E
EI JAKSA! Ja silti vaan jaksaa...
Vieras
Tuntuu, että kaikki sanomiset käsitämme väärin, joko tahallaan tai tahattomasti. Jokainen sana kuulostaa ikävältä piikiltä, kohteliaisuukset on väkinäisiä ja normaali kommunikointi kadoksissa.
Yritetty on puhua ja kun puhuminen ei onnistunut, kirjoittaa ajatuksia. Mies ei, tai ainakin minusta tuntuu sille, silloinkaan osannut kunnolla yrittää ymmärtää mun näkökulmaa vaan taipui syyttelyyn.
Minusta tuntuu niin pahalle
Parisuhteenparannusviikonlopulle sitten lähdimme. Minua jännitti paljon, yksi suhteemme kompastuskivi, SEKSI, tulisi varmasti ajankohtaiseksi reissulla.
No, tulihan se. Ennemmin kuin ajattelinkaan. Samantien hotellihuoneeseen päästyämme mies alkoi kourimaan rintojani ja hivelemään takapuoltani. Menin minne vaan niin siellä hän oli, vaativine käsineen. Eikö se tajunnut kuinka omituiselle se tuntui, kun ei muutenkaan oltu koskettu toisiimme pitkään pitkään aikaan
Mieleen muistui joku vanha kirjoitus, että mies on herkemmillään seksin jälkeen joten "antauduin" seksiin sitten heti. En nauttinut yhtään. Tuntui velvollisuudelle, suorittamiselle. Seksin jälkeen mies piti minua pihtiotteessaan, suuteli niskaa ja kaulaa. Halusin pesulle mutta en halunnut rimpuilla.
Mikään ei muuttunut, piikikkäät kommentit ja turhautuneisuus olivat läsnä romanttisella reissullamme. Hetkittäin kumpikin terästäytyi ja yritti, tuloksena väkinäinen ja pinnallinen keskustelu. Mies sanoi rakastavansa minua, käänsi katseen samantien pois ja kun en vastannut, antoi olla.
Seksi tuntui olevan miehelle tärkein asia reissussa. Kun kolmaskaan kerta ei riittänyt ja olin henkisesti hajalla, keksin tekosyitä miksi en enää halua/voi, mies jatkoi vonkaamistaan. Joka kerta kun katsoinkin häneen, hän katsoi minua tietyllä tavalla. Kutsui "tule tänne", puristeli ruumistani, siveli sieltä täältä. Minä olisin halunnut juosta pakoon.
Huokailin, ivasin ja esitin tylsistynyttä. Omakaan käytökseni ei ollut hyvää. Välillä riitelimme. Kerran en voinut olla suuttumatta siitä kun mies ohitti hyvin törkeästi autokouluoppilaan. Miehen tyyli oli "mä voin ajaa miten haluan, oo sä mäkättämättä siinä!". Toisen kerran riideltiin siitä kun minä kartanlukijana tiesin minne olimme menossa mutta mies väkisin halusi kääntyä yhtä risteystä aikaisemmin ja näin menimme siis ihan väärään paikkaan. Tämän mies onnistui kääntämään minun syyksi. Siinä hän on hyvin etevä.
Mutta en minäkään hiljaa pysynyt, mäkätin kyllä mutta tuntui etten VOI antaa toisen mennä miten sattuu ja käyttäytyä kuin mikäkin tampio. Eikö se tajua!
Välillä mies yritti ihan liikaa. Jos sanoin nauttivani jostain, esim. näköalasta, se huokaili ja puhui monta kertaa, vähän väliä olevansa samaa mieltä ja että kuinka kaunista todellakin on ja ylisti. Jo meni minulta maku koko näköalaan.
Kotimatka meni hiljaisuudessa ja siitä taisinkin nauttia eniten
mies alkoi ryyppäämään viimeisen seksinvonkauksensa jälkeen (toki yritti vielä kotimatkalla että mentäs jonnekin puskaan, hei oikeesti voi vittu!) ja minä sain ajella kaikessa rauhassa. Kotona minä hain lapset hoidosta, hoidin niitä koko illan. Mies sulkeutui makkariin kaljojensa kanssa ja katsoi jalkapalloa.
Tänään ollaan puhuttu vaan pakolliset, kaksi kertaa on riidelty ja nyt mä päätin että mä en sano sanaakaan kun kaikki mitä mä sanon on väärin tms. Tänään mies haukkui mut "omaan napaan tuijottajaksi" koska nukuin päiväunet.
Jotain hyvääkin miehessä on, mutta tällaisena hetkenä sitä on vaikea muistaa.
Kaiksita paras oli kun mies eilen kotiin saavuttuamme kysyi että mennäänkö toistekin tällaiselle reissulle kahdestaan kun oli niin mukavaa?
Yritetty on puhua ja kun puhuminen ei onnistunut, kirjoittaa ajatuksia. Mies ei, tai ainakin minusta tuntuu sille, silloinkaan osannut kunnolla yrittää ymmärtää mun näkökulmaa vaan taipui syyttelyyn.
Minusta tuntuu niin pahalle
Parisuhteenparannusviikonlopulle sitten lähdimme. Minua jännitti paljon, yksi suhteemme kompastuskivi, SEKSI, tulisi varmasti ajankohtaiseksi reissulla.
No, tulihan se. Ennemmin kuin ajattelinkaan. Samantien hotellihuoneeseen päästyämme mies alkoi kourimaan rintojani ja hivelemään takapuoltani. Menin minne vaan niin siellä hän oli, vaativine käsineen. Eikö se tajunnut kuinka omituiselle se tuntui, kun ei muutenkaan oltu koskettu toisiimme pitkään pitkään aikaan
Mieleen muistui joku vanha kirjoitus, että mies on herkemmillään seksin jälkeen joten "antauduin" seksiin sitten heti. En nauttinut yhtään. Tuntui velvollisuudelle, suorittamiselle. Seksin jälkeen mies piti minua pihtiotteessaan, suuteli niskaa ja kaulaa. Halusin pesulle mutta en halunnut rimpuilla.
Mikään ei muuttunut, piikikkäät kommentit ja turhautuneisuus olivat läsnä romanttisella reissullamme. Hetkittäin kumpikin terästäytyi ja yritti, tuloksena väkinäinen ja pinnallinen keskustelu. Mies sanoi rakastavansa minua, käänsi katseen samantien pois ja kun en vastannut, antoi olla.
Seksi tuntui olevan miehelle tärkein asia reissussa. Kun kolmaskaan kerta ei riittänyt ja olin henkisesti hajalla, keksin tekosyitä miksi en enää halua/voi, mies jatkoi vonkaamistaan. Joka kerta kun katsoinkin häneen, hän katsoi minua tietyllä tavalla. Kutsui "tule tänne", puristeli ruumistani, siveli sieltä täältä. Minä olisin halunnut juosta pakoon.
Huokailin, ivasin ja esitin tylsistynyttä. Omakaan käytökseni ei ollut hyvää. Välillä riitelimme. Kerran en voinut olla suuttumatta siitä kun mies ohitti hyvin törkeästi autokouluoppilaan. Miehen tyyli oli "mä voin ajaa miten haluan, oo sä mäkättämättä siinä!". Toisen kerran riideltiin siitä kun minä kartanlukijana tiesin minne olimme menossa mutta mies väkisin halusi kääntyä yhtä risteystä aikaisemmin ja näin menimme siis ihan väärään paikkaan. Tämän mies onnistui kääntämään minun syyksi. Siinä hän on hyvin etevä.
Mutta en minäkään hiljaa pysynyt, mäkätin kyllä mutta tuntui etten VOI antaa toisen mennä miten sattuu ja käyttäytyä kuin mikäkin tampio. Eikö se tajua!
Välillä mies yritti ihan liikaa. Jos sanoin nauttivani jostain, esim. näköalasta, se huokaili ja puhui monta kertaa, vähän väliä olevansa samaa mieltä ja että kuinka kaunista todellakin on ja ylisti. Jo meni minulta maku koko näköalaan.
Kotimatka meni hiljaisuudessa ja siitä taisinkin nauttia eniten
Tänään ollaan puhuttu vaan pakolliset, kaksi kertaa on riidelty ja nyt mä päätin että mä en sano sanaakaan kun kaikki mitä mä sanon on väärin tms. Tänään mies haukkui mut "omaan napaan tuijottajaksi" koska nukuin päiväunet.
Jotain hyvääkin miehessä on, mutta tällaisena hetkenä sitä on vaikea muistaa.
Kaiksita paras oli kun mies eilen kotiin saavuttuamme kysyi että mennäänkö toistekin tällaiselle reissulle kahdestaan kun oli niin mukavaa?