Toggle sidebar

esimurkun ja äidin taistelut..haluan rauhan kotiin..apuja ja sympatiaa kaipaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiskä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

äiskä

Vieras
mitä ihmettä teen tuon lapsen kanssa? ei usko mitää oikeastaan joka asiasta vääntää vastaan , väkättää, kiroileee ja tahallaan ärsyttää.tulee ihan esimurkku mieleen ja varmaan sitä onkin mut miten saan sen ruotuun..oon väluil niin pihalla ja sanaton hänen sanoistaan ja tekemistään :( ku hän osaa olla herttainen ja kiltti ja nauravainen ..auttaa aina kuitenkin jos pyydän , mut sit on nää et karjuu suoraan päin naamaa.mussa varmaa jotain vikaa kun olen sen tuollaiseksi kasvattanu..

ollaan kumpikin tulisieluja ..sytytään ja sammutaan yhtä nopeasti.kauhee mekkala aina mun ja pojan välil täällä ja taannun itekin samal tasolle..eli kysymys pitäisi varmaa olla mitä teen itselleni jotta oisin rauhallinen näissä tilanteissa ja se aikuinen kuka määrää

onks kellään ollu tällaista ennen ikinä koskaan??
 
tuttua, niin tuttua..

mut onneks se ei kauaa kestä

keskustelemalla (silloin kun lapsi on hyvällä päällä ) pääsee jo alkuun, sovitte yhdessä säännöt ja mietitte miten sitä pahaa oloa saa purkaa niin ettei loukkaa muita.
jos lasta harmittaa ja sillä on paha päivä, niin täytyyhän sen saada se ilmaista jotenkin
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
tuttua, niin tuttua..

mut onneks se ei kauaa kestä

keskustelemalla (silloin kun lapsi on hyvällä päällä ) pääsee jo alkuun, sovitte yhdessä säännöt ja mietitte miten sitä pahaa oloa saa purkaa niin ettei loukkaa muita.
jos lasta harmittaa ja sillä on paha päivä, niin täytyyhän sen saada se ilmaista jotenkin
Click to expand...

Kun tätä olen juuri miettiny ja katsonut sen positiiviseksi että lapsi uskaltaa ja voi näyttää kaikki tunteensa kotona..Mutta todella uuvuttavaa ja tulee syyllinen olo ja tietty kyl ihan aiheesta, koska itse lähden siihen mukaan.
Täytyy tänään hälle tääs puhua ja sopia ettei riideltäis jatkuvasti.

nii ohimenevää se taitaa olla...sit tulee se teini-ikä
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
tuttua, niin tuttua..

mut onneks se ei kauaa kestä

keskustelemalla (silloin kun lapsi on hyvällä päällä ) pääsee jo alkuun, sovitte yhdessä säännöt ja mietitte miten sitä pahaa oloa saa purkaa niin ettei loukkaa muita.
jos lasta harmittaa ja sillä on paha päivä, niin täytyyhän sen saada se ilmaista jotenkin
Click to expand...

Kun tätä olen juuri miettiny ja katsonut sen positiiviseksi että lapsi uskaltaa ja voi näyttää kaikki tunteensa kotona..Mutta todella uuvuttavaa ja tulee syyllinen olo ja tietty kyl ihan aiheesta, koska itse lähden siihen mukaan.
Täytyy tänään hälle tääs puhua ja sopia ettei riideltäis jatkuvasti.

nii ohimenevää se taitaa olla...sit tulee se teini-ikä
Click to expand...

sano lapselle et silloin kun sitä kiukuttaa, niin kertoo sen sulle, osaat varautua niihin puuskiin ja pystyt pidättelemään omia tunteita.
mut saat säkin välillä hermostua, ei sun tarvitse aina jaksaa ;)

ja jos yhtään lohduttaa, niin meillä tuolla esikoisella (nyt 16v ) oli aika rankka esimurkkuikä mut murkkuikä ei sit oo ollukkaan vaikea..
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Missä iässä tulee tuo esimurkku ikä?
Click to expand...

meillä esikoisella se oli tuossa 9-11v ja sit siitä eteenpäin on rauhoittunut, Likalla (nyt 12v ) taas on nyt alkamassa murkkuikä, ei ollu tota esimurkkuikää ollenkaan..
Click to expand...

No se taitaa selittää meijän pojan kiukunpuuskat..Mikään ei ole hyvin ja räjähtää ihan pienistäkin asioista :) Poika 10v.
 
Positiivista, että näyttää kotona tunteitaan eikä kadulla potki mummoja. Meillä myös näin. Sanon aina, että kun tuntuu pahalta, saa vaikka huutaa, mutta sit rauhotutaan. Hyvinä hetkinä jutellaan asioista, kun nuori ei aina otsekään ymmärrärrä näitä vaihtelevia tunteitaan. Kahdella vanhemmalla jo onneksi ohi!!
 
oi niitä aikoja kun sitä ite oli teini..huhuh.. ja sympatiaa kyllä tunnen omia vanhempia kohtaan :)
juu ja nyt meillä on tullut kuvioon myös se että täytyy saada sitä tätä ja tuota koska naapurin pekallakin on sellainen..mun pitäs olla rahapussi levällään ja ostella vaikka mitä ja läpsi ei tajua että ei käy..ei tartte olla sitä mitä muillakin... hänellä on pari kaveria keiden vanhemmat on paljon poissa kotoa ja heillä on kaikki uusimmat jutut mitä markkinoilla on... yritä sit selittää lapsel että meillä ei ole rahaa eikä äidillä halua edes ostaa kaikki mitä te haluatte..jankutan päivästä toiseen että raha ei kasva puussa ja elämässä ei voi saa kaikkea..joskus taytyy jäädä ilman jotain kivaa, vaikka kuinka haluais..
 
Ajatteles asiaa siltä kantilta että vaikeaa on sillä lapsellakin. Se tuskin haluaa olla ilkeä mutta kasvaminen ja hormonit tekee sen ja hän on varmaan ihan yhtä hämmennyksissä kuin sinäkin.
 
hormoonit alkaa mylläämään noilla lapsilla, ja se jos mikä sekoittaa lapsen ajatukset.

miettikää itse kuinka menkkojen/raskauden/imetyksen aikana itsellä olotila ja ajatukset heittelee laidasta laitaan..me aikuiset ymmärretään et ne tunteet johtuu niistä, ja silti saatetaan äyskiä ja tiuskia, muistakaa et lapsille se asia on uus ja outo, ei niiltä voi vaatia sellaista itsekontrollia mitä ei itsekkään viisaampina ja vanhempina pystytä pitämään ;)
 
tuo on kyllä totta... ei sitä tule ajatelleeksi aina asioita tarpeeksi laajalta kantilta..ja kyllä olen sen huomannut että paha sil on välil olla ja pitkään ihmettelin että mikä sillä oikein on ku kiukkuaa koko aika ja en ollu edes kuullu tästä esimurkkuiästä..onneks kävin lukee asiasta ja sieltä se syy löytyi..jotenkin sitä on koko aika ajatellut että pieni se vielä on ja mun oma ihana ensimmäinen vauvani :) olen itse 30 kynyksellä ja taidan olla jonkin sortin kriisin keskellä ja ajatusta pelottaa että lapset kasvaa eikä ole enää mun pieniä ja en voi heitä enää pieninä pitää
kiitos kun valaisitte ajatuksiani
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa