Toggle sidebar

Eron jälkeen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ex?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
E

ex?

Vieras
Millaista teidän elämä on ollut eron jälkeen? Mies haluaa eron 15 yhteisen vuoden jälkeen. Mietityttää kaikki mahdollinen, miten pärjään lasten kanssa, ihan kaupassa käynnistä lähtien, kun ei ole ajokorttia.
Oletteko halunneet/etsineet uutta kumppania, vai halunneet olla yksin? En oikein tiedä. Toisaalta kaipaisin läheisyyttä, mikä on varsinkin viimeisen vuoden aikana jäänyt puuttumaan. Toisaalta itsetunto on ihan palasina, kuinka edes kehtaisin ketään lähestyä?
Oletteko yksinäisiä? Mitä minä sitten teen kun lapset on isällään? äh ja syvä huokaus :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ex?:
Mulla on vain muutamia hyviä ystäviä. Pitää varmaan hankkia jotain harrastuksia (tosin en tiedä onko varaa).
Click to expand...

Hei, hyvät ystävät kyllä riittää! Mulla on noista tuttavistakin löytynyt lisäksi timantteja :) Pyydä apua, perheneuvolat, sossu tms jos rahasta tekee tiukkaa tms. Ole avoin ja rehellinen tilanteesta, kyllä apua löytyy :hug:
 
[QUOTE="vieras";26890083]Kyllä sitä pärjää, vie aikansa mutta elämä jatkuu. Jaksaa vain ihmetyttää naiset jotka ajautuvat tilanteeseen että jopa kaupassa käynti on vaikeaa jos mies lähtee.[/QUOTE]

No kyllä mä vähän mietin, että miten jalkapelissä kannan 5 hengen ruuat kaupasta kotiin... mutta ihmettele sinä vaan.
 
Mä olen ja pohtinut eroa, pidemmän aikaa. Mutta jotenkin on vaan tottunut tähän arkeen tuon miehen kanssa ja mietityttää kaikki. Jotenkin vaan odotan sitä että tarpeeksi kyllästyn tuon ukon toimintaa ja saan itsestäni irti että jätän hänet. Tympii etten ole enää oma itseni; vahva joka ei katsele tuollaista käytöstä keneltäkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Criminal Mind:
SItähän se. Alkuun itketään yöt ja valvotaan ne yöt huolesta surkeena kun lapset on isällään. Sitten kaikkeen alkaa tottumaan. Ehkä. Tsemppiä!!!
Click to expand...

Voin kuvitella... meillä vaan kestää varmaan aika pitkään ennen kuin tästä päästään minnekään - tarpeeksi isoja asuntoja ei ihan tukuittain ole tarjolla (lue ollenkaan). Että ollaan jumissä tässä, mutta mietityttää tietty silti kaikki jo valmiiksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja jaanako:
Mä olen ja pohtinut eroa, pidemmän aikaa. Mutta jotenkin on vaan tottunut tähän arkeen tuon miehen kanssa ja mietityttää kaikki. Jotenkin vaan odotan sitä että tarpeeksi kyllästyn tuon ukon toimintaa ja saan itsestäni irti että jätän hänet. Tympii etten ole enää oma itseni; vahva joka ei katsele tuollaista käytöstä keneltäkään.
Click to expand...

Samaa olen ihmetellyt itsekin - mihin katosi se vahva nainen, joka olen luullut olevani? Miksi olen sietänyt tuollaista välinpitämättömyyttä mieheltä?
 
Hanki ap ajokortti, se helpottaa arkea. Kun lapset ovat isällään, niin hanki niitä ihmissuhteita ja käy treffeillä ja lepää ja nauti. Nuku pitkään ja tee mitä ikinä haluatkin. Alku eron jälkeen voi olla vaikeaa, mutta kyllä se helpottaa ja tulee aika, jolloin olet yksinomaan onnellinen siitä, että ex ei ole enää mukana jokapäiväisessä arjessasi. Hanki näin aluksi itsellesi asianajaja tai mene oikeusaputoimistoon. Se on tärkää, jotta saat sen mikä sinulle lain mukaan kuuluu ja lapsen tapaamisista tulee lasten edun mukaisia ja kohtuullisia. Tsemppia ap!
 
[QUOTE="vieras";26890224]Hanki ap ajokortti, se helpottaa arkea. Kun lapset ovat isällään, niin hanki niitä ihmissuhteita ja käy treffeillä ja lepää ja nauti. Nuku pitkään ja tee mitä ikinä haluatkin. Alku eron jälkeen voi olla vaikeaa, mutta kyllä se helpottaa ja tulee aika, jolloin olet yksinomaan onnellinen siitä, että ex ei ole enää mukana jokapäiväisessä arjessasi. Hanki näin aluksi itsellesi asianajaja tai mene oikeusaputoimistoon. Se on tärkää, jotta saat sen mikä sinulle lain mukaan kuuluu ja lapsen tapaamisista tulee lasten edun mukaisia ja kohtuullisia. Tsemppia ap![/QUOTE]

SItä olen miettinyt, mutta en tiedä onko varaa - autokoulu useampi tonni ja sitten joku autokin pitäisi ostaa, mitä nekin maksaa? :(

Kiitos tsempeistä, luulenpa että tulevat tarpeeseen! Toivottavasti käy kuten sanot, ja tästäkin vielä jotain hyvää koituu!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ex?:
No kyllä mä vähän mietin, että miten jalkapelissä kannan 5 hengen ruuat kaupasta kotiin... mutta ihmettele sinä vaan.
Click to expand...

Reppu ja mummokärry. Ei mullakaan ole ajokorttia. =) Toisekseen, jos lapsissa on jo isompia niin yhdessä kauppaan ja hekin voivat jo jotain kantaa tai tuoda vaikka pyörän kyydissä. S-ryhmän kotiinkuljetustaksat olleet joillain alueilla alle kympinkin ja Stockan Herkku muistaakseni kuljettaa ilmaiseksi kotiin yli satasen ruokaostokset? Että jos ostais kerralla vaikka parin kuukauden tarpeet tms.?
 
Eron jälkeen elämä on ollut oikeastaan ihan samanlaista, kuin ennen eroakin. Se, kuinka arjen saa pyörimään, riippuu aika paljon siitä paljonko ex-puoliso on ennen eroa osallistunut sen pyöritykseen. Meillä ex-puolison rooli oli muutenkin oikeastaan ollut lähinnä teoreettinen, joten mitään radikaalia muutosta ei tapahtunut.

Joskus, tosin melko harvoin, tunnen itseni yksinäiseksi. Enimmäkseen olen tyytyväinen, että olen yksin. En siis etsi uutta parisuhdetta. Voi tosin olla, että alitajuisesti arvelen, ettei kolmen lapsen (jo vähän kulahtaneen näköinen) yh kelpaa kellekään. Tämä aihe on kuitenkin tällä hetkellä elämässäni sijalla 45...tjsp. Lapset eivät ole ikinä isällään tai missään muuallakaan, joten vapaa-ajanviettopulmissa en voi auttaa (itse haaveilen käyväni yksin ostoksilla, siivoavani rauhassa ja nukkuvani pitkään, ja ruokaa en laittaisi myöskään...)

Kauppareissuihin ja muihin keksit kyllä keinot, älä huoli! Tilaa kerran kuussa kotiinkuljetuksella/hae taksilla kaikki säilyvät ja painavat tavarat. Käytä lapsityövoimaa, polkupyörän kyytiin saa myös yllättävän paljon tavaraa kun käyttää mielikuvitustaan. Uusien rutiinien syntyminen ottaa aikansa, ja virheistä oppii :) Kiperiä tilanteita tulee vastaan (esim. itsellä vatsatauti ja kolme pientä pyörii jaloissa), mutta kaikesta selviää kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan hyvää elämää tämä on, työntäyteistä kylläkin. Itsestähän se on lopulta kiinni, millaiseksi se muodostuu :) Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Jellybeany
Alkuperäinen kirjoittaja astrolabe:
Reppu ja mummokärry. Ei mullakaan ole ajokorttia. =) Toisekseen, jos lapsissa on jo isompia niin yhdessä kauppaan ja hekin voivat jo jotain kantaa tai tuoda vaikka pyörän kyydissä. S-ryhmän kotiinkuljetustaksat olleet joillain alueilla alle kympinkin ja Stockan Herkku muistaakseni kuljettaa ilmaiseksi kotiin yli satasen ruokaostokset? Että jos ostais kerralla vaikka parin kuukauden tarpeet tms.?
Click to expand...

ajokortittomuus on eri asia pääkaupunkiseudulla, kun julkisilla pääsee. Täällä pienellä paikkakunnalla ei ole mitään julkisia eikä kotiinkuljetuksia. Pitää toivoa, että asunto löytyisi järkevän matkan päästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija:
Eron jälkeen elämä on ollut oikeastaan ihan samanlaista, kuin ennen eroakin. Se, kuinka arjen saa pyörimään, riippuu aika paljon siitä paljonko ex-puoliso on ennen eroa osallistunut sen pyöritykseen. Meillä ex-puolison rooli oli muutenkin oikeastaan ollut lähinnä teoreettinen, joten mitään radikaalia muutosta ei tapahtunut.

Joskus, tosin melko harvoin, tunnen itseni yksinäiseksi. Enimmäkseen olen tyytyväinen, että olen yksin. En siis etsi uutta parisuhdetta. Voi tosin olla, että alitajuisesti arvelen, ettei kolmen lapsen (jo vähän kulahtaneen näköinen) yh kelpaa kellekään. Tämä aihe on kuitenkin tällä hetkellä elämässäni sijalla 45...tjsp. Lapset eivät ole ikinä isällään tai missään muuallakaan, joten vapaa-ajanviettopulmissa en voi auttaa (itse haaveilen käyväni yksin ostoksilla, siivoavani rauhassa ja nukkuvani pitkään, ja ruokaa en laittaisi myöskään...)

Kauppareissuihin ja muihin keksit kyllä keinot, älä huoli! Tilaa kerran kuussa kotiinkuljetuksella/hae taksilla kaikki säilyvät ja painavat tavarat. Käytä lapsityövoimaa, polkupyörän kyytiin saa myös yllättävän paljon tavaraa kun käyttää mielikuvitustaan. Uusien rutiinien syntyminen ottaa aikansa, ja virheistä oppii :) Kiperiä tilanteita tulee vastaan (esim. itsellä vatsatauti ja kolme pientä pyörii jaloissa), mutta kaikesta selviää kuitenkin.

Kaiken kaikkiaan hyvää elämää tämä on, työntäyteistä kylläkin. Itsestähän se on lopulta kiinni, millaiseksi se muodostuu :) Tsemppiä!
Click to expand...


Mies on ollut osallistuva isä ja myöskin kotitöitä tehnyt osansa. Siksi kai pelkäänkin, miten yhtäkkiä jaksan kaiken yksin. Olen iltaisin aika väsynyt jo näinkin, ja mies on ottanut iltatoimissa isompaa roolia. Pelottaa, tuleeko minusta vihainen ja väsynyt paska-äiti.

Varmasti saan silloin tällöin järjestettyä kyydin kauppaan, että saan isommat ostokset tehtyä. Pitää opetella ennakointia ihan tosissaan. Kävellen on huono lähteä hakemaan jotain maitopurkkia klo 20.50. Sairastumisia en uskalla edes ajatella :(

Kiitos tsempeistä! Tiedän että se on itsestä kiinni, mutta tässä vaiheessa sitä vaan on niin lamaantunut ja kauhuissaan kaikesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ex?:
Kiitos tsempeistä! Tiedän että se on itsestä kiinni, mutta tässä vaiheessa sitä vaan on niin lamaantunut ja kauhuissaan kaikesta.
Click to expand...

Varmasti, mutta ajan mittaan yllätyt itsekin, kuinka hyvin selviät :)

Jos nuo illat eniten stressaa, kannattaa nyt tehdä sotasuunnitelma. Itse hoidan nuo pakolliset rutiinit (aamu- ja iltapesut, ruokailut, pukemiset, uloslähdöt ja sisääntulot, nukkumaanmenot) liukuhihnalla, eikä milliäkään jousteta missään kohtaa. Eli todella tiukat rutiinit helpottavat sekä sinun elämääsi, sekä nyt luovat lapsillekin turvaa kun elämä muuten mullistuu.
Ja ennen kaikkea: Muista olla itsellesi hellä!!! Käytät oman aikasi lepäämiseen ja kaikkeen mistä pidät, niin jaksat lastenkin kanssa paljon paremmin! Tehkää hauskoja asioita lasten kanssa, niin aikaa esim. riitelyyn jää vähemmän ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Moraalinvartija:
Varmasti, mutta ajan mittaan yllätyt itsekin, kuinka hyvin selviät :)

Jos nuo illat eniten stressaa, kannattaa nyt tehdä sotasuunnitelma. Itse hoidan nuo pakolliset rutiinit (aamu- ja iltapesut, ruokailut, pukemiset, uloslähdöt ja sisääntulot, nukkumaanmenot) liukuhihnalla, eikä milliäkään jousteta missään kohtaa. Eli todella tiukat rutiinit helpottavat sekä sinun elämääsi, sekä nyt luovat lapsillekin turvaa kun elämä muuten mullistuu.
Ja ennen kaikkea: Muista olla itsellesi hellä!!! Käytät oman aikasi lepäämiseen ja kaikkeen mistä pidät, niin jaksat lastenkin kanssa paljon paremmin! Tehkää hauskoja asioita lasten kanssa, niin aikaa esim. riitelyyn jää vähemmän ;)
Click to expand...

Kiitos, kaipa sitä pärjää, kun on pakko. Lasten suru pelottaa nyt eniten, mutta kaipa hekin tottuu. Ajan kanssa.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Similar threads

P
Pohdintaa elämästä vuosi eron jälkeen...
Viestiä
25
Luettu
13K
Aihe vapaa
toosexyformybody
T
S
Uuteen suhteeseen eron jälkeen
Viestiä
20
Luettu
7K
Perhe-elämä
svilik88
S
Y
Mies jätti
Viestiä
10
Luettu
2K
Perhe-elämä
Maritalle
M

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa