Eroaisitko sinä tässä tilanteessa?

[ap]

Eivät nuo perusteet mitenkään päin käännettyinä riittäisi mulle eroon (olettaen, että kerroit suurin piirtein kaiken asiaan vaikuttavan). Yrittäisin löytää lisää omaa tilaa ja omia harrastuksia. Kaikkea (tarkoitan tällä vain luvallisia ja hyväksyttäviä asioita) ei voi juuri mitenkään saada yhdeltä ihmiseltä, joten lisää kavereita jostain muualta?

Olen kyllä aktiivinen ja yritän harrastaa mahd. paljon. Se vain on vaikeaa, kun esim. näin kesällä mies on koko ajan töissä. Siis sekä päivällä että yöllä, minun on pakko kantaa vastuu lapsista.

Talvella sit menen enemmänkin, mutta mitä elämää sekään on kun arki ei luista ilman, että toinen on poissa kotoa? Ja sit jos on liikaa poissa, jää kotityöt hoitamatta. Sitten tulee riitaa niistä.

 

[Sleepis]

Tuntuuko susta siltä, että sä oisit onnellisempi sen eron jälkeen?

 

[ap]

Tuntuuko susta siltä, että sä oisit onnellisempi sen eron jälkeen?

Tällä hetkellä tuntuu. Olen aina viihtynyt paremmin sinkkuna (ja yh:nakin) kuin parisuhteessa. Toisaalta olemme olleet yhdessä vasta 5v. Olisihan se hienoa, että parisuhde kestäisi läpi elämän, mutta jos ei jaa samoja intohimoja, niin onko se sen arvoista? Tuntuu, että olen pikku hiljaa alkanut etäännyttää itseäni miehestä, mutta en osaa silti tehdä eropäätöstä.

 

[vieras]

Jos muu ei auta, niin ottakaa asumusero ennalta päätetyksi ajaksi.

Mä en suostuisi tuollaiseen! Olen muuttanut parisenkymmentä kertaa ja jokainen muutto on edellistä kyllästyttävämpi!

Minun on viisainta suostua. Muissa vaihtoehdoissa joko menetän elämäni rakkauden tai sitten estän häntä kehittymästä tasaveroiseksi kumppaniksi. Rakastan häntä ja tahdon tukea häntä vaikka se sattuu kovasti.

 

[vieras]

Tuntuuko susta siltä, että sä oisit onnellisempi sen eron jälkeen?

Tällä hetkellä tuntuu. Olen aina viihtynyt paremmin sinkkuna (ja yh:nakin) kuin parisuhteessa. Toisaalta olemme olleet yhdessä vasta 5v. Olisihan se hienoa, että parisuhde kestäisi läpi elämän, mutta jos ei jaa samoja intohimoja, niin onko se sen arvoista? Tuntuu, että olen pikku hiljaa alkanut etäännyttää itseäni miehestä, mutta en osaa silti tehdä eropäätöstä.

Kertoo paljon jotta et viihdy parisuhteessa. Sinun täytyy tutkia itseäsi miksi näin on. Koskaan ei ole myöhäistä hyväksyä itseään.

 

[ap]

Jos muu ei auta, niin ottakaa asumusero ennalta päätetyksi ajaksi.

Mä en suostuisi tuollaiseen! Olen muuttanut parisenkymmentä kertaa ja jokainen muutto on edellistä kyllästyttävämpi!

Minun on viisainta suostua. Muissa vaihtoehdoissa joko menetän elämäni rakkauden tai sitten estän häntä kehittymästä tasaveroiseksi kumppaniksi. Rakastan häntä ja tahdon tukea häntä vaikka se sattuu kovasti.

Tätäkin oon miettinyt. Meinattiin jo kesän alussa tämä toteuttaa, mut sit ajattelin, että se olisi kaatunut siihen, että mies olisi saanut "luvan" tehdä töitä yöt läpeensä eikä perheestä tarvitsisi huolehtia, joten sinänsä toiminut ainakaan kesällä. Ehkäpä tätä voisi kokeilla nyt syksyllä.

 

[.]

Tuntuuko susta siltä, että sä oisit onnellisempi sen eron jälkeen?

Tällä hetkellä tuntuu. Olen aina viihtynyt paremmin sinkkuna (ja yh:nakin) kuin parisuhteessa. Toisaalta olemme olleet yhdessä vasta 5v. Olisihan se hienoa, että parisuhde kestäisi läpi elämän, mutta jos ei jaa samoja intohimoja, niin onko se sen arvoista? Tuntuu, että olen pikku hiljaa alkanut etäännyttää itseäni miehestä, mutta en osaa silti tehdä eropäätöstä.

Et kai vain etsi sellaista mitä ei ole olemassakaan?

 

[Sleepis]

No anna ajan kulua ja mieti asioita rauhassa.... Mulla ainakin mieli muuttuu sen verran usein, vaikka just oisin ollut sitä mieltä, että ainoa oikea ratkaisu on ero niin sit huomaan kuitenkin, että en mä pysty semmoistakaan päätöstä tekemään joten ehkä aika ei vaan oo kypsä tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen....

 

[vieras]

Mikä tai mitkä on sitten ne asiat, joita haluaisit enemmän siihen sun liittoon?

Kaipaisin tasavertaista keskustelukumppania. Sellaista, joka haaveilisi kanssani ja tekisi tulevaisuuden suunnitelmia. Oma mies lähinnä ahdistuu, jos puhun jostain haaveistani. Eikä ne ole mitään järjettömiä, vaan esim. meidän pitäisi remontoida lisää tilaa tänne -> ei voi kun menee rahaa.

Ongelma on ehkä siinä, että mies kokee, että elämältä on kaikki saavutettu. Näin on hyvä. Minä ahdistun ajatuksesta, että tämä elämä oli tässä. Ei mitään mitä odottaa, pitäisi elää tätä hetkeä loppuelämäni ja en ole tyytyväinen tähän hetkeen. Miehelle tärkeintä on hänen työnsä. Minä haluaisin miehen, jolle tärkeintä olisi perhe.

Mikä sitä miestä pelottaa? Yleensä ne on raha-asioista kiinni miehillä tämmöiset. Mutta taas toisaalta on hyvä piirre ihmisessä sellainen, haluaa turvata teidän toimeentulon: ei laajennuksia, ei unelmien toteutuksia jne. Vaikuttaa varovaiselta tyypiltä. Voishan se olla toisinkin, pelais tai juopottelis rahansa jne. Mutta onhan se kun sinä olet selvästikin se spontaanimpi ihminen teidän suhteessa varmasti kuluttavaa raahata mukanaan tommosta villasukkaa (sitä ihanaa, lämmintä ja varmaa.) Edelleen ehdottaisin sitä avioliittoneuvojaa, on helpompi puhua asiat selviksi kun on puolueeton korvapari mukana.

 

[Sleepis]

Tuntuuko susta siltä, että sä oisit onnellisempi sen eron jälkeen?

Tällä hetkellä tuntuu. Olen aina viihtynyt paremmin sinkkuna (ja yh:nakin) kuin parisuhteessa. Toisaalta olemme olleet yhdessä vasta 5v. Olisihan se hienoa, että parisuhde kestäisi läpi elämän, mutta jos ei jaa samoja intohimoja, niin onko se sen arvoista? Tuntuu, että olen pikku hiljaa alkanut etäännyttää itseäni miehestä, mutta en osaa silti tehdä eropäätöstä.

Et kai vain etsi sellaista mitä ei ole olemassakaan?

Mä varmaan osittain ainakin... Järki on vielä sentäs päässä, että sitä ei koskaan oikeasti tule...

"Minä olen kauan jo sinua kaivannut, sinua ei varmasti olekkaan..."

 

[ap]

Tuntuuko susta siltä, että sä oisit onnellisempi sen eron jälkeen?

Tällä hetkellä tuntuu. Olen aina viihtynyt paremmin sinkkuna (ja yh:nakin) kuin parisuhteessa. Toisaalta olemme olleet yhdessä vasta 5v. Olisihan se hienoa, että parisuhde kestäisi läpi elämän, mutta jos ei jaa samoja intohimoja, niin onko se sen arvoista? Tuntuu, että olen pikku hiljaa alkanut etäännyttää itseäni miehestä, mutta en osaa silti tehdä eropäätöstä.

Kertoo paljon jotta et viihdy parisuhteessa. Sinun täytyy tutkia itseäsi miksi näin on. Koskaan ei ole myöhäistä hyväksyä itseään.

Mitä tällä tarkoitat?

 

[ap]

No anna ajan kulua ja mieti asioita rauhassa.... Mulla ainakin mieli muuttuu sen verran usein, vaikka just oisin ollut sitä mieltä, että ainoa oikea ratkaisu on ero niin sit huomaan kuitenkin, että en mä pysty semmoistakaan päätöstä tekemään joten ehkä aika ei vaan oo kypsä tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen....

Olen jo antanut ajan kulua, nyt about 4 vuotta. Mietin vain, että eikö sen olisi pitänyt jo helpottaa?

 

[En]

En minakaan eroaisi. Sellasta ihanaa onnen huumaa ei ole kuin elokuvissa. Jos mies on kuitenkin kunnollinen, kohtelee hyvin, ei juo eika peta... niin pida siita kiinni. Ja parisuhdetta pitaa hoitaa etta valit pysyvat hyvina.

 

[Sleepis]

No anna ajan kulua ja mieti asioita rauhassa.... Mulla ainakin mieli muuttuu sen verran usein, vaikka just oisin ollut sitä mieltä, että ainoa oikea ratkaisu on ero niin sit huomaan kuitenkin, että en mä pysty semmoistakaan päätöstä tekemään joten ehkä aika ei vaan oo kypsä tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen....

Olen jo antanut ajan kulua, nyt about 4 vuotta. Mietin vain, että eikö sen olisi pitänyt jo helpottaa?

no sit sun varmaan tarvii erota. Ei sulla taida mitään hyvää sanottavaa olla tosta suhteesta, ainakin mulle tulee semmoinen tunne, että oot jo sen päätökses tehnyt....

 

[ap]

En minakaan eroaisi. Sellasta ihanaa onnen huumaa ei ole kuin elokuvissa. Jos mies on kuitenkin kunnollinen, kohtelee hyvin, ei juo eika peta... niin pida siita kiinni. Ja parisuhdetta pitaa hoitaa etta valit pysyvat hyvina.

Vika onkin siinä, että en saa miestä hoitamaan parisuhdetta. Yksin ei voi loputtomiin yrittää.

 

[ap]

No anna ajan kulua ja mieti asioita rauhassa.... Mulla ainakin mieli muuttuu sen verran usein, vaikka just oisin ollut sitä mieltä, että ainoa oikea ratkaisu on ero niin sit huomaan kuitenkin, että en mä pysty semmoistakaan päätöstä tekemään joten ehkä aika ei vaan oo kypsä tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen....

Olen jo antanut ajan kulua, nyt about 4 vuotta. Mietin vain, että eikö sen olisi pitänyt jo helpottaa?

no sit sun varmaan tarvii erota. Ei sulla taida mitään hyvää sanottavaa olla tosta suhteesta, ainakin mulle tulee semmoinen tunne, että oot jo sen päätökses tehnyt....

Miten se päätös voi olla tehty, jos en kuitenkaan osaa lähteä tästä?

 

[vieras]

Tuntuuko susta siltä, että sä oisit onnellisempi sen eron jälkeen?

Tällä hetkellä tuntuu. Olen aina viihtynyt paremmin sinkkuna (ja yh:nakin) kuin parisuhteessa. Toisaalta olemme olleet yhdessä vasta 5v. Olisihan se hienoa, että parisuhde kestäisi läpi elämän, mutta jos ei jaa samoja intohimoja, niin onko se sen arvoista? Tuntuu, että olen pikku hiljaa alkanut etäännyttää itseäni miehestä, mutta en osaa silti tehdä eropäätöstä.

Kertoo paljon jotta et viihdy parisuhteessa. Sinun täytyy tutkia itseäsi miksi näin on. Koskaan ei ole myöhäistä hyväksyä itseään.

Mitä tällä tarkoitat?

En tiedä koskeeko asia sinua, mutta monesti nuo asiat johtuvat sisäisistä piilevistä ristiriidoista. Parisuhde on vain yksi osa elämää, vaikka se tärkeä onkin.

 

[En]

En minakaan eroaisi. Sellasta ihanaa onnen huumaa ei ole kuin elokuvissa. Jos mies on kuitenkin kunnollinen, kohtelee hyvin, ei juo eika peta... niin pida siita kiinni. Ja parisuhdetta pitaa hoitaa etta valit pysyvat hyvina.

Vika onkin siinä, että en saa miestä hoitamaan parisuhdetta. Yksin ei voi loputtomiin yrittää.

No hoitamistahan voi olla sekin jos kaytte kahdestaan syomassa. Hellavaroen... yritat keksia jotain kivaa yhteista tekemista. Ei valttamatta mitaan suuria ja vakavia keskusteluja.

 

[Sleepis]

No anna ajan kulua ja mieti asioita rauhassa.... Mulla ainakin mieli muuttuu sen verran usein, vaikka just oisin ollut sitä mieltä, että ainoa oikea ratkaisu on ero niin sit huomaan kuitenkin, että en mä pysty semmoistakaan päätöstä tekemään joten ehkä aika ei vaan oo kypsä tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen....

Olen jo antanut ajan kulua, nyt about 4 vuotta. Mietin vain, että eikö sen olisi pitänyt jo helpottaa?

no sit sun varmaan tarvii erota. Ei sulla taida mitään hyvää sanottavaa olla tosta suhteesta, ainakin mulle tulee semmoinen tunne, että oot jo sen päätökses tehnyt....

Miten se päätös voi olla tehty, jos en kuitenkaan osaa lähteä tästä?

Mikä sua siinä pidättelee?

 

[ap]

En minakaan eroaisi. Sellasta ihanaa onnen huumaa ei ole kuin elokuvissa. Jos mies on kuitenkin kunnollinen, kohtelee hyvin, ei juo eika peta... niin pida siita kiinni. Ja parisuhdetta pitaa hoitaa etta valit pysyvat hyvina.

Vika onkin siinä, että en saa miestä hoitamaan parisuhdetta. Yksin ei voi loputtomiin yrittää.

No hoitamistahan voi olla sekin jos kaytte kahdestaan syomassa. Hellavaroen... yritat keksia jotain kivaa yhteista tekemista. Ei valttamatta mitaan suuria ja vakavia keskusteluja.

No ei meillä tuossa puolessa ole mitään ongelmaa. Käydään aina silloin tällöin keskenämme jossain ja ystävienkin kanssa. Mutta ongelma on se, että kun menemme kaksin niin meillä ei ole oikeastaan mitään puhuttavaa. Kumpikin syö ja katsoo vaikka leffan, mutta hyvin vaiteliaina. Mies halua esim. mitään hellyyden osoituksia, ainakaan julkisesti. Kaikki läheisyys johtaa aina seksiin. Ja nykyisin se läheisyyskin on jäänyt, seksissä mennään suoraan asiaan.

 

[vieras]

En minakaan eroaisi. Sellasta ihanaa onnen huumaa ei ole kuin elokuvissa. Jos mies on kuitenkin kunnollinen, kohtelee hyvin, ei juo eika peta... niin pida siita kiinni. Ja parisuhdetta pitaa hoitaa etta valit pysyvat hyvina.

Vika onkin siinä, että en saa miestä hoitamaan parisuhdetta. Yksin ei voi loputtomiin yrittää.

Joskus ero on oikea ratkaisu, varsinkin jos on itse tehnyt kaikkensa ja hakenut ulkopuolista apua. Joskus on oikein myöntää virheensä ja muuttaa elämänsä suuntaa. Jos et tunne vihaa miestäsi kohtaan siitä että hän ei ole vastannut odotuksiasi, niin olet oikeilla jäljillä. Toista ei voi muuttaa, vain itseään.

 

[ap]

Mikä sua siinä pidättelee?

En tiedä. En uskalla lähteäkään. Mietin, että mies riitauttaa eron ja lapset kärsii. Mietin, että mitä kaikki ajattelevat. Mietin, että menetänkö suuren osan ystäviäni eron myötä.

 

[vieras]

Mikä sua siinä pidättelee?

En tiedä. En uskalla lähteäkään. Mietin, että mies riitauttaa eron ja lapset kärsii. Mietin, että mitä kaikki ajattelevat. Mietin, että menetänkö suuren osan ystäviäni eron myötä.

Tuon perusteella et ole valmis eroon ja teet sen mahdollisesti vääristä syistä. Kehotan sinua itsetutkiskeluun.

 

[En]

En minakaan eroaisi. Sellasta ihanaa onnen huumaa ei ole kuin elokuvissa. Jos mies on kuitenkin kunnollinen, kohtelee hyvin, ei juo eika peta... niin pida siita kiinni. Ja parisuhdetta pitaa hoitaa etta valit pysyvat hyvina.

Vika onkin siinä, että en saa miestä hoitamaan parisuhdetta. Yksin ei voi loputtomiin yrittää.

No hoitamistahan voi olla sekin jos kaytte kahdestaan syomassa. Hellavaroen... yritat keksia jotain kivaa yhteista tekemista. Ei valttamatta mitaan suuria ja vakavia keskusteluja.

No ei meillä tuossa puolessa ole mitään ongelmaa. Käydään aina silloin tällöin keskenämme jossain ja ystävienkin kanssa. Mutta ongelma on se, että kun menemme kaksin niin meillä ei ole oikeastaan mitään puhuttavaa. Kumpikin syö ja katsoo vaikka leffan, mutta hyvin vaiteliaina. Mies halua esim. mitään hellyyden osoituksia, ainakaan julkisesti. Kaikki läheisyys johtaa aina seksiin. Ja nykyisin se läheisyyskin on jäänyt, seksissä mennään suoraan asiaan.

Tietaako mies etta kaipaat laheisyytta? Kaikille nuo julkiset hellyydenosoitukset ei ole luontevia.

Toisten suhteeseen on aika hankala menna sanomaan juuta tai jaata... mutta on meillakin valilla ihan samanlaista, enka ole edes harkinnut eroa.

 

[ap]

Tietaako mies etta kaipaat laheisyytta? Kaikille nuo julkiset hellyydenosoitukset ei ole luontevia.

Toisten suhteeseen on aika hankala menna sanomaan juuta tai jaata... mutta on meillakin valilla ihan samanlaista, enka ole edes harkinnut eroa.

Tietää. Ja tiedän, ettei toisille ne ole helppoja eikä siihen oikein voi pakottaakaan. Mutta olisi kiva, että mies edes joskus osoittaisi välittävänsä minusta.

Meillä ei esim. kumpikaan käytä enää edes sormuksia. Pitkään jo ollut näin. Mies ei käytä, koska hän loukkasi pari vuotta sitten vasemman nimettömänsä eikä sormus enää siihen mahdu. Itsellä jäi sormuksen käyttö kun olin pitkään kotona, enkä kotona ollessa pidä. Nykyisin en saa laitettua sitä edes silloin kun menemme vaikka jonnekin sukujuhliin. Jotenkin ahdistaa käyttää sitä. Tuntuu, että meidän suhde ei tällä hetkellä ole sitä, mitä se sormus edustaa, joten en voi sitä käyttää.