M
Mymmeliini
Vieras
Onnea Sajj!!
Mietin tässä yhtenä päivänä, että vähän on plussia tullut tähän ketjuun, kohta niitä on pakko alkaa tippumaan.
Eltsulle myös onnittelut listan vaihdosta! Ja MaMaCatille tervetuloa!
Helpompi sanoa kuin toteuttaa tuo. Mutta itse kun viime kierrossa laskeskelin, niin teoriassa nuo matalat (10 IUI:n testit) näyttää plussan vasta n. 9dpo aikaisintaan. hCG:tä alkaa erittyä alkion kiinnityttyä (n.6-7dpo) ja karkeasti hCG:n määrä kaksinkertaistuu noin joka toinen päivä. 9-10dpo napsahtaisi tuo 10 pykälän raja rikki, jolloin testin herkkyyden pitäisi riittää (laskin nämä sillä oletuksella, että hCG:n määrä kaksinkertaistuisi joka päivä, mikä on vähän ylioptimistista, mutta onhan se haamukin plussa...). Viikko oviksesta on joka tapauksessa aivan liian aikaisin (tosin joillakin ovis saattaa olla aijemmin kuin olettaa, jolloin testikin näyttää aijemmin plussaa).
Olen ehkä maailman kärsimättömin ihminen. Ostin eilen joulukalenterin itselleni, kun olivat alennuksessa. Vajaan vuorokauden sitä hypistelin ja sitten avasin kaikki luukut.
En vaan malttanut enää! Mies kysyi tuliko joulu nyt nopeammin, kun on kalenteri avattu. No varmasti tulee, sillä nyt ei tarvitse enää tuskastella tuon kalenterin kanssa, kun saisi avata vaan yhden luukun kerrallaan....
Me mentiin kesällä naimisiin vajaan vuoden kihlauksen jälkeen. Kosintaa ei oikeastaan tapahtunut, vaan yhdessä päätettiin että kesällä on häät. Tavallaan ollaan oltu jo kihloissa monta vuotta, mutta itse en pidä kihlausta "oikeana" ellei tarkoitus ole mennä naimisiin aika pian kihlautumisen jälkeen ja näin ollen ei meillä kihlasormuksiakaan ollut ennen viime syksyä.
Minulle oli tärkeää mennä naimisiin ennen lapsien hankkimista, asuntolainaa tms. asioita joka tavallaan sitoo kahta ihmistä. Näin me ollaan sitouduttu toisiimme ensin, ennen mitään muita "velvotteita". Näin ollen jos/kun vaikeita aikoja tulee, kumpikaan ei koskaan voi pelata sitä korttia että "olen sun kanssa vaan lapsen/asuntolainan takia", vaan yhdessä ollaan, koska tahdotaan olla.
Toinen tärkeä asia oli sukunimi. Jos me ei jostain syystä oltaisi menty naimisiin ennen lapsia, lapset olisivat saaneet minun sukunimeni. En olisi ikinä suostunut siihen, että meidän perheessä minä olisin ollut ainut "ulkopuolinen", se jolla on eri sukunimi kuin muulla perheellä. Mies ei myöskään halunnut lapsia ennen avioliittoa, sillä hän ei tahtonut "äpärää".
Avioituminen ei tavallaan muuttanut muuta kun minun sukunimeni, avoliittoiltiin 5v ennen tätä. Toisaalta se muutti kaiken ja jos olisin tästä muutoksesta tiennyt ennen aamenta, olisin tahtonut naimisiin jo paljon aikaisemmin! Olen paljon onnellisempi nyt ja varmempi meidän suhteesta (vaikkei minulla mitään epäilyksiä ollut ennenkään) ja me tunnutaan perheeltä vielä enemmän kuin ennen.
Kannattaa miettiä Lilli ja Nanna, kumpi teille on tärkeämpää, kosinta vai naimisiin meno. Kyllä minua on muutaman kerran harmittanut, ettei mies kosinut kauniit-ja-rohkeat-tyyliin kahden karatin timanttisormuksella, mutta ei tuolla ole enää mitään väliä, kun lopputulos on sama joka tapauksessa.
Huom! Minulle on aiva sama, onko ihmiset keskenään naimisissa, kihloissa, "kihloissa", avoliitossa vai erossa toisistaan. Sama lastenhankinnan suhteen. En usko että kaikille pareille sopii sama, mikä meille. Joten jokainen tavallaan, enkä katso kenenkään valintaa huonolla
Eltsulle myös onnittelut listan vaihdosta! Ja MaMaCatille tervetuloa!
Tämä tapani testata viikkoa ennen (pahuksen matalan HCG:n testit!) värittää kierron viimeisen viikon vähän harmaaksi, pitäisi varmaan päästä siitä tavasta eroon. Onnistuisinkohan seuraavassa kierrossa?
Olen ehkä maailman kärsimättömin ihminen. Ostin eilen joulukalenterin itselleni, kun olivat alennuksessa. Vajaan vuorokauden sitä hypistelin ja sitten avasin kaikki luukut.
Asiasta ihan toiseen, teistähän oli moni naimisissa tai kihloissa, eikö? Kertokaa vähä kuka kosi ja miten kaikki onnas?
Me mentiin kesällä naimisiin vajaan vuoden kihlauksen jälkeen. Kosintaa ei oikeastaan tapahtunut, vaan yhdessä päätettiin että kesällä on häät. Tavallaan ollaan oltu jo kihloissa monta vuotta, mutta itse en pidä kihlausta "oikeana" ellei tarkoitus ole mennä naimisiin aika pian kihlautumisen jälkeen ja näin ollen ei meillä kihlasormuksiakaan ollut ennen viime syksyä.
Minulle oli tärkeää mennä naimisiin ennen lapsien hankkimista, asuntolainaa tms. asioita joka tavallaan sitoo kahta ihmistä. Näin me ollaan sitouduttu toisiimme ensin, ennen mitään muita "velvotteita". Näin ollen jos/kun vaikeita aikoja tulee, kumpikaan ei koskaan voi pelata sitä korttia että "olen sun kanssa vaan lapsen/asuntolainan takia", vaan yhdessä ollaan, koska tahdotaan olla.
Toinen tärkeä asia oli sukunimi. Jos me ei jostain syystä oltaisi menty naimisiin ennen lapsia, lapset olisivat saaneet minun sukunimeni. En olisi ikinä suostunut siihen, että meidän perheessä minä olisin ollut ainut "ulkopuolinen", se jolla on eri sukunimi kuin muulla perheellä. Mies ei myöskään halunnut lapsia ennen avioliittoa, sillä hän ei tahtonut "äpärää".
Avioituminen ei tavallaan muuttanut muuta kun minun sukunimeni, avoliittoiltiin 5v ennen tätä. Toisaalta se muutti kaiken ja jos olisin tästä muutoksesta tiennyt ennen aamenta, olisin tahtonut naimisiin jo paljon aikaisemmin! Olen paljon onnellisempi nyt ja varmempi meidän suhteesta (vaikkei minulla mitään epäilyksiä ollut ennenkään) ja me tunnutaan perheeltä vielä enemmän kuin ennen.
Kannattaa miettiä Lilli ja Nanna, kumpi teille on tärkeämpää, kosinta vai naimisiin meno. Kyllä minua on muutaman kerran harmittanut, ettei mies kosinut kauniit-ja-rohkeat-tyyliin kahden karatin timanttisormuksella, mutta ei tuolla ole enää mitään väliä, kun lopputulos on sama joka tapauksessa.
Huom! Minulle on aiva sama, onko ihmiset keskenään naimisissa, kihloissa, "kihloissa", avoliitossa vai erossa toisistaan. Sama lastenhankinnan suhteen. En usko että kaikille pareille sopii sama, mikä meille. Joten jokainen tavallaan, enkä katso kenenkään valintaa huonolla