Eron jälkeen deittailu?

[loppuelämä sinkkuna?]

Minusta tuntuu ihan absurdilta ajatus, että jonkun vieraan miehen kanssa olis jotain... Onko teillä mennyt kauan, ennen kuin on muut miehet alkaneet kiinnostaa eron jälkeen? Mulla takana 16v liitto.

 

[Criminal Mind]

No vasta 4kk asunut uudessa kodissa, ero tehty jo aiemmin. Juu ja ei vois vähempää kakslahkeiset kiinnostaa.

 

["vieras"]

Mua ei ainakaa vois vähempää kiinnostaa joku deittailu. Vuosi ja risat lopullisest erosta (palattiin kerran yhteen) Aion elää yksin loppuikäni

 

["mmm"]

En osaa vielä ajatella asiaa. Yhdessä oltiin yli 20 v., josta noin puolet ajasta naimisissa. Nyt erosta noin pari vuotta, mutta ei ole vielä ehtinyt eikä jaksanut ajatella asioita eteenpäin. Ero ei ollut helpoimmasta päästä eli oli paljon selvitettäviä asioita ja ikävä kyllä "riideltävää"... Nyt vasta alkaa helpottamaan. En tiedä mitä tämän jälkeen miehistä mietin - vähään aikaan en mitään, sillä oli sen verran "kylmä suihku" tämä homma...

 

["aloittaja"]

Aika lohdutonta kertomaa Mielestäni olen vielä sen verran nuori (35), että olisi karua olla koko loppuelämä yksin...

 

[astrolabe]

Data vois valasta omaa suhtautumistaan myöhemmin. Raivaan iltapalapöydän ja mies laittaa lapsia maate.

 

["aloittaja"]

Sinusta itsestäsihän se on paljolti kiinni, milloin alkaa kiinnostaa. Luultavasti se palailee asteittain.

Niin... siis en halua olla koko loppuelämää yksin, se on ihan selvää. Mutta ajatus muista miehistä on todellakin absurdi ja tosi outo. En osaa kuvitella, millaista olisi suudella jonkun uuden kanssa, saati sitten mitään muutakaan. Juuh... ehkä se ajan kanssa...

 

[Data]

Sitten kun tuntuu sopivalta. Osa voi alkaa tapailla piankin ja muodostaa hyviä liittoja, osalla menee vuosikausia. Aika monella taitaa olla ei niin kestäviä suhteita tai laastarisuhteita ensin.

Mielestäni sitten on valmis kun olet käsitellyt erosi ja voit suhtautua exääsi aivan kuten muihin ihmisiin. Vailla katkeruutta etkä kaipaile häntä takaisin.

 

["aloittaja"]

Sitten kun tuntuu sopivalta. Osa voi alkaa tapailla piankin ja muodostaa hyviä liittoja, osalla menee vuosikausia. Aika monella taitaa olla ei niin kestäviä suhteita tai laastarisuhteita ensin.

Mielestäni sitten on valmis kun olet käsitellyt erosi ja voit suhtautua exääsi aivan kuten muihin ihmisiin. Vailla katkeruutta etkä kaipaile häntä takaisin.

No en kyllä kaipaa takaisin. Enkä ole katkerakaan. Mutta ei ne välit vielä ihan mutkattomatkaan ole. En tiedä pitäisikö meidän jauhaa asiat selviksi, vaiko antaa olla vaan ja jatkaa omia elämiä? Kun toisaalta olisi varmaan hyvä purkaa kaikki, mutta toisaalta ei oikein jaksa enää kiinnostaa.

 

[Eronnut]

Ei se välttämättä ole niin vaikeaa. Itse kuvittelin sen olevan, mutta kun oikea luotettava henkilö löytyi niin se oli helppoa. Eipä se sitten ollut se oikea, mutta hyviä muistoja siitä ensimmäisestä suhteesta eron jälkeen jäi.

Miehet eivät kaikki ole paskoja vaikka avioeron jälkeen sellainen ajatus olisikin. Ja onhan se luonnollista että haluaa läheisyyttä, seksiä, keskustelua, huomiota. Rohkeasti vaan tutustumaan niihin uusiinkin miehiin. Ei sitä tiedä koska sellainen tulee vastaan jonka kanssa kolahtaa. Jos sille ei anna mahdollisuutta niin voi menettää paljon. Ja ymmärrän kyllä että jokaisella se on henkilökohtainen asia milloin on siihen valmis. Sitten kun surutyö on tehty ja haluaa suunnata katseen tulevaisuuteen.

 

[Kepsis]

Minusta tuntuu ihan absurdilta ajatus, että jonkun vieraan miehen kanssa olis jotain... Onko teillä mennyt kauan, ennen kuin on muut miehet alkaneet kiinnostaa eron jälkeen? Mulla takana 16v liitto.

Ei kai sitä tarvitse ollenkaan ajatella deittailuna. Kyllä aikuiset voi toisiaan tavata ilmankin että laittavat teiniraamit tai turhia paineita asialle.

Yksilöllistä se miten kauan kestää että voi ajatella suhdetta eron jälkeen, turha sitä on miettiä oikeastaan muutenkaan, mielummin ajattelee ihmiset kavereina ja antaa asioiden mennä omalla painollaan, kyllä ne tunteet ja halut herää asioihin kun olet siihen valmis.

 

["Vieras"]

Olin ollut 2 vk yh kun tuttava pyyi treffeille ja ajattelin, että ei siinä mitään häviä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";26935657]Niin... siis en halua olla koko loppuelämää yksin, se on ihan selvää. Mutta ajatus muista miehistä on todellakin absurdi ja tosi outo. En osaa kuvitella, millaista olisi suudella jonkun uuden kanssa, saati sitten mitään muutakaan. Juuh... ehkä se ajan kanssa...[/QUOTE]

Ja sitten mietityttää myös kaikki uusperhekuviot ja toisen lapset jos niitä on sekä seurustelun "aloittaminen" alusta. Ei se ole ihan samanlaista kuin silloin ennen lapsia.

Nämä ehkä kertovat siitä ettei ole valmis uuteen suhteeseen tai siitä ettei ole tullut "jalat alta vievää" tyyppiä vastaan.

 

[Minni:)]

Mulla hiukan yli vuosi erosta ja kyllä sitä nykyään välillä jo kainaloa kaipaisi. En välitä yhdenillan jutuista taikka epämääräisistä hengailusuhteista, joten sitä jotain odotellessa.

Musta elämästä on tärkeää osata nauttia oli parisuhteessa tai ei. En halua alkaa olla kenenkään kanssa sen takia että se tyydyttää jotain läheisyyden tarvetta tai pönkittää itsetuntoa tms. Vaikka rakkautta välillä kaipailenkin niin keskityn nyt saavuttamaan sellaisia asioita mitä aiemmin parisuhteessa olleena on ollut vaikea saavuttaa.

Joo, ihmiset on erilaisia. Mut älkää menettäkö toivoanne siskot! Epätoivoisena elämä on vaan kaksinverroin vaikeampaa.

 

[Miu Mau]

Erosta nyt yli puolitoista vuotta ja vielä en ole treffeille uskaltautunut. Muutaman palstalaisen oon kyllä nähnyt, mutta niitä ei tässä varmaan lasketa

 

["vieras"]

Mulla hiukan yli vuosi erosta ja kyllä sitä nykyään välillä jo kainaloa kaipaisi. En välitä yhdenillan jutuista taikka epämääräisistä hengailusuhteista, joten sitä jotain odotellessa.

Musta elämästä on tärkeää osata nauttia oli parisuhteessa tai ei. En halua alkaa olla kenenkään kanssa sen takia että se tyydyttää jotain läheisyyden tarvetta tai pönkittää itsetuntoa tms. Vaikka rakkautta välillä kaipailenkin niin keskityn nyt saavuttamaan sellaisia asioita mitä aiemmin parisuhteessa olleena on ollut vaikea saavuttaa.

Joo, ihmiset on erilaisia. Mut älkää menettäkö toivoanne siskot! Epätoivoisena elämä on vaan kaksinverroin vaikeampaa.

En mäkään välittäisi yhden illan jutuista. Vaikea toisin sanoa jos tapaisi jonkun kunnolla kolahtavan tyypin menisikö omaan kotiin vai toisen. Seksiä en luultavasti ainakaan heti harrastaisi.

Muuten en hengailisi mutta niin voisin että katsoisin tuleeko jutusta itään ja miltä toinen vaikuttaa. En välttämättä tapailisi ihan vakavalta pohjalta heti.

 

["vieras"]

Mulla erosta nyt 2 vuotta (9v parisuhde, 2 lasta). En kaipaa miestä tähän ollenkaan. Yksi ihastus on tässä ollut, mutta siitä ei tullut mitään. Nyt vain nautin olostani yksin. Ihania lapsettomia viikonloppuja kun saan olla IHAN YKSIN. :heart: En edes halua ketään miestä siihen suunitelmiani sotkemaan. Toki välillä kaipaan läheisyyttä ja rakastamista, mutta tuntuu siltä että kaiken tämän yhdistäminen tässä elämäntilanteessa olisi liian vaikeaa. Omat lapset, mahdolliset miehen lapset, asuminen, harrastukset jne jne ja jäisi oma aika hyvin vähäiseksi. Ei kiitos.