V
"vieras"
Vieras
Mulla meni lapsuus pilalle koska äitini ei ottanut eroa ja jouduin näkemään sitä jatkuvaa tappelua, ihan hyvä että eroatte ja se on myös loppujenlopuksi lasten parhaaksi.
Ei mene! Toki ero vaikuttaa ja alussa on tosi hankalaa eikä mikään tunnu oikealta. Mutta sitä tottuu. Niin lapsi kuin aikuinenkin. Ja sitten nitä hyviä päiviä ja hetkiä alkaa taas olla huonoja enemmän.
Tärkeintä olisi nyt se, että saisitte miehen kanssa hoidettua eron ja tapaamiset sun muut asiallisesti. Lapsesta kun tuntuu pahlta jos toinen tai molemmat vanhemmista haukkuvat toisiaan.
Tärkeintä olisi nyt se, että saisitte miehen kanssa hoidettua eron ja tapaamiset sun muut asiallisesti. Lapsesta kun tuntuu pahlta jos toinen tai molemmat vanhemmista haukkuvat toisiaan.
T
toinen annikki
Vieras
Hei! Huomasin että tässä ketjussa on toinenkin Annikki, mutta se on minunkin harmaa nimimerkkini joten olen sitten toinen Annikki tällä kertaa. Mutta haluan kertoa että ei lasten elämä ole pilalla! He seuraavat kovasti Sinun tunnetilojasi, joten nyt on todella tärkeää pitää huolta itsestä ja etsiä valoisia asioita! Vaikka etsitkin itsellesikin asioita, niin tasapainoisesti myös ole läheinen heillekin! Todella monet erossa jättävät lapset aika omilleen tunteissa. Heidän kanssa tulee nyt varmistaa turvallisuuden tunteita ja rakentaa uudessa tilanteessakin läheisyyttä! Ole läsnä, joka päivä kun olet heidän kanssaan. Kun he ovat isällä, kerro että sinulle voi aina soittaa! Kuuntele heitä ja älä vaan ala kaatamaan heille eron tuskaa ja syytöksiä isästä tms. Nyt on uusi aika, ajattele positiivisesti, varmaan joku odottaa sinua tulevaisuudessa ja löydät kumppaninkin vielä, mutta nyt on aika satsata itseesi ja lapsiisi ja teidän uuteen HYVÄÄN elämään!!! Onnea tiellesi, sinulle ja lapsille!
A
aargh
Vieras
No, tää pölvästi äiti nyt olisi halunnut jatkaa vielä lasten isän kanssa ja mennä terapiaan jne mutta ketään ei kai voi väkisin pakottaa olemaan yhdessä? Ja kyllä, lapset POMPPIVAT vuoroviikoin isän ja äidin luona, koska meistä se on paras ratkaisu kun molemmat vanhemmat haluavat olla tasapuolisesti lasten elämässä ja uskomme että se on myös lapsille hyvä että näkevät molempia vanhempiaan yhtä paljon. Itse en voisi kuvitellakaan olevani vain viikonloppu-isä tai äiti. Lapset ovat 5v ja 7v.
Omat vanhempani ovat olleet huonossa liitossa niin kauan kuin muistan, kotielämä oli yhtä riitelyä. Silti pysyivät yhdessä hammasta purren. Lapsena toivoin että olisivat eronneet että se ikuinen riitely loppuisi, Koskaan ei pyydettty keneltäkään anteeksi, koskaan en nähnyt vanhempieni hellittelevän toisiaan tms. Eli empä todellakaan voi sanoa lapsuuteni olleen kovinkaan onnellinen, tai etteikö SE olisi jättänyt jälkiä omaan elämääni. Tätä en taas halua omille lapsilleni periyttää. Eli ei se automaattisesti tarkoita että jos vanhemmat ovat olleet yhdessä on itsekin oman puolison kanssa.
Omat vanhempani ovat olleet huonossa liitossa niin kauan kuin muistan, kotielämä oli yhtä riitelyä. Silti pysyivät yhdessä hammasta purren. Lapsena toivoin että olisivat eronneet että se ikuinen riitely loppuisi, Koskaan ei pyydettty keneltäkään anteeksi, koskaan en nähnyt vanhempieni hellittelevän toisiaan tms. Eli empä todellakaan voi sanoa lapsuuteni olleen kovinkaan onnellinen, tai etteikö SE olisi jättänyt jälkiä omaan elämääni. Tätä en taas halua omille lapsilleni periyttää. Eli ei se automaattisesti tarkoita että jos vanhemmat ovat olleet yhdessä on itsekin oman puolison kanssa.
A
aargh
Vieras
Niin, ja kävimme joitakin vuosia sitten pariterapiassa jo, ja silloin psykologi sanoi mielestäni hyvin, että vanhempien suhde on lasten koti. Eli jos se on kunnossa kaikki on, mutta jos ei, niin sitten ei hyvä. Uskon kyllä tuohon lauseeseen itse omien kokemusten pohjalta ja muistan ikuisesti miten ahdistava ja jäätävä tunnelma oli koko lapsuuteni kodissa.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="annikki";28378126]Kahden lapsen äiti joka on onnellisesti naimisissa. Tiedät itsekkin että ero on huono asia lapsille.[/QUOTE]
Kaikkea et voi tehdä. Suhteessa on 2 ihmistä, jos toinen haluaa erota niin et voi pakottaa olemaan yhdessä.
Kaikkea et voi tehdä. Suhteessa on 2 ihmistä, jos toinen haluaa erota niin et voi pakottaa olemaan yhdessä.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="annikki";28378176]Muista sitten että eroaminen on periytyvää eli luultavasti lapsesikin eroavat aikanaan.[/QUOTE]
Sinunkin asenteellisuutesi periytyy lapsillesi. En ole eroperheestä, itse en ole eroamassa, mutta mieleenikään ei tulisi täälläkään puhua kenellekkään noin, kuin sinä kirjoitat. Jotain hankaluutta.....
Sinunkin asenteellisuutesi periytyy lapsillesi. En ole eroperheestä, itse en ole eroamassa, mutta mieleenikään ei tulisi täälläkään puhua kenellekkään noin, kuin sinä kirjoitat. Jotain hankaluutta.....
V
"vieras"
Vieras
Lapset eivät kärsi jos pystytte hoitamaan eron järkevästi. Vuoroviikot on tosi huono lapselle. Ymmärrän, että molemmat haluatte olla lapsen elämässä yhtä paljon, mutta nyt olisi parempi miettiä lapsen etua. Ja se ei ole vuoroviikkosystmeeni. Se on lapselle kaikista vahingollisin.
Omat vanhempani erosivat kun olin pieni 3-vuotias. Isoveljeni oli 6-vuotias.
Ymmärrän nyt aikuisena, että se on ollut ainoa oikea ratkaisu, koska suhteessa oli väkivaltaa ja narsismia. Äitini varmastikin tunsi mielettömästi vihan ja katkeruuden tunteita juurikin noiden edellämainittujen asioiden takia, mutta silti meille lapsille sitä ei näytetty. Ero hoidettiin siististi, isä kun lähti, me lapset ja myös äiti hyvästelimme hänet ja vilkutimme ikkunasta. Sitä ennen isä sanoi, että pian nähdään ja pääsemme katsomaan toista kotiamme. Olimme viikonloppuisin isällä (ei kuitenkaan jokaisena).
Vanhempani käänsi asian positiiviseksi, meillä oli kaksi kotia, joihin tuli aika pian mukaan myös isä- ja äitipuolet. Se on ollut elämässäni suuri rikkaus, että lähelläni on ollut useampi turvallinen aikuinen.
En tiedä, mitä olis tapahtunut, jos väkisin olisivat yrittäneet jatkaa onnettomina.
Lasten tunteet tulee huomioida ja erosta pitää puhua. Ehkä myös joku lasten kirja, jossa käsitellään eroa, voisi olla hyvä apuväline. Niitä löytyy paljon.
Ja sitä omaa surua, ei kannata liikaa näyttää, ettei lapset rupea hoitamaan äitiä ja tuntemaan syyllisyyden tunteita.
Lapset sopeutuvat uusiin tilanteisiin, ja niin kauan kun heidän fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus on saattu, ei tarvitse murehtia elämän pilalle menemisestä.
Ja kyllä, itse olen aviossa ja uskon edelleen ikuiseen avioliittoon ja yhdessäoloon. Se ei siis periydy.
Ymmärrän nyt aikuisena, että se on ollut ainoa oikea ratkaisu, koska suhteessa oli väkivaltaa ja narsismia. Äitini varmastikin tunsi mielettömästi vihan ja katkeruuden tunteita juurikin noiden edellämainittujen asioiden takia, mutta silti meille lapsille sitä ei näytetty. Ero hoidettiin siististi, isä kun lähti, me lapset ja myös äiti hyvästelimme hänet ja vilkutimme ikkunasta. Sitä ennen isä sanoi, että pian nähdään ja pääsemme katsomaan toista kotiamme. Olimme viikonloppuisin isällä (ei kuitenkaan jokaisena).
Vanhempani käänsi asian positiiviseksi, meillä oli kaksi kotia, joihin tuli aika pian mukaan myös isä- ja äitipuolet. Se on ollut elämässäni suuri rikkaus, että lähelläni on ollut useampi turvallinen aikuinen.
En tiedä, mitä olis tapahtunut, jos väkisin olisivat yrittäneet jatkaa onnettomina.
Lasten tunteet tulee huomioida ja erosta pitää puhua. Ehkä myös joku lasten kirja, jossa käsitellään eroa, voisi olla hyvä apuväline. Niitä löytyy paljon.
Ja sitä omaa surua, ei kannata liikaa näyttää, ettei lapset rupea hoitamaan äitiä ja tuntemaan syyllisyyden tunteita.
Lapset sopeutuvat uusiin tilanteisiin, ja niin kauan kun heidän fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus on saattu, ei tarvitse murehtia elämän pilalle menemisestä.
Ja kyllä, itse olen aviossa ja uskon edelleen ikuiseen avioliittoon ja yhdessäoloon. Se ei siis periydy.
[QUOTE="vieras";28378519]Lapset eivät kärsi jos pystytte hoitamaan eron järkevästi. Vuoroviikot on tosi huono lapselle. Ymmärrän, että molemmat haluatte olla lapsen elämässä yhtä paljon, mutta nyt olisi parempi miettiä lapsen etua. Ja se ei ole vuoroviikkosystmeeni. Se on lapselle kaikista vahingollisin.[/QUOTE]
Jokainen perhe katsoo, mikä on parhaaksi juuri heille. Jotkut lapset taas kärsivät tuosta viikonloppuvanhemmuudesta, koska usein silloin arki ei mene kovinkaan tasan. Isän luona tehdään esim. kivoja asioita viikonloppuisin ja äiti "joutuu" olemaan se "arkiäiti". Ei pidä tuomita kenenkään ratkaisuja. Kunhan järjestely sopii molemmille osapuolille ja välit pysyy kunnossa!
Jokainen perhe katsoo, mikä on parhaaksi juuri heille. Jotkut lapset taas kärsivät tuosta viikonloppuvanhemmuudesta, koska usein silloin arki ei mene kovinkaan tasan. Isän luona tehdään esim. kivoja asioita viikonloppuisin ja äiti "joutuu" olemaan se "arkiäiti". Ei pidä tuomita kenenkään ratkaisuja. Kunhan järjestely sopii molemmille osapuolille ja välit pysyy kunnossa!
J
just joo
Vieras
ihme vastauksia taas täällä.. oisko sitte parempi että lapset eläis perheessä jossa ois tulehtuneet välit isällä ja äidillä. :O Ja tuo "periytyvää" ei pidä paikkaansa. Mun mummo ja pappa eros aikoinaan mutta isäni ja äitini ovat olleet yhdessä , enkä minäkään ole eronnut. Tsemppiä aloittajalle ja lapsilles!
A
aargh
Vieras
Meille on täällä kaupungissa sanottu , että vuoroviikkoasuminen on nykyään nimenomaan se suositeltu tapa, vaikkakaan se ei ihan pienille lapsille sovellu. Meillä on lapset jo sen ikäisiä, että se voisi olla hyvä. Toki keskellä viikkoakin lapset tapaavat toista vanhempaansa koska asutaan lähekkäin. En ymmärrä miksi vuoroviikkoasuminen olisi lapselle haitallista? Mitään reppuelämää ei tarvise elää kun molempien luota löytyy varusteet ja lähellä kun asuu ja on hyvät välit on helppo hakea jos jotain jää. Osaisiko joku avata miksi se olisi lapselle vahingollista?? Silloinhan lapsi saa tasavertaisen suhteen molempiin vanhempiin, luulisi että ikävöintiäkään ei olisi niin paljon..
Mä uskon, että vuoroviikko on täydellinen jos asutaan niin lähekkäin että koulujutut järjestyvät ja kaveripiirikin pysyy suht samana. Mulla ja eksällä on etäisyyttä kolmisenkymmentä kilometriä ja lapset mulla vain kymmenisen vuorokautta kuukaudessa koulukuljetusongelmien vuoksi. Ja selkeästi huomaan, että kun esim. pyhä/lomapäivien aikaan lapset voivat olla viikon putkeen, on se kaikille mukavampaa.
P
"pauluska"
Vieras
Itselleni vanhempien ero oli samalla sekä paras että pahin asia. Vanhemmat riitelivät, isällä alkoholiongelmaa. Ero lopettinpahimmat riidat, mutta isää näimme hyvin harvoin. Vasta 19-vuotiaana lähennyimme, ero tapahtui kun olin 11v.
Isoimmat virheet olivat äitini nojautuminen minuun, vanhimpaan lapseen, rutiinien katoaminen ja isän käytös, esim. Äidin haukkuminen. Olisin halunnut pelätä ja olla pieni, mutta äidin luhistumisen vuoksi se ei ollut mahdollista.
Edelleen minun on vaikeaa tuoda ilmi, etten pärjää ja ikää on jo 27. Omassa suhteessani olin alkuaikoina hysteerisen pelokas eroamisesta ja eroaminen olisi pahinta. Toisaalta otan suhteen tosissani.
Eli neuvoni on, että anna lasten surra, kiukutella ja olla hankalia ja hanki itsellesi apua ja tukea, niin hyvin menee!
Isoimmat virheet olivat äitini nojautuminen minuun, vanhimpaan lapseen, rutiinien katoaminen ja isän käytös, esim. Äidin haukkuminen. Olisin halunnut pelätä ja olla pieni, mutta äidin luhistumisen vuoksi se ei ollut mahdollista.
Edelleen minun on vaikeaa tuoda ilmi, etten pärjää ja ikää on jo 27. Omassa suhteessani olin alkuaikoina hysteerisen pelokas eroamisesta ja eroaminen olisi pahinta. Toisaalta otan suhteen tosissani.
Eli neuvoni on, että anna lasten surra, kiukutella ja olla hankalia ja hanki itsellesi apua ja tukea, niin hyvin menee!
P
Peyote
Vieras
P
"poikia3"
Vieras
[QUOTE="annikki";28378126]Kahden lapsen äiti joka on onnellisesti naimisissa. Tiedät itsekkin että ero on huono asia lapsille.[/QUOTE]
Annikki hyvä, sinä et mahda mitään, jos miehesi kirjoittaa eropaperit. Saat vain postissa tiedon asiasta, että avioero on vireillä käräjäoikeudessa. Niin helpoksi eroaminen on nykyään tehty.
Ei auta, että yksi ihminen tekee töitä parisuhteen puolesta, jos toinen ei sitä tee. Toisen ihmisen puolesta ei voi tehdä mitään päätöksiä, eikä häntä voi muuttaa.
Onnellinen ja toimiva parisuhde on hyvä koti lapsille. Sen sijaan pakkoliitto, jossa ei näytetä tunteita ei sitä ole. On monia tilanteita, joissa ero on lapsille paljon parempi asia, kun väkisin yhdessä pysyminen.
Minua raivostuttaa tuollaiset besserwisserit, joilla on elämän realiteetit täysin hukassa, kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin on haaveillut. Ja on todella työkeää ja epäkohteliasta toimia niin kuin Annikki nyt toimit - kun on lähdettävä toimimaan tosiasioiden pohjalta.
Ap:lle sanoisin, että lapset eivät mene pilalle erosta, jos aikuiset ovat aikuisia ja osaavat toimia aikuisella tavalla. Lapsille ei koskaan puhuta toisesta pahaa, ja parhaimmassa tapauksessa vaikka erotaan, lapsia koskevia päätöksiä kyetään tekemään yhdessä. Minäkin olen eronnut 13 vuotta sitten ex-mieheni tahdosta, nyt 16-vuotias poikani on hyväkäytöksinen ja kohtelias poika, joka pärjää hyvin myös koulussa, tunne-elämänsäkin tuntuu olevan ihan kunnossa.
Kun erosimme poika oli vasta 3-vuotias, ja silloin oli tosi vaikeaa lähteä isän luo ja taas vastaavasti isän luota äidin luo. Mutta pojan kasvaessa tilanne kyllä normalisoitui. Ja koko tämän ajan poika on suhteellisen säännöllisesti käynyt isänsä luona, ajat ovat nyt kyllä pojan kasvaessa vähentyneet.
Annikki hyvä, sinä et mahda mitään, jos miehesi kirjoittaa eropaperit. Saat vain postissa tiedon asiasta, että avioero on vireillä käräjäoikeudessa. Niin helpoksi eroaminen on nykyään tehty.
Ei auta, että yksi ihminen tekee töitä parisuhteen puolesta, jos toinen ei sitä tee. Toisen ihmisen puolesta ei voi tehdä mitään päätöksiä, eikä häntä voi muuttaa.
Onnellinen ja toimiva parisuhde on hyvä koti lapsille. Sen sijaan pakkoliitto, jossa ei näytetä tunteita ei sitä ole. On monia tilanteita, joissa ero on lapsille paljon parempi asia, kun väkisin yhdessä pysyminen.
Minua raivostuttaa tuollaiset besserwisserit, joilla on elämän realiteetit täysin hukassa, kaikki ei todellakaan aina mene niin kuin on haaveillut. Ja on todella työkeää ja epäkohteliasta toimia niin kuin Annikki nyt toimit - kun on lähdettävä toimimaan tosiasioiden pohjalta.
Ap:lle sanoisin, että lapset eivät mene pilalle erosta, jos aikuiset ovat aikuisia ja osaavat toimia aikuisella tavalla. Lapsille ei koskaan puhuta toisesta pahaa, ja parhaimmassa tapauksessa vaikka erotaan, lapsia koskevia päätöksiä kyetään tekemään yhdessä. Minäkin olen eronnut 13 vuotta sitten ex-mieheni tahdosta, nyt 16-vuotias poikani on hyväkäytöksinen ja kohtelias poika, joka pärjää hyvin myös koulussa, tunne-elämänsäkin tuntuu olevan ihan kunnossa.
Kun erosimme poika oli vasta 3-vuotias, ja silloin oli tosi vaikeaa lähteä isän luo ja taas vastaavasti isän luota äidin luo. Mutta pojan kasvaessa tilanne kyllä normalisoitui. Ja koko tämän ajan poika on suhteellisen säännöllisesti käynyt isänsä luona, ajat ovat nyt kyllä pojan kasvaessa vähentyneet.
E
erolapsi minäkin
Vieras
noista vuoroista. mä ja mies ollaan molemmat eroperheestä, ja nyt vanhana ollaan keskusteltu siitä miten perseestä tuo joka-toinen-viikonloppu-systeemi oli. isällä oli kaks viikkoa aikaa suunnitella viikonlopuks kaikkea kivaa ja kun sielä pääs karkki ja leluhuuruissa arkeen äidin luokse niin se oli ihan kauheeta, lapsille ja äidille.
kaveripariskunta kun eros niin lastenpsykiatri sano että hyvä ohje on päivä per vuosi. eli jos lapsi on kolme, niin kolme päivää äidillä jne. 7-vuotiaaks asti.
kaveripariskunta kun eros niin lastenpsykiatri sano että hyvä ohje on päivä per vuosi. eli jos lapsi on kolme, niin kolme päivää äidillä jne. 7-vuotiaaks asti.
M
"mii"
Vieras
Ei perheen muoto tai muodon vaihtuminen kenenkään elämää pilaa. Ei lasten eikä aikuisten. Kun vain aikuiset muistaa kertoa lapsille heidän ikäistensä ymmärtämät asiat ja rakastavat lapsiaan ja nauttivat uusista mahdollisuuksista. Muista etsiä ja kertoa lapsillesi kaikista muuttuvista asioista hyviä puolia, huonot puolet me löydämme vähintäänkin muiden avustuksella.... Tässä tilanteessa näytät lapselle esimerkilläsi miten toimia tiukassa paikassa muutoksen edessä. Tämä on tärkeä oppi tulevaisuudelle!! Muista myös näyttää oikeat tunteesi ja kerro miksi sinusta tuntuu siltä. Lapset ovat yllättävän ihmisiä 
.
Tehkää lapselle kaksi kotia, mikään ei määrää että "oikeita koteja" olisi vain yksi. Ei rakkaus lapseen puolitu vaikka vanhemmat asuvat eri paikoissa. Silloin on kaksi paikkaa jossa lasta rakastetaan eniten. Eli tuplaantuu. Kun olet viikon ilman lasta, olet paremmassa terässä panostamaan seuraavalle viikolle. Näytä se lapsellesi. Lapsi on iloinen kun vanhempi on iloinen.
Uusiin seikkailuihin lasten kanssa!! Anna vaikka lasten järjestää huonekalut mielensä mukaan muutoksen jälkeen (ja kestä se jonkin aikaa).
.Tehkää lapselle kaksi kotia, mikään ei määrää että "oikeita koteja" olisi vain yksi. Ei rakkaus lapseen puolitu vaikka vanhemmat asuvat eri paikoissa. Silloin on kaksi paikkaa jossa lasta rakastetaan eniten. Eli tuplaantuu. Kun olet viikon ilman lasta, olet paremmassa terässä panostamaan seuraavalle viikolle. Näytä se lapsellesi. Lapsi on iloinen kun vanhempi on iloinen.
Uusiin seikkailuihin lasten kanssa!! Anna vaikka lasten järjestää huonekalut mielensä mukaan muutoksen jälkeen (ja kestä se jonkin aikaa).