Eronneet ja karanneet, antakaa mielipide.

[eromielessä]

Hellurei. Nyt tarvii avautua johonkin, ja tällä hetkellä ei parempaakaan paikkaa ole kuin tämä. Oon ollu mieheni kans yhdessä 8v ja yhteisiä lapsia on. Viimeisen puolen vuoden aikana, minulla on ollut olo, että jotakin tästä elämästä puuttuu. Noh, otin lisää lemmikkejä, sain vauvakuumeen, menin töihin jne, mutta tuo tunne ei muuttunut. Viimeisen parin kuukauden aikana olen tavannut ihania ihmisiä ja käynyt ulkona sekä mieheni kanssa että ystävieni kanssa. Nyt minulle on auennut se tunne. En koe enää rakkautta miestäni kohtaan. Meillä menee periaatteessa hyvin, ja mies rakastaa minua, mutta ne omat tunteet puuttuu.

Meillä on vaiherikas menneisyys, mies on aikanaan pettänyt minua parhaan ystäväni kanssa ja myöhemmin kertonut siitä minulle. Luulin antaneeni sen anteeksi, mutta nyt sekin puskee mieleeni. Lisäksi tutustuin yhteen ulkomaalaiseen työmieheen baarissa, kirjoittelimme paljon viestejä ja hän oli ystäväni, mieheni tiesi tästä ja toinen mies tiesi perheestäni. Muutama viikko sitten tein kuitenkin virheen, lähdin tämän toisen miehen kanssa toiselle paikkakunnalle bilettämään ja olimme yötä hotellissa. Olimme lähekkäin ja halailimme, mutta muuta ei tapahtunut. Paitsi minä menin ja ihastuin ja tiedän että tämä toinen mies tuntee samoin minua kohtaan. Tiedän, että siitä ei koskaan tule mitään sen isompaa, hän on suomessa vain hetken. Kerroin miehelleni tästä, että taisin ihastua ja että tein virheen kun olin toisen miehen lähellä. Mies käski laittaa välit poikki tähän toiseen, tottakai. Sanoin laittaneeni, mutta viestittelen hänen kanssaan edelleen ja olen suoraan sanottuna umpirakastunut.

Varasimme miehen kanssa ajan ammattilaiselle, että pääsemme puhumaan tilanteestamme. Minusta tuntuu, että haluaisin ottaa avioeron ja jatkaa elämää yksin. En halua heti elämääni uutta miestä, vaan enemmänkin haluan eron sen takia, etten halua jäädä suhteeseen missä ne tunteet minun osaltani puuttuu.

Nyt kuitenkin mietityttää, että vaikuttaako tämä ihastuminen tähän eroamishaluun vai olenko oikeasti sitä mieltä. Sanokaa jotain tähän asiaan, oon ihan jumissa tämän kanssa. Ja siis ajattelin eroamista jo ennen kuin tutustuin tähän toiseen mieheen, että kokonaan tämä ei siitä johdu.

 

[Jehnny Tightlips]

Minä uskon, että ammattilaisella käyminen auttaa avaamaan tilannetta. Sinuna katsoisin sen. Itse olen (useammankin kerran) käynyt pariterapiassa ja silti eronnut, mutta koen silti, että se oli hyödyllistä tyyliin "Tätäkin on yritetty." Ja ken tietää, saattaahan se auttaakin?

 

[eromielessä]

Olitko terapian jälkeen varma siitä että haluat erota?

 

[Criminal Mind]

Ilman muuta yritätte! Varsinkin jos mieskin mukana yrittämässä. Itekin pariterapiat käyny läpi. Yksin tosin kun ei exää kiinostanu. Juu ja terapiasta löytyi puhti eroon.

 

[Señora]

Kannattaa mennä sinne terapiaan. Kyllä ihan varmasti uusi ihastus vaikuttaa siihen, miten näet miehesi tällä hetkellä. En eroaisi ilman, että olen tehnyt kaikkeni avioliiton pelastamiseksi, kun on lapsia.

 

["been there"]

Siitä se sitte lähtee... Mä aikanani ihastuin ja useamminkin kuin kerran. Oma mies ei enää tuntunu miltää. Tein pari lasta lisää ja otin toisenkin koiran. Yritettiin tosissaan, muutin takaisin kotiin. Muutin siis ennen nita kakkosia omilleen. Mikää ei tunnetasolla muuttunut. Mä en vaan rakastanut enää. tein elämäni vaikeimman päätöksen, jätin miehen ja ihanan kodin. Muutettiin kolmen teinin ja pikkukakkosten ja koirien kanssa ahtaaseen vanhaan sivariin. Mietin päätöstä tosi kauan, kun en saanut heti tarpeeksi isoa asuntoa. Ehdin sulatella ajatusta erosta kuukausia. ensin kävin läpi luopumisen tuskan ja sitte ilon siitä, että vihdoin saan olla omillani. Miehessäni ei mitään ns. vikaa ollut ja hän kyllä rakasti minua, rakastaa kai vieläkin. nyt olemme hyviä ystäviä ja esim. joulun vietämme yhdessä lasten takia.
Minulla on nyt hyvä olla ja uskon, että lapsillakin. Kenelläkään ei ahdista olla kotona.
Mieti siis tarpeeksi ajan kanssa mitä haluat ja tee sitten, mitä haluat. Sulla on vaan yks elämä ja riskejäkin on otettava. Tsemppiä!

 

[eromielessä]

Kiitos "been there". Jotenkin lohdullista kuulla, että joku muukin on joskus ollut tässä samassa tilanteessa. Oon pitänyt itseäni hulluna, kun en rakasta hyvää miestä. :/ Mutta terapiaan aion mennä, saadaan ainakin asiat selviksi, vaikka ei yhdessä jatkettaisikaan.