Että sellainen ystävä

[ärsyttää!]

Olen antanut ystävälleni ilmaiseksi lähes kaikki vauvani vaatteet lainaan. Ihan saatesanoilla, että otan takaisin ne, mitä ehjäksi ja hyväksi jää, loput saa hävittää. Tällä ystävällä on siis minun lastani vanhempi ja nuorempi lapsi. Kaikki lapset samaa sukupuolta. Ystävä ei ole missään vaiheessa tarjonnut lainaan oman vanhemman lapsensa vaatteita, jonka ymmärrän, koska varmaan haluaa säästää nuoremmalle. Kuitenkin minulle selvisi, että hän on myynyt huutonetissä kaikki vanhemman lapsensa vaatteet, koska on saanut minulta ja äidiltään nuoremmalle kivampia vaatteita. Nyt viimeksi kun siellä kyläilin, niin ehdottikin minulle, että haluanko ostaa kassillisen hyviä vaatteita kahden euron kappalehintaan. Hän vilautti paria päälimmäistä, ja ostin kassin.

Nyt kotona huomasin, että suurimmassa osassa vaatteita on tahroja tai reikiä ja sitten ihan reippaasti kulumaa ja saumankiertoa. Vaatteet ovat kuitenkin bamsea ja moomia jne. ihan lindex ja h&m kamaa, joten reikäisestä bamsebodysta en kyllä maksaisi mitään. Koen hieman tulleeni huijatuksi, toki olisi itse pitänyt tutkia vaatteet, mutta ei sitä nyt kehtaa suurennuslasilla alkaa katsella kun toinen on vaatteet hyväkuntoisiksi kehunut.

Toinen minua kummastuttava asia on se, että lainavaatteita palautteli ja seassa oli tosi tahraisia vaatteita ja kaiken lisäksi koko pussi haisi homeelle, erittäin tunkkaiselle. Eli joko on sullonut kosteana vaatteet muovipussiin tai sitten heillä on vaatehuoneessa hometta.

Ei paljon huvita enää lainata vaatteita, eikä kyllä ostaakaan. Tai ylipäätään olla tekemisissä.

 

[Hmh]

Eipä kannata jos huijaa.

 

[pp]

Mitäs jos keskustelisit suoraan ystäväsi kanssa? Jos ystävä on ystävä, niin asiat voi selvittää...

 

[es]

Palstaa lueskelemalla mä päätin jo ajat sitten että lainaan en ota keneltäkään vaatteita enkä lainaa omia..

//taino, sisko on poikkeus, mut sille uskaltaakin sanoa suoraan jos on jotain naputtamista ;D

 

["niinpä"]

Mä otin siskolta vastaa vaatekassin, jonka oli saanut miehensä veljen perheeltä, vähän kuin lahjaksi meille. Siskolla ei ole lapsia eikä tiedä mitään vauvanvaatteista, sen huomasi. Vaateet oli siis aivan kamalia, rumia, halpoja, kulahtaneita ja läikkäisiä. En voinut käyttää mitään vaatetta koko roskasta, mutta kohteliaana en puhunut asiasta vaan kiitin ja otin vastaan ettei antajat loukkaannu.
Myöhemmin nää siskon miehen sukulaiset on sit valittaneet että antoivat meille vaatteet ja ilmeisesti tulleet katumapäälle, tai jotain, ja sisko ei suoraan sanonut olisivatko halunneet peräti takaisin ne rievut.
Mä olin heittänyt ne roskiin kun luulin että oli meille annettu! No nää ihmiset jäi luuloon että huijasin niitä ja sain jotain etua heidän kustannuksella! Voi tiisus sanon minä!

Nää lastenvaatejutut on niin kinkkisiä, et en tosiaan voi suositella antamaan tai ottamaan.

Mä olen ostanut tuolle ainokaiselle merkkivaatteita ja tosi paljon kaikkee ihan vimpanpäälle. Annoin niitä aikani kaverille ja ihmettelin kun lapsensa kulkee rievuissa. Oli myynyt eteenpäin. No, mitäpä siinä!