eroaisitko tässä tilanteessa vai koittaisitko vain jaksaa?

[kyselen]

eli erosta ollaan puhuttu ja siitä etten tiedä mitä tunnen. meil lapsia, asuntolainaa jne..
mies ei koetakaan edes parantaa tilannetta kotona vaan tuntuu tekevän vaan asioita pahemmaksi.nyt tilanne se etten tiedä jaksanko enää. päällisin puolin kaikki on hyvin ja kaikki luulee meitä ns. täydeliseksi pariksi. erosta tule vaikea enkä jaksaisi selittää miksi ja elämä sen jälkeen todella sekaista koska mä teen 3-vuoro työtä ja mies tekee töitä sen mukaan miten olen kotona eli saattaa tehdä 16 h päivän jos pystyy. 2 lapsella sairaus (ei mikään vaikea) ja lapset joutuisi olemaan paljon hoidossa koska mies luultavammin eron jälkeen haluaa alkaa elämään oma elämänsä vaikka lapset hoitaakin omalta osaltaan. mutta siis ylimääräistä apua ei varman tulis.

mietin olisiko vaan helpompi olla yhdessä kunnes lapset isompia? tai jos erotaan mut asutaan yhdessä mut kumpikin eläis omaa elämä kunnes lapset olisivat edes kaikki koulussa?
olen kaiketi jo niin sekaisin etten osaa ajatella järkevästi.

 

["Jenis"]

Riippuu siitä miksi haluaisin erota, ja millaista arki olisi. Todennäköisesti yrittäisin kuitenkin jaksaa esim. vuoden, ja katsoisin sitten miltä näyttää.

 

["vieras"]

Tunnetyhjiöitä voi liitossa tulla, se ei mielestäni ole eron syy! Tunteet voi vaihdella laidasta laitaa eikä niiden voi antaa johtaa elämäänsä (vähän ontuva vertaus, mutta "tuntuuko siltä että menisin tänään töihin" tai "tuntuuko siltä että ulkoiluttaisin koirani") Jos olet sitoutunut, niin siinä pitää olla mukana muutenkin kuin tunteella.

Oletteko vaan liian puhki rankasta työrytmistänne ja lasten sairastelusta? Olisiko viisainta yrittää nukkua riittävästi ja vasta jonkun ajan päästä miettiä että kannattaako edes miettiä? Suosittelen käymään pariterapiassa!

 

[bud]

Hakeutuisin pariterapiaan ja jos se ei auta, niin sitten ero.

 

[aloitaja]

siis nukuttua saadaan ja lapset ei sairastele vaan heillä on molemmilla sairaus eli toisella astma ja toisella oppimishäiriö.

työrytmi on ollu aina tällänen eli tuskin syy siinä.

tää olo on vaan kestäny muutaman kk ja syy eroon olisin se etten tunne miestä kohtaan oikeastaan mitään ja arki on hankalaa kun mies tekee omiaan jne.

 

[vv]

siis nukuttua saadaan ja lapset ei sairastele vaan heillä on molemmilla sairaus eli toisella astma ja toisella oppimishäiriö.

työrytmi on ollu aina tällänen eli tuskin syy siinä.

tää olo on vaan kestäny muutaman kk ja syy eroon olisin se etten tunne miestä kohtaan oikeastaan mitään ja arki on hankalaa kun mies tekee omiaan jne.

Lapsiperheen arki on aina enemmän tai vähemmän hankalaa, miehet usein tykkäävät tehdä omiaan, 2 kk ei ole pitkä aika eikä todellakaan mikään syy harkita eroa! Anna ajan kulua, yritä etsiä mukavia ajatuksia miehestäsi niin niitä alkaa tulla itsestäänkin =) ja muista että seura tekee kaltaisekseen!