V
"vieras"
Vieras
Minulla on ex-puolison kanssa kaksi lasta. Erosimme n. 1,5 vuotta sitten, ja koko ajan hän on yrittänyt terrorisoida elämääni. Olemme sopineet, että hän voi tulla meille tapaamaan lapsia tai sitten ottaa heidät kotiinsa.
Tapaamiset ovat lyhytaikaisia, 2-5 tuntia/pv ja niitä on n. 1 krt/viikko, joskus enemmän, joskus vähemmän, riippuen exän halusta ja jaksamisesta.
Meillä ei ole mitään virallista sopimusta tapaamisista, koska se ei toimisi. Exä aina peruisi ja muuttaisi aikoja työnsä vaihtelevuuden takia, mutta myöskin siksi ettei häntä vain aina kiinnosta olla vanhemman roolissa. Olemme keskenämme sopineet, että kun hänellä on vapaata ja haluaa tavata lapset, niin hän soittaa minulle päivää ennen, että osaan valmistautua enkä sovi mitään muuta. Exän tyylinä on kuitenkin "Moi, tuun tunnin päästä käymään/hakemaan". Jos sitten sanon ettei käy kun on muuta, hän suuttuu ja huonona päivänä uhkaa soittaa sossuun etten minä anna hänen tavata lapsia.
Toinen ongelma on se, että ex on ennemminkin lapsille kiva kaveri, kuin isä ja kasvattaja. Hän ei osaa kieltää tai komentaa, ja sitten jos minä kiellän jotain, niin hän kumoaa sen. Lisäksi hän vain naureskelee jos vanhempi lapsi on esim tönäissyt kerhokaveria, ihan antaa siitä kehuja.
Monesti ex myös soittee "vittuilupuheluita", uhkaa tehdä sitä ja tätä ja minä olen paska akka ja minä käytän elatusapurahat itseeni yms. Hyvänä päivänä hän on oikein mukava ja juttelemme kaikenlaista. Joskus hän oikein etsimällä etsii minusta jotain valitettavaa, voi jopa tarkistaa miltä jääkaappi näyttää.
En nyt enää edes tiedä miksi tänne kirjoitin, antakaa vinkkejä miten toimisin tässä tilanteessa. Sossuun tietysti voisi mennä, mutta sieltä ei olla aiemminkaan saatu mitään ratkaisua, toinen sanoo toista ja toinen toista.
Toisaalta minusta olisi parempi jos ex ei olisi ollenkaan mukana elämässämme, hän tapaa lapsia lähinnä vain siksi että voi sitten sanoa muille olleensa lastensa kanssa. Lasten takia tuntuu pahalta, jos isä on heidän kanssaan vain siksi että on pakko. Toisaalta taas olen valmis tekemään kaikkeni, että lapsilla olisi mahdollisimman hyvät ja läheiset välit isäänsä.
Tapaamiset ovat lyhytaikaisia, 2-5 tuntia/pv ja niitä on n. 1 krt/viikko, joskus enemmän, joskus vähemmän, riippuen exän halusta ja jaksamisesta.
Meillä ei ole mitään virallista sopimusta tapaamisista, koska se ei toimisi. Exä aina peruisi ja muuttaisi aikoja työnsä vaihtelevuuden takia, mutta myöskin siksi ettei häntä vain aina kiinnosta olla vanhemman roolissa. Olemme keskenämme sopineet, että kun hänellä on vapaata ja haluaa tavata lapset, niin hän soittaa minulle päivää ennen, että osaan valmistautua enkä sovi mitään muuta. Exän tyylinä on kuitenkin "Moi, tuun tunnin päästä käymään/hakemaan". Jos sitten sanon ettei käy kun on muuta, hän suuttuu ja huonona päivänä uhkaa soittaa sossuun etten minä anna hänen tavata lapsia.
Toinen ongelma on se, että ex on ennemminkin lapsille kiva kaveri, kuin isä ja kasvattaja. Hän ei osaa kieltää tai komentaa, ja sitten jos minä kiellän jotain, niin hän kumoaa sen. Lisäksi hän vain naureskelee jos vanhempi lapsi on esim tönäissyt kerhokaveria, ihan antaa siitä kehuja.
Monesti ex myös soittee "vittuilupuheluita", uhkaa tehdä sitä ja tätä ja minä olen paska akka ja minä käytän elatusapurahat itseeni yms. Hyvänä päivänä hän on oikein mukava ja juttelemme kaikenlaista. Joskus hän oikein etsimällä etsii minusta jotain valitettavaa, voi jopa tarkistaa miltä jääkaappi näyttää.
En nyt enää edes tiedä miksi tänne kirjoitin, antakaa vinkkejä miten toimisin tässä tilanteessa. Sossuun tietysti voisi mennä, mutta sieltä ei olla aiemminkaan saatu mitään ratkaisua, toinen sanoo toista ja toinen toista.
Toisaalta minusta olisi parempi jos ex ei olisi ollenkaan mukana elämässämme, hän tapaa lapsia lähinnä vain siksi että voi sitten sanoa muille olleensa lastensa kanssa. Lasten takia tuntuu pahalta, jos isä on heidän kanssaan vain siksi että on pakko. Toisaalta taas olen valmis tekemään kaikkeni, että lapsilla olisi mahdollisimman hyvät ja läheiset välit isäänsä.