä perseestä. Mutta se, että sinä et pysty ymmärtämään miehesi ahdinkoa, on myös perseestä.

Tuo kommentti, jonka mieheltäsi sait, on hänen tuntemuksensa. Hänestä tosiaan tuntuu siltä, että kelpaa vain siitto-orina. Viis siitä onko asia totta vai ei, siltä hänestä kuitenkin tuntuu.

Näin yleistäen voidaan sanoa, että mies on tyytyväinen parisuhteeseen kun siinä on seksiä tavalla tai toisella. Nainen taas on tyytyväinen kun suhteessa on läheisyyttä ja keskustelua. Jostain asiasta luin ja omassa parisuhteessani voin tämän allekirjoittaa. Meilläkin oli aikoinaan hyvin hiljaista seksin saralla. Mitä hiljaisempaa, sitä kireämmäksi mies muuttui ja sitä tyytymättömämmäksi minuun. Jossain vaiheessa huomasin tämän kuvion. Mies ei itse sitä edes käsittänyt. Kun sitten "annoin" seksiä, vaikka ei itse niin tehnyt mieli, niin mies muuttui kuin toiseksi.

Nykyään meillä on sikäli hyvä tilanne, että seksi maistuu molemmille. Ja sen lisääntymisen myötä on lisääntynyt myös läheisyys, helliminen ja puhuminen. Mies pitää minua uskomattoman ihanana vaimona, enkä kyllä voi pahaa sanaa sanoa miehestäkään. Mutta jos olisi tilanne, että minä en seksiä pystyisi tai haluaisi harrastaa, niin haluaisin tyydyttää mieheni jollain tavalla kuitenkin. Siksi että rakastan häntä ja siksi, että tiedän miten valtavan suuressa roolissa seksi hänelle on. Eikä tämä ajatus ole millään tavalla oman arvon alentamista tai uhrautumista. Ei ollenkaan, oikeastaan päinvastoin: tiedän, että miehen seksuaalinen tyytyväisyys heijastuu pelkästään hyvällä minua kohtaan.

Hyviä vinkkejä oli tuohon tyydyttämiseen. Voit tosiaan "ottaa suihin" myös niin, että nuolet ja suukottelet samalla kun vatkaat. Voit suudella nännejä, nuolla kiveksiä, hieroa vehjettä rinnoillasi. Voit tehdä aika tavalla kaikenlaista, vaikka et yhdyntään pystykään. Sinulla itselläsi ei taida seksuaalisia tarpeita juuri olla, mutta miehelläsi on. Ja kun hän ei saa niitä tarpeitaan täytetyksi, hän turhautuu ja kireä kuin viulunkieli.

Menkää ihmeessä sinne perheneuvolaan, mutta menkää vasta sitten kun olette vastaanottavaisemmassa tilassa. Miehesi tottakai pitää ymmärtää myös sinun fyysiset kärsimyksesi, mutta myös sinun pitää ymmärtää miehesi fyysiset tarpeet. Nyt kannattaisi siis luopua mielipahasta ja sen sijaan, että pidät itseäsi uhrina, huomioit miestäsi enemmän ja katsot mitä siitä seuraa. Uskon, että pelkästään hyvää. Ja kun mies ei ole kireä, saatte myös keskusteltua asioista paremmin.

Tarvitsette molemminpuolista ymmärtämystä. Lisäksi sinä tarvitset miehesi tukea ja miehesi tarvitsee seksiä tavalla tai toisella. Ja vaikka teissä molemmissa on vikaa, niin tämä noidankehä saadaan katkaistua sillä, että alat tyydyttää miestäsi enemmän. Sitä kautta tilanne alkaa helpottamaan ja voitte keskittyä muihin(kin) ongelmiin.

 

["a.p"]

Ymmärrän hyvin, että olet pahoittanut mielesi ja pahoitat lisää näistä vastauksista, joita olet saanut. Mutta kyllä tässä moni nyt puhuu ihan asiaakin. Se, että sinun kroppasi on riekaleina, on tietysti kamala asia. Voin vaan kuvitella miten kärsit. Sekin, että leukasi on viallinen, on ihan yhtä perseestä. Mutta se, että sinä et pysty ymmärtämään miehesi ahdinkoa, on myös perseestä.

Tuo kommentti, jonka mieheltäsi sait, on hänen tuntemuksensa. Hänestä tosiaan tuntuu siltä, että kelpaa vain siitto-orina. Viis siitä onko asia totta vai ei, siltä hänestä kuitenkin tuntuu.

Näin yleistäen voidaan sanoa, että mies on tyytyväinen parisuhteeseen kun siinä on seksiä tavalla tai toisella. Nainen taas on tyytyväinen kun suhteessa on läheisyyttä ja keskustelua. Jostain asiasta luin ja omassa parisuhteessani voin tämän allekirjoittaa. Meilläkin oli aikoinaan hyvin hiljaista seksin saralla. Mitä hiljaisempaa, sitä kireämmäksi mies muuttui ja sitä tyytymättömämmäksi minuun. Jossain vaiheessa huomasin tämän kuvion. Mies ei itse sitä edes käsittänyt. Kun sitten "annoin" seksiä, vaikka ei itse niin tehnyt mieli, niin mies muuttui kuin toiseksi.

Nykyään meillä on sikäli hyvä tilanne, että seksi maistuu molemmille. Ja sen lisääntymisen myötä on lisääntynyt myös läheisyys, helliminen ja puhuminen. Mies pitää minua uskomattoman ihanana vaimona, enkä kyllä voi pahaa sanaa sanoa miehestäkään. Mutta jos olisi tilanne, että minä en seksiä pystyisi tai haluaisi harrastaa, niin haluaisin tyydyttää mieheni jollain tavalla kuitenkin. Siksi että rakastan häntä ja siksi, että tiedän miten valtavan suuressa roolissa seksi hänelle on. Eikä tämä ajatus ole millään tavalla oman arvon alentamista tai uhrautumista. Ei ollenkaan, oikeastaan päinvastoin: tiedän, että miehen seksuaalinen tyytyväisyys heijastuu pelkästään hyvällä minua kohtaan.

Hyviä vinkkejä oli tuohon tyydyttämiseen. Voit tosiaan "ottaa suihin" myös niin, että nuolet ja suukottelet samalla kun vatkaat. Voit suudella nännejä, nuolla kiveksiä, hieroa vehjettä rinnoillasi. Voit tehdä aika tavalla kaikenlaista, vaikka et yhdyntään pystykään. Sinulla itselläsi ei taida seksuaalisia tarpeita juuri olla, mutta miehelläsi on. Ja kun hän ei saa niitä tarpeitaan täytetyksi, hän turhautuu ja kireä kuin viulunkieli.

Menkää ihmeessä sinne perheneuvolaan, mutta menkää vasta sitten kun olette vastaanottavaisemmassa tilassa. Miehesi tottakai pitää ymmärtää myös sinun fyysiset kärsimyksesi, mutta myös sinun pitää ymmärtää miehesi fyysiset tarpeet. Nyt kannattaisi siis luopua mielipahasta ja sen sijaan, että pidät itseäsi uhrina, huomioit miestäsi enemmän ja katsot mitä siitä seuraa. Uskon, että pelkästään hyvää. Ja kun mies ei ole kireä, saatte myös keskusteltua asioista paremmin.

Tarvitsette molemminpuolista ymmärtämystä. Lisäksi sinä tarvitset miehesi tukea ja miehesi tarvitsee seksiä tavalla tai toisella. Ja vaikka teissä molemmissa on vikaa, niin tämä noidankehä saadaan katkaistua sillä, että alat tyydyttää miestäsi enemmän. Sitä kautta tilanne alkaa helpottamaan ja voitte keskittyä muihin(kin) ongelmiin.

Ensinnäkin suuri kiitos asiallisesti kirjoitetusta kommentista. Olet fiksu ihminen.

Mua loukkasi miehen kommentissa luultavasti suurimmaksi osaksi se, että hän paukautti sen riidan yhteydessä. Mä en yleisestikään voi sietää sitä että riidan yhteydessä kaivellaan asiaan kuulumattomia tai vanhoja asioita.

Mä tiedän täysin että miestä harmittaa että seksiä ei ole. Ja kyllä se harmittaa minuakin. Kyllä mullakin on tarpeeni vaikka täällä on päätetty että niitä ei ole.

Mutta jos nyt unohdetaan hetkeksi tuo seksi. Meillä on alusta asti ollut enemmän tai vähemmän ongelmana se, että vaikeista asioista ei voi puhua. Mä ymmärrän tässä miestäni että hänen on vaikea muuttua, koska hänen lapsuudessaan on äärimmäisen vaikeistakin asioista pitänyt vaieta. Mulle taas on opetettu että kaikesta saa ja pitää puhua. Eli olemme tässä asiassa hyvin erilaisia.
Usko tai älä, mä haluan että mun miehellä olisi hyvä olla. Mä en ala tässä mieheni elämää puimaan enempää mutta voin sanoa että kaikkeen ei auta seksi. Vaan se puhuminen.

Tää keskustelu meni raiteiltaan kun kaikki alkoi puimaan meidän seksielämää, vaikka kysyin yhden yksinkertaisen kysymyksen. Vastauksia siihen sain kyllä ja pidemmän kaavan mukaan.

 

["..."]

Tottahan tuo miehen sanoma asia on, ei siitä pitäisi loukkaantua. Sä olet saanut tahtosi läpi joten miestä ei enää tarvitse huomioida. Oikeesti, mikset voisi hemmotella miestä säännöllisesti bloukkarilla, kun hänkin on hoitanut velvollisuutensa ja saattanut sut raskaaksi

Miten voi naisilla vielä nykypäivänä olla näin vanhanaikainen ajatusmaailma!
Yrittäkää nyt vähän saada itsellenne itsevarmuutta ja ennen kaikkea itsenne arvostusta. Sitten kun opitte arvostamaan itseänne, voitte ehkä löytää rinnallenne miehen, joka myös arvostaa teitä, eikä vain velvollisuudentunteesta tee teille lapsia.

 

["mei"]

ap: kai teillä alusta asti on ollut noita ongelmia puhumisen kanssa? Vai tulivatko yllätyksenä?
Minunkaan mies ei kauheasti osaa jutella. Paukauttaa kaikki riidan yhteydessä,ja syyllistää.
Olen alusta asti tiennyt että tällainen ongelma on,ja olemme pärjänneet todella hyvin! Teilläkin on siis mahdollisuus onnistua

 

[Bitch]

[QUOTE="...";30498320]Miten voi naisilla vielä nykypäivänä olla näin vanhanaikainen ajatusmaailma!
Yrittäkää nyt vähän saada itsellenne itsevarmuutta ja ennen kaikkea itsenne arvostusta. Sitten kun opitte arvostamaan itseänne, voitte ehkä löytää rinnallenne miehen, joka myös arvostaa teitä, eikä vain velvollisuudentunteesta tee teille lapsia.[/QUOTE]

Kiitos, mulla on rinnallani mies. Ollut jo 30 vuotta. Me molemmat arvostetaan ja kunnioitetaan toisiamme. Seksi toimii loistavasti kumpaakin tyydyttävällä tavalla. Molemmat ollaan valmiita myös kompromisseihin, enkä puhu pelkästään seksistä. Pelkkä minä minä-ajattelu ei vaan toimi parisuhteessa.

Ap, jos miehellesi on vaikea puhua asioista ja tuon kommentin hän laukaisi riidan yhteydessä, sinun ei pitäisi loukkaantua vaan kiittää siitä että hän vihdoin sai kakistettua ulos mikä mieltä painaa ja siitä voisitte jatkaa keskustelua rakentavammin. Ehkä hän ei tosiaan pysty sanomaan tuota normikeskustelussa vaan tarvitaan jokin ärsytys. Hän ei varmaan tulevaisuudessakaan tule puhumaan jos sanomisesta loukkaannutaan.

 

["a.p"]

Hän ei varmaan tulevaisuudessakaan tule puhumaan jos sanomisesta loukkaannutaan.

Kyse oli nyt tuosta yhdestä asiasta mistä loukkaannuin.