Eroa suremassa mökillä osa 2: krapula ja yllätys!

[vierailija]

Heräsin aikaisin yöllä vessaan. Olin vieläkin hiprakassa. Katselin peittoni vieressä jököttävää banaania ja aloin hihittää omalle seikkailulleni banaanin kanssa. Samaan aikaan aloin itkeä ja hoipertelin vessaan. Vessassa itkin ja huusin "mä oon ihan säälittävä! Oma käsi ja banaaniko mun kumppani on tästä eteenpäin!" Heti sen perään aloin nauraa taas itselleni. Sitten vaikenin. "Kylläpä olen aineet ostanut", päivittelin itselleni ja aloin saada kiinni ensimmäisistä selkeistä ajatuksista. Oli varmaan se hetki juomisen jälkeen, kun ajatukset kulkevat veitsenterävästi, hiukan ennen krapulaa.

En ollutkaan juonut vuosiin tuolla tavalla. Tai oikeastaan koskaan. Olin kyllä ennenkin ollut aikamoisessa kunnossa, mutta koskaan en ollut vetänyt viinaa yksin suruuni! Terästäydyin. "Okei. Ero tuli. Vedin pään täyteen. Nyt se on ohi. Elämä on edessä päin, Laura", rohkaisin itseäni. Hengitin pari kertaa syvään. Ihme ja kumma, ei ollut yhtään paha olo. Menin takaisin sänkyyn, mutta kun menin maata, niin alkoi silmissä jälleen pyöriä.

Nousin ylös ja sytytin tyhjään mökkiin valot. Hain kirjan käsilaukustani, mutta sen lukemisesta ei tullut mitään. Ei vain kiinnostanut. Kaivelin lisää käsilaukkuani ja löysin päiväkirjani, pienen vaaleanpunakantisen vihkon, nuhjaantuneena ja pari sivunsyrjää revenneenä ja tahriutuneena laukun pohjalta. Avasin sen ja etsin ensimmäisen tyhjän sivun. Aloin kirjoittaa:

 

[vierailija]

"Rakas päiväkirja"... Nauroin ääneen tätä aloitusta. "Mieheni erosi minusta 31. 10. 2025 vain sanomalla minulle jättävänsä minut toisen kanssa. Menin mökille ja vedin pään täyteen sekä harrastin seksiä banaanin kanssa." Aloin nauraa tuotokselleni. Päässä pyöri vielä hiukan ja hiprakan jäänteet saivat minut nauramaan lisää. Jatkoin:"Olkoon sitten, että olen aika säälittävässä kunnossa! Ihan oikeasti! Miksi minut jätettiin näin?". Purin alahuultani ja jäin katselemaan tekstin jälkeistä tyhjää aluetta. Se saikin minut jatkamaan: "Elämä on tästälähin tyhjää paperia. En aio lannistua. Kirjoitan tänne lisää, kunhan kohtalo, Kaitselmus, Jumala, enkelit, kuka vain, on antanut minulle lisää kirjoitettavaa." Hymähdin. Tämähän kuulosti jo oikeasti hyvältä. Selasin sivun taaksepäin ja katsoin edellistä merkintää. 28.9.2015. Yli kymmenen vuotta edellisestä merkinnästä. Kylläpä aika rientää. Lopetin merkinnän. "Lupaan, että kirjoitan tätä nyt useammin itselleni. En jätä kynää enää sivuun ja sinua, rakas päiväkirjavihkoni, lauku pohjalle homehtumaan."

Pyöriminen loppui ja menin nukkumaan. Ehkä tästä pääsisi helpolla ei tulisi krapulaa, ajattelin.Aamulla pakkaisin tavarat ja lähtisin kotiin ennen puolta päivää, jolloin mökki pitäisi luovuttaa. Olisi kuulemma seuraava vuokralainen jo tulossa. Ihana paikka. Olisi muuten voinut olla vaikka toisenkin yön.

 

[vierailija]

Aurinko paistoi alhaalta piinaavasti verhojen välistä silmiini. Päässä jyskytti aivan vietävästi ja suu oli kuin olisin niellyt kaktuksen. ja hiekkaa. ja kissanpaskaa. Kurkupäätä poltti ja tiesin, että nyt tuli kiire. Juoksin vessaan antamaan ylen ja ehdin juuri ja juuri pöntölle. Yskin ja pitelin päätäni samaan aikaan. Sydän hakkasi miljoonaa. Huh! Kylläpä iskikin melkoinen krapula!

Mutta ei auttanut! Konttasin vapisten samaan aikaan kylmästä ja kuumasta tuskaisesti petisohvan viereen ja kaivelin puhelimen. 13.31. Puoli kaksi! Mun piti olla jo pois täältä! Kuulin pihalta nastarenkaiden kohahdusta. Ei ei ei EI! Minulla ei ollut päälläni rihman kiertämää, joten sujahdin, tai siis kömmin tuskaisesti päätäni pidellen takaisin peiton alle. Portailta kuului raskaita askelia. Vuokraisäntä? Varmasti suuttuu, kun en ole lähtenyt!

Ovi aukeni ja vapisevin käsin korjailin peittoa niin, ettei mitään näy. Nuorehko mies koputti avonaista ovea. Silmäni pullistuivat. Huh, mikä näky! Komea, salskea, tumma, parransänkinen, vahvarakenteinen, urheilullinen mies katseli minua kauniit vihreät silmät suurina. Hämmennyin, hymyilin viettelevästi ja nolostuin samaan aikaan.

 

[vierailija]

Mies yskäisi ja sanoi :"Anteeksi, taisin tulla väärään mökkiin" ja alkoi kääntyä pois. "Ei ei. Oikea tämä on." Sain sanottua tuskaltani ja huomasin hymyileväni edelleen flirttailevasti hänelle. Hei come on, tyttö! Nyt lopeta. Sano jotain viisasta. Katsoin hänen reisitaskuhousujensa etumusta ja jäin tuijottamaan komeaa kohoumaa sen kohdalla. Katse ylös! Vilkaisin ylös ja sanoin:"Mulla on tässä nyt vähän hidas aamu. Anteeksi. Poistun kyllä." Naurahdin ja samalla kipu vihlaisi kovaa. Mies katsoi sänkyni vieressä olevaa tyhjää viinipulloa ja lähes tyhjää brandypulloa. Hänen hartiansa putosivat ja hän hymyili ensi kertaa. Tai siis sen verran mitä hänen hymystään näin, kun yllätin jälleen itseni tuijottamasta hänen etumustaan.

Katse ylös! "Tuota, heräile rauhassa vain siinä. Jos siis ei haittaa, että lämmitän saunaa ja kolistelen samalla. Olen painanut duunia kolme viikkoa putkeen ja nyt ajattelin hiukan rentoutua." Miehen katse porasi minuun läpi ja pidin peitonreunasta kiinni rystyset tiukkana, varmaan etten putoaisi. "Anteeksi vielä kerran" sain sanottua ja tunsin, kuinka alapääni oli alkanut kostua. Nännitkin nöpöttivät, mutta onneksi peitto oli sen verran paksu, ettei se näkynyt läpi. Vai näkyikö? "Mä muuten olen Tomi", mies esittäytyi ja ojensi kättänsä sänkyni viereen. "Laura" sanoin varovasti naurahtaen ja ojensin ajattelematta sen enempää kättäni. Tomi jäi hämmästyneenä katsomaan, kun ojensin peiton alta pelkkää paljasta käsivartta ja näköjään paljastin kaulan ja yläosan rintakehääkin. Hups! Vedin käden äkkiä takaisin peiton alle kättelyn jälkeen.

 

[vierailija]

Mies haki autostaan repun ja kerkesin nappaamaan lattialta laukkuni, jonka käänsin ylösalaisin. Nappasin vaatekeostani pitkän yöpaidan. Ehdin vetää sen juuri ja juuri päälleni, kun Tomi tuli takaisin sisään. Päässä jyskytti edelleen aivan vietävästi ja tunsin, kuinka pahoinvointi alkoi taas lisääntyä. Tomi selitti jotain iloisesti, kun korvissani alkoi jyskyttää ja vinkua. Eikä! Juoksin pelkkä yöpaita päälläni vessaan ja tyylikkäästi ja äänekkäästi voin pahoin jälleen. Sen jälkeen kyllä helpotti kivasti. Kun kerran olo helpotti, niin ajattelin äkkiä pakkautua ulos mökistä ja hiipiä vähin äänin autooni ja lähteä.

Kävelin jo lähes itsevarmoin askelin sängylleni takaisin ja selittelin naama punaisena ties mitä "...joo, kun tää ero ottaa vähän koville ja mä ajattelin ottaa aikaa vähän itselleni ja otin sairaslomaa ja ajattelin taiteilla ja mennä terapiaan..." kuuntelin, mitä ihmettä höpöttelin! En ollut miettinyt mitään terapiaa, mutta siinä lattialla kyykistellessä pakkailin vauhdilla tavaroita laukkuuni ja hoputin sisäisesti itseäni. Nolo nolo nolo! Äkkiä pois täältä!

Äkkiä tunsin miehen käden olkapäälläni. Pysähdyin. "Kuule. Musta tuntuu, että olis varmaan viisaampi, että ihan rauhassa keräilet voimia. Sä et taida olla ihan vielä ajokunnossakaan. Okei? Otetaan iisisti?" Käänsin päätäni ja katseeni oli juuri Tomin haarovälin korkeudella. Silmäni pullistuivat. "Silmät kiinni", komensin sisäisesti itseäni ja pakotin pääni kääntymään ylöspäin. Sitten katsoin taas alaspäin, varpaisiini. "No kyllä kai. En.. en tosiaan taida ihan vielä jaksaa lähteä mihinkään." Puhalsin pitkään. Ai että! Mitähän tästäkin vielä tulee. Varmaan pitää mua ihan täys juoppona. Päätin kuitenkin ryhdistäytyä. Nousin ylös ja esittäydyin. "Laura", sanoin, punastuin ja aloin heti nauraa kihertää. Vatsanpohjaani kouristi, nyt ei krapulan takia. Hänen katseensa on vain niin ihana!

 

[vierailija]

Olotila parani hieman ja laitoin hiukseni ponnarille. Tommi lähti lämmittämään saunaa ja sain laitettua päälleni säädylliset vaatteet. Vaikkakin mielessäni oli olla ilman vaatteita hänen edessään. Hänen komea olemuksensa ja ystävällisyytensä tekivät minuun todellakin vaikutuksen! Tommi kolisteli hetken saunassa ja tuli seuraani ilman paitaa. "Wow, mitkä lihakset" päästin suustani ääneen ja punastuin heti. Tommi katsoi minuun veikeä hymy huulillaan. "No kiitos. Meillä asfalttihommissa kyllä lihakset kehittyy, kun pitää tehdä fyysistä työtä", hän sanoi selvästi imarreltuna. "Legenda lihaksikkaista ja hyvin ruskettuneista asfalttikarjuista ei olekaan liioiteltu" sain sanottua sydän läpättäen, nyt täysi flirttimoodi päälla.

Tommin puhelin kilahti aina välillä ja kun hän katsoi sitä, hänelle tuli sellainen raukea hymy huulille. "Onkohan hän varattu", mietin kiivaasti sisimmässäni. Haluaisin kyllä hänet, vaikka en haluakaan yhden yön juttuja. Tai äh, nyt haluaisin! Nyt! Juuri tuon miehen kanssa. Puhelin kilahti taas ja taas hän katsoi kiva hymy huulillaan sitä. Pyörittelin hiuksiani sormissani. Ajattelin, että kysyisin. Toinen kulma koholla ja sydän rinnassani hyppien valmistauduin kuulemaan jotain, mitä en haluaisi. Toisaalta hän oli aika flirttaileva. Päätin antaa mennä, kun näin hänen näpyttelevän vastausta: "Joku... erityinen?"

Tommi havahtui puhelimeltaan ja katsoi minua taas upeilla silmillään. "Häh... Joo, Jouni, mun poikaystävä. Hän tulee kohta tänne ja saamme viettää aikaa yhdessä", hän vastasi silmät loistaen.

POIKAYSTÄVÄ! Sormeni pysähtyivät siihen paikkaan ja jäin katsomaan haavi auki ja silmät tuijottaen tyhjyyteen varmaan puoleksi minuutiksi. Poikaystävä? Unelmieni adonis on HOMO! Tai siis että mulla mitään homoja vastaan ole, mutta miksi juuri hän on homo? Ei noin hyvännäköisillä miehillä ole lupa olla homoja! Ei ei ei!!! Ja vielä kerran EI!

"Onko jokin vialla", Tommi kysyi hämmästyneen näköisenä. Säpsähdin tähän maailmaan. Nielaisin. "Ei, kun vaan muistin, että mun kotona... ööh... Tai siis... Entinen puolisoni... " Purin huultani. "Tai siis mun täytyy, kun se on se... ööh. Mun täytyy nyt kyllä varmaan jo lähteä!" Sydän jo toiseen kertaan murskaantuneena pakkasin nolona, hämilläni, lytättynä ja maahan painettuna huiskaisin laukkuni vetoketjun kiinni, nappasin käsilaukkuni, laitoin kengät jalkaan ja juoksin tavaroineni autooni. "Hei vaan ja hyvää mökkeilyä" sanoin mukailoisesti hampaideni välistä Tommille. Homotommille. Hoonaajalle. Rööriroopelle. Adoniksen näköiselle petturille!

Rattiraivo iski heti, kun mökkitie loppui ja huusin, kiljuin, karjuin ja hakkasin rattia dramaattisemmin, kuin eräs ympäristöasioista innostunut maailmalla tunnettu nuori nainen YK:n yleiskokouksessa. Hänen kuva silmissään aloin nauramaan katkerasti ja imitoimaan häntä, omalla tavallani. "Kuinka kehtaatte viedä eronneelta naiselta komeiden miesten nautinnon. Kuinka kehtaatte olla antamatta kosketusta hellyydenkipeälle".

 

[vierailija]

Mietin itkien ja autoa ajaen, että minkälaisen pullokokoelman tälle illalle ostaisin ja samalla taas vannoin, etten antaisi vastoinkäymisten lannistaa ja olisin selvin päin rohkeana ja heti perään kerroin itselleni, että on olemassa myös maksullisia miehiä ja deittisovelluksia. Olin varmaan vaaraksi liikenteessä siinä sekavassa tunnekuohussa ajellessani pitkin jo lähestyvän kaupungin taajamassa, enkä ollut siinä vaiheessa varma, kuin vain yhdestä asiasta: NÄLKÄ!

Pysähdyin pizzakebabille. Sukaisin hiuksiani, kuivasin silmäni, hengitin syvään, jotta rauhoittuisin. Sipaisin vielä jopa ripsiväriä, ensi kertaa sitten viime perjantain. Aloin näyttää jo miltei ihmiseltä. Väsyneeltä, pettyneeltä, vähän vielä krapulaiselta, mutta kuitenkin ihmiseltä. Tilasin rasvaisimman kebabin mitä listalta löytyin. Vetäydyin pimeimpään nurkkaan kaikukoppimaisessa kebabravintolassa. Yllätin itseni flirttailemasta kebabtyöntekijöiden kanssa. "Kivannäköisiä tummia miehiä", ajattelin ja samassa hätkähdin omaa epätoivoani. Toinen heistä näytti lähtevän flirttiin mukaan, mutta ravintola, tai meluisa, liian kuuma lasikoppi, jossa tarjotaan rasvaista ruokaa eksoottisen musiikin kera, oli aika täynnä, eikä silmäniskuihin ollut aikaa. Sitä paitsi hän flirttaili kaikkien muidenkin naisten kanssa. No, sentään flirttaili naisten kanssa, ajattelin äskeistä pettymystäni.

Syötyäni tarkistin puhelimeni. Viestejä äidiltä, parilta kaverilta ja... Onnilta. Lapsuuteni ystävältä ja "naapurin pojalta". Ihan mukava mies. Mitäs hän? "Moi Laura. Kuulin että sulle tuli ero. Onpa ikävä juttu. Voitaisko nähdä joskus?"... Jäin miettimään. Onnissa ei ollut mitään vikaa. Hän oli aina ystävällinen. Vähän flirtti. Pikkuisen isokokoinen. Ahkera. Säntillinen. Kuuntelee aina. Hänellä on aina viisaita neuvoja. Hänkin on eronnut. Olen aina tullut hänen kanssaan toimeen. "Nähdään vain. Kerro koska sulle sopii", kirjoitin poskeeni nojaten ja oikeastaan rauhallinen olo sisälläni. Tunsin ensi kertaa tehneeni jotain oikein pitkästä aikaa. Nyt ei tarvittaisi viinaa. Kipu ei ollut kadonnut mihinkään, mutta nyt tiesin, että voisin alkaa tutustumaan häneen sellaisena, jona en ollut tuntenut häntä koskaan. Romanttisessa mielessä. Oikeastaan hän oli aika komeakin. Ei kovin pitkä, ehkä joku vähän alle 180cm, mutta aina ryhdikäs ja sellainen rehti ja vahva.

Puhelin pärähti. "Ihan koska vain sulle sopii ". Jäin hymyillen katsomaan viestiä. Tässä oli sellaista kivaa flirttiä. Ei seksin vuoksi, pelkkää panoa, ei tuntematonta villiä seikkailua, vaan uusi puoli ystävästä, jonka kanssa voisi rakentaa jotain kestävämpää.

 

[vierailija]

Kysäisin Onnilta, mitä hän tekisi tänä iltana. Ilta oli vasta nuori. "Ei mulla mitään" tuli vihjaileva vastaus. Ajoin siltä istumalta hänen luokseen. Onni avasi oven ja hän oli siellä hymyillen ja oveen nojaten minua vastassa. Jokin huuma tuntui heti ja sain elämänvoimani takaisin hymyilin hänelle ja otin käsistä kiinni. Menin lähemmäs ja lähemmäs häntä. Tunsin hänen lämpönsä. Hänen hengityksensä oli tiivis. Aivan spontaanisti suutelimme, ennen kuin olimme edes kunnolla ehtineet tervehtiä. Naurahdin jännityksestä, koska tiesin, että olimme sanomatta avanneet lukon, johon emme ennen olleet koskeneet.

Kihertäen menimme sisälle ja istahdimme Onnin mukavalle sohvalle, edelleen toisistamme kiinni pitäen. Aloimme vaihtaa harvasanaisesti toistemme kuulumisia, vaikka ei olisi tarvinnut. Kasvomme vain liukuivat toisiaan vasten ja silitimme toistemme poskia ja aloimme jälleen suudella. Tunnelma oli intensiivinen. "Miksen ole ennen tajunnut, mikä aarre olet", Onni kysyi, kun katsoimme hengittäen tiiviisti toisiamme. Tunsin punan ja huuman nousevan kasvoilleni entistä kovemmin."Samoin voisin kysyä sulta, Onni kallis", vastasin hänelle, kun katselimme toisiamme silmiin niihin uppoutuen.

Emme olleet suunnitelleet mitään, mutta niin vain aloimme hyväilemään toisiamme ja annoimme tunteidemme viedä. En epäröinyt hetkeäkään, kun hän katseellaan pyysi minua riisuutumaan. Otin paitani ja toppini pois ja vein kiihkeästi kosketusta kaipaavat nännini hänen eteensä. Hän hyväili rintojani, ottin nännin suuhunsa ja alkoi imeä sitä pehmeän sulavasti. Silitin hänen niskaansa ja hengitin kiihkeästi hymyillen hänelle. Tunsin, kuinka hän alkoi vetää farkkujani alaspäin. Avasin napit hänelle. Hän hyväili reisiäni ja osasi puristella niitä, ja pakaroitani, ihanan vahvasti. Tunsin, kuinka avoin sylini sykki hänelle jo alttiina. Hän otti vaatteensa pois kiihkeästi huhottaen ja heitti ne lattialle. Huh! Hän oli miehistynyt reippaasti sen jälkeen, kun olin vuosia sitten hänet viimeksi nähnyt ilman paitaa rannalla. Hän kävi anhaasti rintoihini jälleen käsiksi ja veti vahvoilla kourillaan minut syliinsä. Odotin innolla, kun painauduin hänen syliään vasten, kun tunsin hänet sykkimässä kiihkeästi sylissäni. Annoimme rytmin viedä ja antauduin hänelle estoitta. Kuulin kun hän alkoi huoahdella, puristi kovaa pakaroitani ja purkautui pitkään murahdellen sisääni.

Otin hänen päänsä rinnalleni ja silitin häntä, kunnes hengityksemme rauhoittui. Katsoimme toisiamme silmiin ja hymyilimme veikeästi. "Kylläpä oli lämmin tervehdys", sanoin hänelle kujeilevasti. "Tervetuloa talooni", hän vastasi lämpimällä äänellä.