Eroko?

[nicitön]

Olen asunut mieheni kanssa nyt n. 3½ vuotta! Paljon on tapeltu ja on ollut ongelmia! Ikä eroa löytyy 11 vuotta! Mutta ei kaikkea voi sen syyksi laittaa! Me olemme niin sanottu uusio perhe..miehellä entisestä liitosta 4 vuotias poika! Ja meillä yhteinen tyttö ja kohta toinen jo tulossa!!!!
Mieheni on yrittäjä...pyydän useasti häntä kotiin illaksi...vaikka kylvettämään tytön tai meidän kanssa iltapalall! Aina sama vastaus kiirettä töissä! Olen suurimman ajan yksin kotona! En muista koska mies olisi viimeksi ollut meidän kanssa kotona! Synnytän kesällä ja tuntuu että kaikki kaatuu niskaan!!! Hoidan firman asiat kodin asiat lapsen ja miehen!!!!
Ja ongelman tämän kaiken huipulla on tappelut miehen pojasta!!!
Kaikki on saanut alkunsa siitä että jos teen jotain sääntöjä pojalle mies kumoaa ne heti!!!!
Nyt poika jo joukseekin heti isänsä luokse jos kiellän jotakin!!!!
Illalla olin nukuttamassa tytärtäni ja tämä poika oli meillä yötä!
Hän meni koluamaan eteiseen mistä kaikki meteli kuuluu makuuhuoneeseen!! Hain pojan pois sieltä että saan tytön nukkumaan!!! Poika kävi itkemään ja huutamaan!!! Isä tuli sisälle ja meni pojan luokse kysyi mikä että mikä on? Poika kertoi että olin hakenut hänet eteisestä pois!!!
Mieheni suuttui ja tuli huutamaan minulle makuuhuoneeseen (missä nukutan tyttöä) että antoi olla viiminen kerta!!!!
Seuraavana päivänä kun kielsin poikaa poika sanoi minulle että odota kun isä tulee töistä kerron hänelle ja hän huutaa taas sulle!!!!!
Poika on hemmoteltu!!! Ja miehen selitys on ero! Aina ero!!!!
Väärin on tuokin!!! En jaksa elää lapsen sääntöjen mukaan!!!! Nyt jos sanon pojalle jotain mies suuttuu heti!
En halua poikaa enää tänne! Ei ole hyvä sanoa noin tiedän=( Mutta en jaksa! Miehen pitäisi muuttua!!!!! Olen kuin horroksessa koko sen ajan kun tämä poika on meillä!!!
Pahinta on että meillä on alkanut miehenkanssa menemään huonosti tämän asian takia!!!!
Ihmettelen vain että onko tämä kokonaan minun syytäni!?
Haluan että tyttäreni kunnioittaa vanhempia ja muita ihmisiä eikä ole tälläinen!!!!!!!
Mitä teen????? :'( :'( :'(

 

[nöppäri]

Perheneuvolaan, ei ole kyllä miehelläsi vielä loksahtanut asiat ihan paikoilleen pojan homman kanssa, mitenkäs entinen vaimoke, voisitko hänen kanssaan tehdä yhteistyötä. Voit myöskin sanoa tylysti miehelle, että jos ei käy että lasta mistään kielletään tai sille mitään sanotaan, hän ei voi olla teillä jos mies ei ole kotona. Kova kovaa vastaan, jos ei muu toimi, ainakin tässä tapauksessa :hug:

 

[elä huuva]

!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[anli]

Eipä käy sun tilanne kateeksi.
Välittääkö miehesi sinusta oikeasti vai käyttääkö hän sinua vain kodinhoitajanaan? Luettuani kirjoituksesi minulle jäi sellainen kuva suhteestanne, että hän ei arvosta sinua eikä yhteistä perhettä. Ja jotenkin miehelläsi on ns. pelko persiissä koskien poikaansa. Onko välit ex-vaimoon miehelläsi kunnossa? Kiistaa huoltajuudesta tai jotain?

Sano suoraan tuntemuksesi miehellesi vaikka huutoa tulisi. Jos se on miehesi ainut keino kommunikoida ja selvittää asioita, lähde vähäksi aikaa lapsen kanssa pois. Vaikka vanhempiesi tai muiden sukulaisiesi tai tuttaviesi luokse. Kokeile sitten uudelleen selvittää asioitanne. Jos se ei sittenkään onnistu, ei teillä tule kovin ruusuista tulevaisuutta olemaan (en halua maalailla piruja seinälle, mutta...). Kannattaa vakavasti miettiä mikä itselle ja lapselle parasta...

Jaksamista
:hug:

 

[nicitön]

Kiitos vastauksista! Ja se on totta että tulevaisuus ei näytä hyvältä jos jatkuu näin!!! Olen jo pari kertaa lähtenyt! Aina vähäksi aikaa kaikki muuttuu hyväksi mutta sitten.....
En jaksa! Koko ajan tekee mieli lähteä ...mutta lähtökin on vaikeaa!!! En halua tytölleni ja tulevalle lapselle samaa!!!!
Tuntuu että olen itse kuin joku kynnysmatto mihin voi pyyhkiä paskan jaloista!!!!!
Olen puhunut tästä asiasta äidilleni ja siskoilleni...he ovat kanssani samaa mieltä asiasta!
Haluan kunnon perheen missä kaikki ovat tasa arvoisia!!!!
Tänään otan tämän kaiken miehen kanssa puheeksi!!!!
Katsotaan miten käy!!!!
Jatketaanko kulkua yhdessä vai yksin!!!!? :'(

 

[yks vaan]

Ja sinä olet TAAS raskaana miehelle jolla ei ole aikaa perheelle En minä ainakaan olis enempää lapsia tehnyt jos itse olen saanut edellisetkin hoitaa. Ja jos oli vahinkovauva niin missä oli ehkäisy. Sori et vastasin tylysti, mut siskollani ihan sama tilanne. Raskaana miehelle jolla ei ole aikaa tai edes mielenkiintoa olla perheen kanssa. Pitäis joskus ajatella pikkusen sillä järjellä, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis

 

[äiti-70]

Samaa mieltä kuin edelliset. Jos lähtöä mietit lasten kannalta, niin esitä itsellesi kysymys onko miehesi hyvä isä lapsille: Tekee aina töitä, antaa vanhimmankin lapsensa pelkästään uuden vaimon hoidettavaksi (mitenkään aliarvioimatta sinun kykyäsi hoitaa lapsia), antaa kaiken periksi eikä aseta rajoja... Haluatko omille lapsillesi sellaisen isän? Haluatko tyttäresi ja tulevan lapsesi saavan roolimallit sellaisesta parisuhteesta missä nyt elät? Ovatko sinun lapsesi tasa-arvoisessa asemassa poikaan nähden?

Olipa päätöksesi mikä tahansa, arvosta itseäsi ja lapsiasi sen verran, ettet suostu kynnysmatoksi!

 

[Sini]

Itse olen uusioperheen lapsi. Oma äitini kuoli, kun olin 8-vuotias. Sain äitipuolen aika pian oman äitini kuoleman jälkeen. Uusi äitini sai kaksi suloista lasta isäni kanssa. Äitipuoli ei välittänyt enää minusta ja tilanne kärjistyi 7 vuotta myöhemmin, kun äitipuoleni ajoi minut pois isäni elämästä. Hän halusi vain sen oman perheen, johon minä olin "tietysti" ylimääräinen. Muutin siis 15 vuotiaana tukiasuntoon. Isäni ei ole koskaan soittanut minulle, saatikka kirjoittanut. Omassa elämässäni menee tällä hetkellä kaikki tosi hyvin mutta se on vaatinut 4 vuotta keskustelua psykologien, lääkärien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Kun olet kerta aloittanut elämän miehen kanssa, jolla on lapsi toisen naisen kanssa yritä rakastaa tuota lasta kuin omaasi. Minä sain sellaisen kuvan, että haluat eroon tuosta miehesi pojasta. Perin itsekästä ja lapselllista käytöstä tuollainen.

Pyydän... Älä riistä tuolta pieneltä ymmärtämättömältä pojalta isää, vaan tee kaikkesi, jotta heidän suhde olisi läheinen ja yritä suhtautua tuohon poikaan kuin se olisi omasi, vaikka tiedän, että se on vaikeaa. Eihän kukaan ole luvannut, että elämän tulee olemaan helppoa. Silloin kun olet alkanut elämään miehen kanssa, jolla on lapsi entisestä liitosta olet tehnyt samalla valinnan ottaa elämääsi pienen pojan.

Ystävällisesti Sini :flower:

 

[vierailija_]

Minä taas en saanut sellaista kuvaa että haluaisit pojasta eroon vaan että miehesi poika on "kuritón" ja käyttä hyväkseen sitä ettei teillä ole sovittu yhteisiä sääntöjä vaan isä astuu aina häntä puollustamaan. Jos et saa miehesi päähän että yhteiset säännöt on sovittava ja jos sinä kiellät pojalta jotain ei isä saa antaa periksi ja astua sinun varpaille vaan on suhteen oltava tasa arvoinen. Lapset tuntee turvallisuutta säänöistä vaikka kapinoivatkin vastaan. Ja jos ei tämä tehoa sano ettet hoida enää miehesi poikaa että hoitakoon itse sillon kun on aikaa ja ei ole töissä, ei ole sinun velvollisuus hoitaa miehesi lasta, itse hoidan mieheni lasta miellellään kun meillä on yhteiset pelisäännöt ja meillä komentaa molemmat ja pokakin on kyllä tosi kiva =)