Kuinka pian eron jälkeen olette aloittaneet uuden suhteen?

[Churri]

Mulla oli muutama kuukausi väliä. TOSIN tunsin uuden miehen pitemmätä ajalta kuin lapsen isän. En ois vieraan kans nii äkkiä.. Ja meidän suhde oli kuollut jo aikaa sitten,pari vuotta eroa tehtiin. Mutta aina on omat mietiskelyn aiheet kun ero vihdoin tapahtuu, vaikka rakkautta ei enää oiskaan. Onhan se iso elämänmuutos vaikkakin parempaan.

 

[Mariduk -napalmi kuula-]

Ex-avomiehestä, kun erosin, niin tapasin nykyiseni kolmen kuukauden päästä. Alussa en halunnut seurustella, koska olin juuri eronnut.. mutta siitä huolimatta lähestulkoon asuttiin yhdessä ja sitten tein pienen pesäeron, mutta kohta huomasinkin että mies oli jo vienyt minut menessään ja halusin palata yhteen :heart:

 

[Multakussuu]

No ei kai tuota voi kukaan etukäteen päättää
Ihan tosi, mä päätin et elelen yksinäni ihan mieluusti vuosia mut niin vaan sattui mulle erittäin oikea ihminen eteen jonka kanssa oli hyvä olla, joka oli kohtelias,mukava, tykkäsi lapsista ja ennen kaikkea musta ja mä siitä kun hullu puurosta ni ei kyllä käyny mielessä tokasta et "sori, oon suhun aivan hulluna mut no thanks kuitenkin kun olen päättänyt et en miestä ota"

Mulle kävi ihan samoin..olin ihan varma etten suhdetta alota tai ainakin pidän takaoven auki...mutta...toisin kävi.Nyt meille vauva tulossa,kihloissa ollaan ja just tehtiin yhdessä tarjous talosta.Yhdessä olis siis tarkotus tallata etiäpäin. :heart: =)

 

[r u u s a]

Edellisellä kerralla meni puolitoista vuotta.

Nyt kai vähemmän, koska "kunnon" suhteeseen en enää milloinkaan ryhdy.

 

[aamulla]

mä oon siittä outo etten oo koskaan eronnu.

 

[Scarlett O Harava]

Jos mä nyt jonkun tapaisin, niin en mä heti pystyisi ruveta seurustelemaan. Kyllä mä varmaan hirraisin vastaan vaikka toinen olisi tosissaan.

 

[AnnaManna]

Minulla alkaa olla erosta kohta 2kk. Siis siitä eropäätöksestä, jonka tekijä olin minä. Ennen päätöstä elimme etäsuhteessa n. 9kk. Ensimmäisiä merkkejä tunteideni kuolemasta exääni kohtaan tunnistin itsessäni vuosi ennen eroa. En kuitenkaan halunnut uskoa niitä. Suhteemme 3 viimeistä kuukautta sinnittelin ja odotin tunteiden jonkinlaista palautumista, kunnes lopulta uskalsin myöntää itselleni kipeitä totuuksia ja tehdä päätöksen.

Nyt minulla on noin kuukauden verran ollut elämässäni henkilö, jonka kanssa minulla on todella hyvä olla ja hän tuntuu yksitellen täyttävän kriteereitäni mahdolliselle kumppanilleni. Olen ihan hämilläni, koska en olisi halunnut näin pian mitään vakavempaa. Olin ajatellut sinkkuilevani pitkään. Hänenkin kanssaan aloitin sillä mielin, että kunhan pidän hauskaa, mutta hän on niin käsittämättömän sopivan tuntuinen henkilö minulle ja hän haluaa kanssani olla ihan tosissaan. Ihan niin kuin joku taisi tässä ketjussa aiemmin todeta, niin ei viitsi potkia noin hyvää tyyppiä pois vain sen takia, että kun enhän minä nyt vielä näin pian eron jälkeen voi aloittaa mitään... :-/

 

[mie]

Eron jälkeen ensimmäinen suhde oli puolen vuoden päästä, se ei todellakaan ollut mitään vakavaa. Nykysen miehen tapasin vuosi eron jälkeen, nyt ollaan oltu yksissä jo 8 vuotta.

 

[r u u s a]

Viimeksi siihen meni lähes pari vuotta.

Nykyään en taida enää suhteisiin ryhtyäkään. Loppuvat ne kuitenkin. :snotty:

 

[viivin]

No uusi tulee kun se kolahtaa. ITselläni tuli eron jälkeen puolen vuoden päästä vaikka aikomusta ei ollut itselläni enää mitään äijää riesaksi ottaa . Jep, jep ja nyt on onnellinen liitto ja kaksi lasta ja perunamaa (tai no joo ei olekkaan perunamaata, mutta ruukku mansikka )

 

[Non compos mentis]

Yli 5 vuotta erosta. Ei sen eron jälkeen mulla ole mitään parisuhdetta ollut.

 

[näin]

Kerran olen eronnut ja sen jälkeen tapasin puolen vuoden päästä tulevan nykyisen mieheni. Virallisesti ero ei ollut silloin ihan vielä voimassa, koska puolen vuoden pakollinen harkinta-aika ei ollut vielä päättynyt. Mies oli kyllä vanha koulukaveri, joten tuttu ennestään. En hakenut suhdetta, se vain tuli, kun oikea osui kohdalle. Ensimmäisestä avioliitosta ei myöskään ollut lapsia, joten ei heitä tarvinnut ajatella.

 

[näin]

todennäköisesti löydät uuden miehen, ja heität kumit pois kuukauden "seurustelun" jälkeen, ja toistat taas samat virheet.

Voi että kun sä olet ihana.

Onko noin vaikea tajuta, että sitä raskautta en kadu erosta huolimatta ja keskenmeno satuttaa silti? Ja kyllä siihen kauemman meni kuin kuukausi kun raskaaksi tulin ja olen mä miehen tuntenut jo pidemmän aikaa.

Älä scralett tollasista välitä.

 

[lauantaipussi]

Mulla on tässä nykysessä niin paljon miestä sekä fyysisesti että henkisesti että jos ero tulee, niin uutta en yksinkertasesti jaksa ainakaan vuoteen kahteen ees vilkasta!
Oon jotenki vanhanaikanen ja aattelen et sitte sitä eläis lapsilleen, ja suhde sais oottaa ainaki sinne että muksut on isoja.

kävisköhän se kuiten noin... :saint:

 

[häh?]

No ei kai tuota voi kukaan etukäteen päättää
Ihan tosi, mä päätin et elelen yksinäni ihan mieluusti vuosia mut niin vaan sattui mulle erittäin oikea ihminen eteen jonka kanssa oli hyvä olla, joka oli kohtelias,mukava, tykkäsi lapsista ja ennen kaikkea musta ja mä siitä kun hullu puurosta ni ei kyllä käyny mielessä tokasta et "sori, oon suhun aivan hulluna mut no thanks kuitenkin kun olen päättänyt et en miestä ota"

Ois kuitenkin kannattanut

 

[zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz]

Mä nukahdan, joten meen nukkumaan!!!

 

[zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz]

Mä nukahdan, joten meen nukkumaan!!!

 

[ovrellet ajnat]

Mä erosin lauantaina ja nyt tuntuu siltä, että en voisi kuvitella ainakaan lähiaikoina aloittavani suhdetta uuden miehen kanssa. Se takia aivan hirvittää, kun lukee Karpelan tahdista miesten vaihdon suhteen. Jokainen tietysti tekee niin kuin haluaa, mutta itte en voisi noin nopeasti vaihtaa.

Riippuuhan se tietysti siitäkin kuinka "kuollut" edellinen suhde on ollut ja on jo silloin suhteen aikaan ollut valmis vaikka aloittamaan seurustelun pian eron jälkeen.

Mä ainakin tarvin nyt aikaa. Ja olishan se varmaan hyvä monelle olla hetken aikaa ilman miestä eikä koko elämäänsä elää vain suhteissa.

Ilmeisesti asiantuntijatkin ovat huolestuneet tästä parisuhde osaamattomuudesta (Karpela lienee jokaisen suomalaisen muistissa eroistaan, uusista elämää suuremmista rakkauksistaan, ja nurkan takana odottavasta paratiisista!) kun taas on meneillään kampanjan jonka mukaan 2/3 ihmisistä tarvitsee oppia parisuhde asioissa. Moni pari kuulemma eroaa heti kun ei suju hyvin eikä tajua ollenkaan sitä, että nyt menee kenties huonosti ja vuoden päästi loistavasti. Mutta tyhmä hakkaa päätään seinään. Sääli vaan, että lapsetkin saavat kärsiä siinä mukana!

 

[sdkfl]

Vakavan suhteen lopettamisesta uuden aloittamiseen meni noin kaksi vuotta. Siinä välissä tapailin joitakin ilman sen suurempia ajatuksia yhteisestä tulevaisuudesta.

 

[-]

Kaksi vuotta olin yksin, pari ei-vakavaa "juttua" oli sen toisen vuoden aikana...
Sitten vasta tuli olo, että voisin vaikka ehkä joskus sitoutuakin uudelleen.