Eronneet, miten tää juttu menee?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuha mietin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kuha mietin

Vieras
Mulla on nyt hyvän ystävän kanssa välit menossa suurin piirtein kokonaan kun en kuulemma tue häntä yhtään.

Ystävä erosi vuosi sitten joulun alla. Mies oli löytänyt toisen. Halusi eron saman tien ja lopullinen ero siis kesällä, miehen syrjähyppy ei kestänyt, mutta koko ajan hänellä on säätöjä ollut pari-kolmekin viritystä yhtä aikaa. Siis tässä kuluneen vuoden ajan.

Kaksi lasta.7 ja 10v.

Ystävä sanoo olevansa sinut elämänsä kanssa, mutta puheet ja teotkin puhuu toista. Lapsellista joustamattomuutta lasten menojen, isän luona vietettävän ajan suhteen jne. Laittaa lasten suuhun sanomisia, jotka on selvästi hänen omia ajatuksia. Tunnen lapset aika hyvin (viettänyt heidän kanssaan suht usein aikaa, keskenäänkin, joten mulla on kyllä käsitys, mikä on heidän ajatus iskästä ja erosta...).

No nyt isä seurustelee ja haluaa esitteli äidin kiellosta huolimatta tyttöystävän lapsille... Tämä sai ystäväni ihan pois tolaltaan. Hän ei kuulemma päästä lapsia enää isälle ennen kuin "se lunttu" häipyy sieltä. Soitti mm. yöllä itkien mulle, miten uusi nainen oli vaihtanut järjestystä huushollissa.

Kun siihen kommentoin, että eihän se ole enää sun koti, mitä väliä ja tähän esittelyasiaan, että fiksua (kun ottaa huomioon suhteiden kestot) tai ei niin ei kai sitä voi kieltääkään, niin nyt en tue yhtään häntä ja koko ystävyys on katkolla.

Eli saako toinen vanhempi esitellä uuden suhteensa vaikka toinen "kieltää"? Onko tähän olemassa joku kirjoittamaton sääntö?
 
Joo. Mua kans arveluttaa tuo tyttöystävän esittely, mutta lähinnä siks, että useita naisia on ollut pitkin vuotta (tää on nyt kuitenkin eka, joka lapsille esiteltiin) ja vois kuvitella että ehkä tääkin on vaan "määräaikainen ihmissuhde", mutta sitähän ei voi tietää.

Tietenkin mä oon ystäväni puolella, mutta koitan olla se "järjen ääni", kun hän selvästi toimii tunteidensa ohjaamana. Ymmärrän pettymyksen ja katkeruudenkin, mutta en tapaa, jolla kostaa exälleen lasten kautta. Ne lapsethan siinä syyttä kärsii.

Mutta nyt saan sitten vähän väliä viestejä tyyliin "eipä sulta voi tukea odottaakaan, et voi mitenkään tajuta, kun et ite oo eronnut". Eli kun oon eri mieltä, en oo tukena. Ja jos oon koittanut sanoa, että en ota kantaa (ettei tarvii loukkaantua), niin sillonkaan en tue.

Ollaan jo vuosia oltu läheisiä ystäviä ja tästä nyt näyttää tulevan joku ystävyyden kynnyskysymys. Se surettaa mua ja vähän loukkaakin, jos oon rehellinen. Oon yrittäny ja selvästi epäonnistunut:(
 
No onhan tuossa nyt selvästi jäänyt hampaankoloon ja paljon. Ikävää, että käyttää lapsia välikätenä kun ei itse osaa käsitellä asioita.

Sinä et oikein voi muuta, kuin edetä hitaammin. Hän ei ole riittävän kypsä kuulemaan totuutta, yritä vaikuttaa hienovaraisemmin.

Ei minustakaan kaikki eksän valinnat välttämättä kovin viisaita ole, mutta ne kun eivät enää minulle kuulu niin minkäs teet.
 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä