Etä-äidiksi??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mie vaan..
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mie vaan..

Vieras
Tilanne tämä: meillä 4-vuotias poika, joka nyt asuu vuoroviikoin minun luonani ja isällään. minulla olisi tulossa muutto toiselle paikkakunnalle töiden takia, välimatka onneksi vain 40km. olen miettinyt pääni puhki joka päivä miten tästä eteenpäin. paikkakunta jonne olisi tarkoitus muuttaa, siellä ei ole mahdollista järjestää vuorohoitoa samassa paikassa,vaan viikonloppu/yöhoito olisi toisessa paikassa, eli ei mitään järkeä kun pojalla on kuitenkin jo hoitopaikka kotikunnallaan. teen 3-vuorotyötä (tosin jo väsynyt siihen) ja en saisi lastani viikonloppuisin hoitoon. olisiko kellään antaa jotain vinkkiä mitä tekisin? pojan parasta vain ajattelen ja myönnän että viihtyy todella hyvin isänsä kanssa mutta se kostautuu kun isä käyttää "vapaata kasvatusta" ja ainakun poika tulee luokseni, säännöistä ja käytöstavoista ei ole tietoakaan kun "iskä antaa kaiken mitä poika haluaa" jne..eli turhia itkuja vain tulee. mielessä myös käynyt että olisinko huono äiti jos antaisin pojan olla enempi isällään ja vapailla ja lomilla olisin pojan kanssa? isä tekee 12h työpäiviä mutta jotenkin on järjestänyt pojan hoidon..
 
Huh huh, kyllä kuulostaa hankalalta yhdistelmältä; isä tekee noin pitkää työpäivää ja äiti tekee vuorotyötä toisella paikkakuntaa...Mutta jotenkin tuli sellainen vaikutelma että sinä hakemalla haet syytä etä-äitiyteen...
Koska kyllähän sinunkin koti on lapsen koti, eikö? Voisihan miehesi miettiä etäisyyttä koska tekee noin pitkiä työpäiviä ja asuu toisella paikkakunnalla.
40km ei oikeasti ole matka eikä mikään, monet kulkee töihin tuon matkan joka päivä. Ja pidemmänkin.

Kaikesta on mahdollisuus sopia, jos vain kiinnostusta riittää. Voisitte esim. sopia että poika on vain arkipäivisin ja vapailla sinun luona, viikonloput isällään. Esimerkiksi.

Kuulostaa erittäin oudolta muuten että vuorotyöläisten lapset joutuu kulkemaan kahden hoitopaikan välillä? Onko yleinenkin käytäntö, koska en ole ikinä kuullut tuollaisesta?
 
ajattelen vain mikä olisi pojalle parasta..toisaalta jos hän joutuisi olemaan kahdessa hoitopaikassa ja kahdessa kodissa niin olisi sekin varmasti rankkaa. ja pojan isä on alusta alkaen ollut todella riitaisa, aina pitäisi tehdä kuten hän haluaa, sosiaaalityöntekijät ovat olleet puolitoista vuotta kuvioissa mukana mutta apua heiltä ei ole saanut. ja pojan osoitekkin pakotettiin siirtämään isälle vain siksi kun isä halusi.
 
Ero on lapselle joka tapauksessa rankka, mutta tärkeintä on että sekä isä että äiti säilyy elämässä.
Jos ulkoistat itsesi lapsen elämästä, niin mitä hänelle jää? Isä, jota näkee periaatteessa vain vapaapäivinä?

Teidän tapauksessa on mahdollisuus joko viikko-viikkosysteemi, tai sitten sovitte hoitopäivät aina saatuanne työvuorolistanne. Kyllähän sinullakin niitä aamuvuoroja ja vapaita on.
 
ei edes sos. ihmisiä kiinnosta millanen pojasta kasvaa isänsä seurassa.ja olen pitkään koittanut heille selittää tilannetta mutta ei heitä kiinnosta. ei nykyään äidin sanalla ole mitään vaikutusta. kyllä minä olisin mielelläni pojan kanssa kokoajan mutta isä ei siihen suostu. kuten ei mihinkään muutenkaan mitä minä ehdotan.
 
Miksi et voisi hoitaa lasta miehen työpäivinä, sinä sentään ehtisit olla lapsen kanssa(aamusta taikka illasta, puhumattakaan jos vapaat osuu samaan). Sitten lapsi voisi olla isällään kun hänellä on kerta pitkät vapaat.
Katsoisitte työvuorolistoista niin että molemmat saa myös omaa aikaa vapailla. Eihän tuo ole kuin järjestelykysymys.
Inhottaa kun lapset jäävät erossa jalkoihin:/
 
Tuo kuvio kuulostaa kammottavalta lapsen kannalta. Aivan kuin olisit väsynyt taistelemaan lapsen kasvatuksessa ja yksinkertaisesti luovutat lapsen isälleen. Teet pahoin lasta kohtaan jos annat lapsen kasvaa rajattomassa ympäristössä ja silloin olet itse yhtä syyllinen lapsen tuleviin ongelmiin kuin lapsen isäkin, vaikka olisit satojen kilometrien päässä lapsestasi. Etä-äitiys ei poista vastuutasi lapsen huonosta kasvatuksesta.

Minusta tuo olisi nyt otollinen aika tehdä päätöksiä, jotka oikeasti auttavat lasta, vaikka ne päätökset eivät olisikaan aikuisesta itsestään miellyttäviä. Muutto kauemmas ja etä-äitiys ei todellakaan ole sellainen.
 
väsynytkin olen..puolitoisya vuotta ollaan koitettu sopimusta saada aikaiseksi ja aina minut ollaan tyrmätty. sos. ihmisistä ei ole juurikaan apua ollut vaikka olen pyytänyt. poika viihtyy äärettömän hyvin isällään mutta juuri se kun siellä ei ole sääntöjä ja rajoja, se kostautuu. vuoro-viikko systeemiä voitaisiin kyllä jatkaa mutta sitten on se ongelma että mihin saan lapsen hoitoon viikonloppuisin kun ei minulla kaikki viikonloput ole vapaita..:/
 
Kirjoitin tähän äsken aika pessimistisen viestin, mutta poistin sen. En tahdo ajatella, että pitäisi koskaan luovuttaa, kun on kyse lapsesta, mutta ymmärrän hyvin sen, että alat väsähtämään tuohon tilanteeseen. Et olisi ensimmäinen etä-äiti ja joillekin etä-äitiys tekee jopa hyvää. Ainoa asia, mikä tuossa minua todella ahdistaa on se, että lapsi tuntuu leijuvan aivan tyhjän päällä jossain rajattomuuden ja haurastuvan äiti-suhteen pyörteissä.

En tiedä voiko tuossa tilanteessa enää asiaa mitenkään pahentaa, jos kerran sosiaalitoimikin on antanut siunauksensa lapsen holtittomalle kasvatukselle ja kaikkesi olet tehnyt. Eihän sitä tiedä vaikka lapselle tekisi hyvääkin se, että siellä 40km:n päässä on äiti, joka on irrallaan isän vaikutuspiiristä. Sellainen tunne tässä kuitenkin tulee, että olet menettämässä lapsesi.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä