Eron jälkeen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hömpsähdys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hömpsähdys

Vieras
Mietin vaan kun luin tuota toista keskustelua, että onko kaikilla kiire seurustelemaan suht heti eron jälkeen? Ymmärrän myös niitä jotka on tavanneet uuden pian eron jälkeen ja tuntunut että se on tässä :)

Itse erosin 7kk sitten ja ei tulis pieneen mieleenkään sekaantua enää yhteenkään kaksilahkeiseen.. Oon paljon onnellisempi yksin. Oonko ainut?
 
toiset tykkää ola yksin ja toiset ei osaa olla yksin, niin meitä on moneksi..ja mitä siitä jos rakkaus roihahtaa heti niin antaa palaa...rakkaus voi roimahtaa vaikka kassajonossa aina ei tarvita esim sitä baaria josta moni löytää äijän itelleen.
 
Hieman eri tilanne - mutta lapsen teon jälkeen olen ollut ihan omalla perheellä.
Eli tyttöni ja minä - tyttö nyt kohta 3 vuotias...
Lapseni isä tippui kelkasta jo raskauden aikana.
Eli selibaattia riittää :)

Ihmettelen kyllä naisia/aikuisia , jotak pystyvät hoitamaan työnsä, ystävänsä ja lapsensa - ja sitten vielä pariutumaan näin pikkulapsi/taapero/vauva - aikana.
Toki kaikki lie kiinni lähiverkosta - mutta täytyyhän tuo uuden ihmissuhteen muodostus olla pois toiselta 'aika-uudelta-ihmissuhteelta' - eli lapselta ?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Olli:
Rakkaus ei kysy aikaa.

Niinhän sitä itselleen uskottelee, että on tyytyväinen ilman.

Kyllä se sinullakin alkaa kohta mieli muuttumaan kun huomaat olevasi yksin.

Sen tiedän että rakkaus ei todellakaan kysy aikaa.

Mutta mulla ei todellakaan ala mieli muuttumaan vaan sen takia että olen yksin! Ei kaikki tarvitse parisuhdetta ollakseen onnellisia. Osaan olla yksin, toiset taas eivät.

 
En oikein usko sielunkumppaneihin - noin yleisesti . Joskus harvoin voi toki niinkin onnelisesti käydä.
Pikemminkin epäilen hormooneja ja läheisriippuvuutta - jos ja kun pariutuminen luonnistuu heti ensimmäisten vastaantulevien kanssa .
Ja jos yksinelon ja olemisen pelko on syys pariutumiseen - voipi olla parisuhde ehkä väärissä kantimissa ?
Ja mikä nyt sitten on kenenkin silmissä se 'rakkaus' ? Seksiä ja huumaavaa hormoonimyrskyä ? Vai jotain muuta ?

Ja koko hommaan vaikutta tietty omat voimavarat - aika, raha, henkiset rahkeet sun muut. Kyllä se keskivertomiehen 'palvominen' vie aikalailla kaikkia noita.
Mitäpä lie sitten saamapuolella - sehän on istekunkin punnittava ?
Seksiä ?
 
minä erosin reilu vuosi sitten ja eikä miehiä ole ollut sen jälkeen kuin muutama yhden illan juttu, vaikka todella yksinäinen olen, niin en vain ole valmis uuteen suhteeseen, kun rakastan edelleen entistä miestäni
 
mä oon eronnu vuosi sitten, ja oon kyllä tapaillu paria miestä jonku verran eron jälkeen.
oon huomannu et se vie mun lapselta meidän yhteistä aikaa, niin oon lopettanu jutut.
lapsi kuitenkin vielä niin pieni.

tai sitte, en oo vaan niin kovasti ihastunut että olisin edes halunnut jatkaa näitä juttuja, ja miesten elämäntilanne erilanen ku mulla..
 
Monesti se on myös pakoa. Vaihdetaan puolisoa, mutta ei suhdetta, eli otetaan ne samat ongelmat mukaan uuteen suhteeseen.
On tervettä toipua eron jälkeen itse ja selvittää itselleen mikä eroon ajoi, jotta samat ongelmat eivät ole mukana seuraavassa suhteessa.
Monesti on kyse siitä, että ihminen on rakastunut ajatukseen että on rakastunut, ei suinkaan kumppaniinsa.
 

Yhteistyössä