V
vierailija
Vieras
Heräsin aikaisin yöllä vessaan. Olin vieläkin hiprakassa. Katselin peittoni vieressä jököttävää banaania ja aloin hihittää omalle seikkailulleni banaanin kanssa. Samaan aikaan aloin itkeä ja hoipertelin vessaan. Vessassa itkin ja huusin "mä oon ihan säälittävä! Oma käsi ja banaaniko mun kumppani on tästä eteenpäin!" Heti sen perään aloin nauraa taas itselleni. Sitten vaikenin. "Kylläpä olen aineet ostanut", päivittelin itselleni ja aloin saada kiinni ensimmäisistä selkeistä ajatuksista. Oli varmaan se hetki juomisen jälkeen, kun ajatukset kulkevat veitsenterävästi, hiukan ennen krapulaa.
En ollutkaan juonut vuosiin tuolla tavalla. Tai oikeastaan koskaan. Olin kyllä ennenkin ollut aikamoisessa kunnossa, mutta koskaan en ollut vetänyt viinaa yksin suruuni! Terästäydyin. "Okei. Ero tuli. Vedin pään täyteen. Nyt se on ohi. Elämä on edessä päin, Laura", rohkaisin itseäni. Hengitin pari kertaa syvään. Ihme ja kumma, ei ollut yhtään paha olo. Menin takaisin sänkyyn, mutta kun menin maata, niin alkoi silmissä jälleen pyöriä.
Nousin ylös ja sytytin tyhjään mökkiin valot. Hain kirjan käsilaukustani, mutta sen lukemisesta ei tullut mitään. Ei vain kiinnostanut. Kaivelin lisää käsilaukkuani ja löysin päiväkirjani, pienen vaaleanpunakantisen vihkon, nuhjaantuneena ja pari sivunsyrjää revenneenä ja tahriutuneena laukun pohjalta. Avasin sen ja etsin ensimmäisen tyhjän sivun. Aloin kirjoittaa:
En ollutkaan juonut vuosiin tuolla tavalla. Tai oikeastaan koskaan. Olin kyllä ennenkin ollut aikamoisessa kunnossa, mutta koskaan en ollut vetänyt viinaa yksin suruuni! Terästäydyin. "Okei. Ero tuli. Vedin pään täyteen. Nyt se on ohi. Elämä on edessä päin, Laura", rohkaisin itseäni. Hengitin pari kertaa syvään. Ihme ja kumma, ei ollut yhtään paha olo. Menin takaisin sänkyyn, mutta kun menin maata, niin alkoi silmissä jälleen pyöriä.
Nousin ylös ja sytytin tyhjään mökkiin valot. Hain kirjan käsilaukustani, mutta sen lukemisesta ei tullut mitään. Ei vain kiinnostanut. Kaivelin lisää käsilaukkuani ja löysin päiväkirjani, pienen vaaleanpunakantisen vihkon, nuhjaantuneena ja pari sivunsyrjää revenneenä ja tahriutuneena laukun pohjalta. Avasin sen ja etsin ensimmäisen tyhjän sivun. Aloin kirjoittaa: