Erosimme. Pelkään ettei lapsi seviä. Auttakaa nyt joku!

[itkusilmä]

Mulla on 7 vuotias tytär, jonka isästä erosin, kun lapsi oli vauva. Isä asuu nykyään 300km päässä ja näkee lastaan joka toinen viikonloppu + lomilla. Välit isään ja isän sukulaisiin on hyvät. Välimatkan takia toki vähän etäisemmät.
Löysin mieheni lapsen ollessa 9kk ja lapselle me olemme perhe. Eromme on siis ihan rinnastettavissa vanhempien eroon. Lapsi aloitti syksyllä koulun ja muutimme uuteen kotiin marraskuussa, joten muutoksia on muutenkin ollut paljon. Lapsi on keskivertoa herkempi ja näyttää voimakkaasti tunteitaan.

Lapselle kerrottiin eilen. Hän meni ihan hiljaiseksi. Oli tunnin hiljaa ja sai sitten kauhean raivokohtauksen. Sitten oli taas hiljaa. Koko yön itki. Jos menin huoneeseen, niin hän huusi "mene pois". Valvoi koko yön. Kouluun en laittanut tänään. Nukahti nyt sohvalle.

Sanoin exälleni, että saisin tyttöni kanssa asua edes vuoden tässä talossa. Ettei tule liikaa muutoksia kerralla. Uskon onnistuvan. Työtilanne tällä seudulla on huono. Voi siis vuoden päästä olla edessä muutto ja koulun vaihtaminen.

Kaikenkukkuraksi lapse biologinen isä on löytänyt uuden puolison, jolla kaksi lasta. Tapasin naisen kerran ja vaikutti ihan mukavalta. Mutta lapselle taas yksi muutos. Ainut lapsi ja yhtäkkiä iskän luona odottaakin kaksi isoveljeä ja uusi perhe.


Pelkään vain, että lapsi ei selviä tästä kaikesta.

 

[vieras..]

Soita perheneuvolaan aika. Lapsi saa jonkin ulkopuolisen jolle puhua ja joka on kiinnostunut hänen asioistaan. Tai onko koululla kuraattoria? Kuraattori vois myös auttaa ja näkee jos tarvetta isompaan tukeen.

 

[vierasss]

Kurja tilanne mutta nyt on vain pakko selvitä, niin kuin itsekin tiedät. Aivan varmasti lapsi kärsii ja oireilee, mutta vastoinkäymiset ja menetykset kuuluvat elämään. Kunhan lapsen tärkeät aikuiset pysyvät AIKUISINA ja turvallisina eivätkä rupea esim. sairaalloiseen riitelyyn, jossa lapsi ajautuu vaikeaan lojaliteettiristiriitatilanteeseen, niin varmasti hän selviää! Ulkopuolisen avun saamiseksi tosiaan perheneuvola olisi hyvä.

 

[itkusilmä]

Kiitos vastauksistanne. Kyllä me aikuiset aina pärjäämme. Hirveä pelko vain siitä, miten tyttö selviää ilman, että koko elämä on pilalla.