ERO!!!!!!!!!

[harmaa]

Olen ihan rikki, pakko purkaa tätä oloa johonkin. Lapset pyörii tässä jaloissa, kumpikin ollaan kotona ja riidellään.... Pitkään aikaan meillä ei ole ollut mitään läheisyyttä, ei tietenkään seksiä, mutta minusta on tuntunut että olen muutenkin ilmaa miehelle. Kun olen siitä kysynyt, mies on vedonnut työn paineisiin.

Nyt mies on lomalla eikä mikään ole muuttunut. Käyn lasten kanssa esim. kaupungilla, mies jää kotiin. Ei halua mukaan. Mitään matkaa ei tehdä mibhinkään ei edes lähi alueelle kun ei ole rahaa. Tulen kotiin lasten kanssa, lapsia tervehditään minua ei. Minua mies ei halaa, ei pussaa, ei oikeastaan melkein koskaan alku aikojen jälkeen ole tehnyt aloitetta seksiin. Jos otan asian esiin - >>> huutoa.

Minut rikkoo se että mies on pettänyt minua kaksi kertaa (ennen lapsia). Olen ihan hajalla, koko olemukseni huutaa että miksi minulla ei ole oikeutta siihen että olen haluttu. Painostako kaikki johtuu? Olen lihonut suhteen aikana 20 kg, pääasiassa masennuksesta johtuen. Tuntuu että syön koko ajan murheeseen. Olen siis ylipainoinen j amies sanoikin että ei se ainakaan paranna suhdetta. Minusta tuo oli äärimmäinen loukkaus.... Tyhmyyksissäni aloitin eilen "keskustelun" parisuhteen tilasta, toivoin, että sen lopuksi mies ottaisi syliin ja halaisi ja sanoisi että kyllä se siitä.. että ei rakkaus mihinkään ole kadonnut... mutta lopputulos olikin tuo huomautus ylipainosta ja minun loukkaantuminen, itku, suru.,,,,,

Koko ajan mietin milloin pettäminen tapahtuu taas ja minun on "pakko" jättää mies. Olen läheisriippuvainen, masennukseen taipuvaien enkä ole koskaan oikein uskonut että minua kukaan muu huolis. Nyt olen kuitenkin päättänyt että en jaksa, haluan erota, en ole tässä liitossa onnellinen. Mies on samoilla linjoilla, että olis ainakin lapsillekin helpompaa, kun ei ole näitä riitoja jatkuvasti. En jaksa miettiä tulevaa... Miten ihmeessä lasten tapaamiset sun muut kun ovat niin pieniä... pian kolme ja ihan vauva..

Hajottaa myös se kun katson miestä ja se vaan tyynenä juo kahvia ja surffaa netissä kuin ei mitään. Miten tämä on näin helppoa sille??? Sattuu kun ajattelen että ei se välitä ollenkaan. mutta totuus on kai vain hyväksyttävä.

 

[vieras]

Kyllä kuulostaa siltä, että parempi erota. Voimahali. Odotatko siis kolmatta lasta?

 

[ap]

Siis eka lapsi pian 3-vuotias ja toinen ihan vauva. En odota kolmatta.

 

[sama tilanne]

Meille tuli ero. Olen ajatellut että parempi näin että olla suhteessa missä mies ei välitä. Harmittaa lasten puolesta mutta eiköhän se siitä, lapset 6v ja 5kk.

 

[myös eronnut]

miehet eivät vaan reagoi samalla tavalla kuin me naiset. Itke, yms.. Kyllä se mies varmasti myös suree rikki mennyttä suhdettanne. En usko että hänellä on pettämisien jälkeenkään ollut helppoa. Ehkä hän ei ole tiennyt mitä tehdä ja on ajautunut pettämiseen, jos suhteenne on ollut jo kauan huono. En missään tapauksessa miestäsi puolustele, en !! Olen joutunut petetyksi itsekin ja nyt vuosien päästä ymmärrän miksi niin kävi. Me emme yksinkertaisesti enää sopineet toisillemme, emmekä olleet vuosiin onnellisia. Oli vain ajan kysymys milloin jompikumpi meistä ajatuisi vieraaseen syliin.
Ei kannata väkisin yrittää. Jos ei ole rakkautta eikä muutakaan välittämistä, niin järkevintä JA ITSELLEEN HELPOINTA on yrittää erota aikuismaisesti, ilman huutoa ja tajutonta riitaa, joka ei johda yhtään mihinkään. Eli suomeksi sanottuna, laske irti miehestäsi ja miehesi laskee irti sinusta. Yhteistä teille jää lapset. Anna lasten tavata isäänsä, se on todella tärkeää. Ja sitäpaitsi sen aikaa kun lapset ovat isällään, sinä voit käyttää sen ajan täysin itsellesi !

Luovuta ja rakenna itsellesi ja lapsillesi parempi elämä ! Onnistut varmasti !!

Minäkin onnistuin ja nyt olen PALJON onnellisempi, kuin tuossa ahdistavassa, riitoja täynnä olevassa liitossani.

 

[ap]

Myös eronnut, kiitos sanoistasi. Nyt tällä hetkellä vain tuntuu, että en kestäisi eroa... Kun kaikki mitä olen halunnut olisi siinä, että minä, mies ja lapset oltaisiin onnellinen perhe. Mihin se onnellisuus hävisi? Eikö sitä voi saada takaisin? Nyt jo näen että vanhempi lapsi reagoi tähän kaikkeen. Pelkään miten reagoi eroon. Toisaalta ero ja kaikki siihen liittyvä olisi ehkä äkkiä ohi ja sitten edessä parempi elämä??

Väkisin ei ehkä kannata yrittää tosiaan. Mutta kysyn vain koko ajan, miksi miksi miksi? Mikä oikein meni pieleen? :'(

 

[Gloria]

Voi että, mua ihan itkettää sun puolesta. Tosi viisaita sanoja oli tuolla nimimerkillä "myös eronnut".

 

[Gloria]

Ja niin siis, VOIMIA! JOskus on parempi luovuttaa.

 

[Ainomieli]

Menkää pariterapiaan? :hug:

 

[ap]

Mutta jos se tuntuukin sitten myöhemmin siltä ettei olekaan oikea ratkaisu... Kun nytkin tuntuu epävarmalta? Ja lapset saavat totutella olemaan vain toisen vanhemman kanssa. Ja miten ihmeessä pidän itseni kasassa?

En haluaisi erota mutta kun on niin vaikeaa tämä yhdessä oleminenkin. Tuntuu että en saa tältä liitolta mitään, se vain kuluttaa. Vielä vähemmän varmaan mies saa. `Mutta miksi? Miksi emme voisi olla yhdessä onnellisia, iloisia, ilman riitoja... Joskus oltiinkin. Mihin se hävisi?? Eikö sitä tosiaan voi saada takaisin?? Kaipaisin nyt ehkä joltain kokemusta siitäkin että eron partaalta on palattu takaisin yhteen. Itse otin eroasian ehkä alunperin esiin sen takia että mies heräisi, että hei, tehdään suhteelleemme jotain (tai muuten vaimo lähtee). Menikin sitten niin että mieskin oli sitä mieltä että ero on paras. Alkuperäinen tarkoitukseni oli parantaa suhdetta, ei se, että lopuutulos olisi ero. Ehkä olisi kanntattanut vain pysyä hiljaa ja olla tyytyväinen siihen mitä oli.

 

[ap]

Menkää pariterapiaan? :hug:

Tätä en ole uskaltanut edes ehdottaa. Mies varmaan tyrmäisi ajatuksen heti. Miten sinne pääsee? Mihin ottaa yhteyttä? Neuvolaan?

 

[Ainomieli]

Menkää pariterapiaan? :hug:

Tätä en ole uskaltanut edes ehdottaa. Mies varmaan tyrmäisi ajatuksen heti. Miten sinne pääsee? Mihin ottaa yhteyttä? Neuvolaan?

Sieltä kai.. http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/etsi_parisuhdepalveluja/mita_on_pariterapia/
Seurakunta järjestää tietääkseni myös jotain.

 

[sama tilanne]

Mutta jos se tuntuukin sitten myöhemmin siltä ettei olekaan oikea ratkaisu... Kun nytkin tuntuu epävarmalta? Ja lapset saavat totutella olemaan vain toisen vanhemman kanssa. Ja miten ihmeessä pidän itseni kasassa?

En haluaisi erota mutta kun on niin vaikeaa tämä yhdessä oleminenkin. Tuntuu että en saa tältä liitolta mitään, se vain kuluttaa. Vielä vähemmän varmaan mies saa. `Mutta miksi? Miksi emme voisi olla yhdessä onnellisia, iloisia, ilman riitoja... Joskus oltiinkin. Mihin se hävisi?? Eikö sitä tosiaan voi saada takaisin?? Kaipaisin nyt ehkä joltain kokemusta siitäkin että eron partaalta on palattu takaisin yhteen. Itse otin eroasian ehkä alunperin esiin sen takia että mies heräisi, että hei, tehdään suhteelleemme jotain (tai muuten vaimo lähtee). Menikin sitten niin että mieskin oli sitä mieltä että ero on paras. Alkuperäinen tarkoitukseni oli parantaa suhdetta, ei se, että lopuutulos olisi ero. Ehkä olisi kanntattanut vain pysyä hiljaa ja olla tyytyväinen siihen mitä oli.

just sama tilanne meillä. riitoja ollut aivan kamalasti ja halusin perjantaina herättää miehen ja sanoin, että pitäskö harkita eroa kun on niin vaikeeta jos mussa ei ole enää mitään hyvää sen mielestä. ajattelin kanssa, että se herättäisi ja "säikäyttäisi" miehen ajattelemaan, että siihen ollaan ajautumassa. tässä kävikin niin, että nyt se oikeasti harkitsee eroa. joka päivä pelkään, että tänäänkö se sen ilmoittaa. mielummin oisin halunnut koittaa saada suhteen kuntoon. mutta toisaalta, kyllä mä ansaitsen miehen mikä hyväksyy mut omana itsenäni. mutta just nyt ero tuntuu niin ahdistavalta etten saa henkeä.