Esikoinen ja uhmaikäongelma

[frisse]

Nyt on oikeasti hyvät neuvot tarpeen. Tyttärelläni on suoraansanottuna kamala uhmaikävaihe menossa. Hän on 1,5 kk vanha. Hän huutaa kaikesta joka vähänkin ei häntä miellytä. No sinänsä se ei ole se ongelma tässä, hän aina rauhoittuu kun hän vain hetken aikaa saa raivota.
Huolestuttavinta tässä on se, että tyttö ei suostu syömään! Raivoaa siinäkin, sylkee ruuat pois ja huutaa ja itkee naama punaisena. Olen siis aivan neuvoton, että kuinka minun tulisi menetellä. Ja kyllä, on esikoiseni, joten se kokemus puuttuu...
Nyt olemme syöneet väkisin edes vähän, en ole päästänyt pois pöydästä ennen kuin edes muutama murunen on mennyt alas. On vain niin paha mieli koko asiasta, että itken ja yritän syöttää. En tiedä mitä tehdä, auttakaa...

 

[Omppuomena]

Mä ymmärrän, tuo ruokkiminen on äitinä olemisessa keino osoittaa rakkautta. Kuitenkaan tuo pakkosyöttäminen ei pidemmän päälle palvele ketään, pahimmillaan aiheuttaa ongelmallisen suhteen ruokaan.

Tuon ikäinen varmaan haluaa syödä itse. Tuo hänet pöytään, ja jos ei viihdy, anna mennä. Seuraavan kerran ruokaa parin tunnin päästä (toivottavasti teillä se viiden aterian ruokarytmi). Samaa ruokaa, kuin aiemmin, laitat sen vaan heti jääkaappiin kun käy ilmi, ettei ruokaseura kelpaa.

Syö itse samaan aikaan (istu aikasi pöydässä, seurana).

Oma tyttäreni veti tuossa vaiheessa itkuraivareita, joissa huusi itsensä tajuttomaksi. Luonne on sama, mutta nykyään ei tarvitse enää äärikeinojaan.

Pitää muuten vielä tähän jatkaa, että olin lapsenvahtina perheessä, jossa nelivuotias temppuili ruuan kanssa. Sitkeä lapsi, viikon paaston jälkeen vanhemmat alkoivat olla epätoivoisia. En tiedä, miten lopulta kävi, enkä tiedä olisiko siinä voinut tehdä jotain toisin ettei asiat olisi päässeet siihen pisteeseen. Kun lapsi oli tyytyväinen, ruoka maittoi. Jos jokin asia nyppi, hän kosti sen syömättömyydellään.

 

[frisse]

No niinpä tietenkin, onkohan se protestointia siihen juuri että haluaa tehdä sen itse. Tähän mennessä tyttö on yleensä saanut lusikoida jälkiruuan itse. Pääruoan olen vielä ruokkinut, koska itse jos hän sen söisi, niin ruokaa ei pahemmin suuhun päätyisi. Mutta parempi kai sekin on kuin tuo syömättömyys ja raivoaminen...
Kiitos viestistäsi, taisin todellakin hoksata mistä kiikastaa.

 

[äity]

Otappa kaksi lusikkaa käyttöön ja kun siinä ite syö, niin väliin laitat sinä ruokaa suuhun. Toimii meillä 2 v tapauksella. Yksi mikä saa noita temppuja aikaan on se että napsii välillä, joten kaikki ylimääräinen pois ja ekaksi normiruoka ja sitten ne herkut... Tiukasti saat pitää puoliasi, mutta kannattaa.

 

[Ulpu74]

Joo, kaikki väliruoat pois, jos sellaisia on ollut tapana antaa. Esim. meillä saattoi mies hoidosta haettuaan antaa pojalle jotain hedelmää ja juotavaa, ja sittenpä ei meinannut ruoka maistuakaan ruoka-aikana parin tunnin päästä.
"äity":n neuvo kahdesta lusikasta on myöskin kokeilemisen arvoinen, samaa kikkaa käytin meillä n. 2 v. ikäiselle.

Olen sortunut myös pienimuotoiseen kiristykseen, mutta vasta nyt kun poika on vähän vanhempi, mutta se ei ehkä täytä kasvatusohjeita... Esim. sen hetkinen suosikkilelu hyllyn päälle, kunnes ruoka on syöty... Tai televisiota ei avata ennenkuin on syöty, siellä menköön Pikku Kakkoset sun muut...