Eutanasia on väärin!

["heips"]

Toivon todella että eutanasia on laillista kun olen itse vanha ja huonossa kunnossa (tai ehkä jopa aikasemminkin tapahtuu jotain ja joudun kasviksi). En tahdo kitua jossain laitoksessa jopa vuosia. Siloin kun liikunta- ja puhekyky menee en tahdo enää elää.

 

["Hmm"]

Jos emme keskustelisi lainmuutosten tarpeesta, naisilla ei edellenkään olisi äänioikeutta, epäilyttävät yksilöt poltettaisiin roviolla noitina ja niin edelleen.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Jenis";25880762]Niin. Ja koska ymmärrämme esimerkiksi lemmikkikoiriemme tarpeen inhimilliseen kuolemaan, kenties joskus ymmärrämme että ihmisillä tulee olla sama oikeus. Vai kuinka? Kuolema on toki aina kuolema, mutta kuoleman olosuhteisiin voimme vaikuttaa. Tai voisimme. Vaikutat jotenkin aika yksipuiselta ihmiseltä, anteeksi vaan - tuommoinen mustavalkoisuus ei ole hirmuisen analyyttistä [/QUOTE]

Koira ja ihminen nyt ovat vähän eri asia. Jos ihmisen ja eläimen elämä olisivat yhtä tärkeitä, niin silloin sun pitäisi kritisoida hirvimetsästystä liikenteen turvaamiseksi, karjankasvatusta ruuan saamiseksi, luonnevikaisen lapsenraatelijakoiran lopettamista, ötököiden tappamista...?

 

["vieras"]

Vastustan ennen kaikkea sen takia, että kukaan ei joutuisi työssään kohtaamaan tilannetta, jossa pitäisi tappaa toinen ihminen. Sotiin niin vahvasti ainakin mun etiikkaa vastaan, etten todellakaan sitä tekisi.

Ja tämä voitaisiin välttää niin, että kenenkään ei eutanasiaa tarvitse tehdä, jos ei hän halua. Lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa ei siis tarvitsisi pakottaa siihen. Ainakin USA:ssa menetellään jo näin.

 

["Hmm"]

[QUOTE="Vieras";25882186]Koira ja ihminen nyt ovat vähän eri asia. Jos ihmisen ja eläimen elämä olisivat yhtä tärkeitä, niin silloin sun pitäisi kritisoida hirvimetsästystä liikenteen turvaamiseksi, karjankasvatusta ruuan saamiseksi, luonnevikaisen lapsenraatelijakoiran lopettamista, ötököiden tappamista...?[/QUOTE]

Sulla meni nyt päättelyketju pikkusen väärin päin. Kysymys kuului, miksi koiralle sallitaan arvokas ja säädyllinen kuolema mutta ihmiselle ei = miksi koiralla on "ihmisarvo" mutta ihmisellä ei.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Hmm";25882197]Sulla meni nyt päättelyketju pikkusen väärin päin. Kysymys kuului, miksi koiralle sallitaan arvokas ja säädyllinen kuolema mutta ihmiselle ei = miksi koiralla on "ihmisarvo" mutta ihmisellä ei.[/QUOTE]

Kauniistipa tuon muotoilit. Ei, vaan kysymyksenasettelu menee niin, että vaikka eläimen saa murhata, niin saako ihmisen murhata, tai avustaa itsemurhassa?

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";25882224]Kauniistipa tuon muotoilit. Ei, vaan kysymyksenasettelu menee niin, että vaikka eläimen saa murhata, niin saako ihmisen murhata, tai avustaa itsemurhassa?[/QUOTE]

Ei vaan se ihan oikea kysymyksenasettule menee näin:

Onko ihmisellä oikeus päättää omasta kuolemastaan?

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";25882243]Ei vaan se ihan oikea kysymyksenasettule menee näin:

Onko ihmisellä oikeus päättää omasta kuolemastaan?[/QUOTE]

Eikös itsarissa avustaminen ole väärin ja kiellettyä semmoisen kohdalla jolla on valtavat psyykkiset tuskat? Enkä puhu nyt tavallisesta masiksesta vaan esim. mielenterveyspotilaasta, jolla nyt ei ole ihan heti helpotusta odotettavissa ahdistukseen ja vaikkapa harhaluuloihin. Eikä elämänlaatu hänellä taatusti ole häävi, tai tunnu ihmisarvoiselta elämältä. Rohkaistaanko kroonisia mielenterveyspotilaita toteuttamaan haaveensa itsemurhasta? Miksi on hyväksytympää sitten avustaa fyysisistä kivuista kärsivää eutanasialla?

Tietysti fyysinen tuska on vielä voimakkaammin läsnä kuin psyykkinen, mutta en lähtisi sitä ratkaisemaan eutanasian kautta, vaan entistä enemmän -kuten cc sanoi- vahvojen kipulääkkeiden kautta, joillakinhan pätkäistään hermoratojakin poikki (juujuu ei toimi esim. fibromyalgiassa). Pitemmällä aikavälillä tulisi suunnata entistä paljon enemmän kehitystyötä ja rahoitusta kivun lievittämiseen.
Ja kyllä, olen valmis lojumaan vanhaksi tultuani kasvina sairaalassa tämän mielipiteeni kanssa. SEKIN on ihmisarvoista elämää.

 

["Hmm"]

[QUOTE="Vieras";25882224]Ei, vaan kysymyksenasettelu menee niin, että vaikka eläimen saa murhata, niin saako ihmisen murhata, tai avustaa itsemurhassa?[/QUOTE]

Tästähän ei ole kyse, sillä eutanasia ei ole yhtä kuin murha kuten toinen nimimerkki tuossa jo selvensi. Oikea kysymys on tosiaan se, saako ihminen päättää omasta kuolemastaan.

Sivukysymys omassa esimerkissäni (1. sivulla) on kuitenkin myös se, miksi koiralleni sain suoda miellyttävän kuoleman, mutta äidilleni en.

Tarttuminen eutanasian lopullisen aiheuttajan oikeuksiin tai velvollisuuksiin on turhaa, sillä tässäkin ketjussa on käynyt ilmi että on lääkäreitä jotka sen olisivat valmiita suorittamaan jos heillä olisi oikeus. Ja on myös läheisiä, jotka sen tekisivät.

 

["Hmm"]

[QUOTE="Vieras";25882355]Ja kyllä, olen valmis lojumaan vanhaksi tultuani kasvina sairaalassa tämän mielipiteeni kanssa. SEKIN on ihmisarvoista elämää.[/QUOTE]

Kysyisin sinultakin, kuten kysyin cc:ltä, oletko katsonut vierestä kuolemaa kohti kituvaa ihmistä? Pyyhkinyt mustanveristä kuolaa, kuunnellut epämääräsitä örinää, katsonut tyhjiin, lasittuneisiin silmät? Minä nimittäin en enää tuon tehtyäni voisi todellakaan väittää, että se olisi ihmisarvoista elämää kenellekään joka ei sitä itse tahdo.

 

[Aamuäree]

[QUOTE="vieras";25882084]Entä jos ihminen on niin huonossa kunnossa, että ei pysty itseään tappamaan? Jos lääkäri siihen suostuu ja on tiukka lainsäädäntö, jolla väärinkäytökset estetetään, miksi hoitohenkilökunta ei voisi sitä tehdä?[/QUOTE]

Myös hoitohenkilökunnalla kuuluu mielestäni tässä asiassa olla oikeus kieltäytyä, jos se ei omaan ajatusmaailmaan sovi.
Eli jos lääkärille sopii, lääkäri sen myös auttakoon, ellei potilas itse kykene. Mutta sitä ei sovi sälyttää esimerkiksi sairaanhoitajan tehtäväksi noin vain kysymättä.
Mun karu mielipiteeni on, että se on ennenkaikkea lääkärin ja potilaan välinen asia.

 

["vieras"]

Nykyisin ihminen leikkii Jumalaa ja pitkittää niiden ihmisten elämää, joilla ei ole mahdollisuuksia pysyä hengissä omin voimin. Onko sekään oikein?

 

["kysyjä"]

Tässä ketjussa on paljon jahkattu eutanasiaa, mutta vääntäkää mulle nyt rautalangasta; jos ihminen on kuolemassa syöpään, kaikki olemassa olevat kivunlievityskeinot on jo käytössä ja silti hän kärsii, niin miksi sitä kuolemaa ei saisi nopeuttaa? Jos hän kuolee joka tapauksessa päivien sisään hirvittävästi kärsien? Ja itse haluaisi jo kuolla mutta ei kykenisi tekemään mitään sen hyväksi?

Kipulääkityksessä valitettavan usein kivut poistava määrä olisi jo lähes tappava määrä, joten tarpeeksi kipulääkettä ei välttämättä anneta juuri eutanasiaepäilyn takia, siis esim terminaalivaiheen syövässä... Jos kipulääkitys saataisiin kohdilleen, niin että kivut oikeasti loppuisivat niin se olisikin ihannevaihtoehto, mutta näin läheltä nähtynä se ei kovinaan usein mene niin.

 

[Aamuäree]

[QUOTE="vieras";25882480]Nykyisin ihminen leikkii Jumalaa ja pitkittää niiden ihmisten elämää, joilla ei ole mahdollisuuksia pysyä hengissä omin voimin. Onko sekään oikein?[/QUOTE]

Usein se on se omainen, joka vaatii mahdottomia.
Kuolemasta on vieraannuttu aika tavalla. Kun 97 vuotias mamma kuolee, tivataan syytä. Vanhuus kun ei riitä, syytetään ettei ole lääkitty, tai syytetään että on lääkitty liikaa.
Tai 99 vuotiasta joka on kuihtunut pikkulapsen kokoiseksi, pysyvästi sikiöasentoon taipunut, syötetään, vaipatetaan, pestään ja puetaan, ainoastaan vähäistä ääntelyä saa mamma suustaan, silmät räpsyy, muu kommunikointi ei ole pelannut muutamaan vuoteen. Laitetaan tippaa, antibioottia, suppoa supn perään, ettei vain kuole mamma käsiin.

Ei ole oikein. Moni näistä pahasti dementoituneista vanhuksista näyttää kärsivän, mutta omaiset piinaavat hoitohenkilökuntaa ja omaistaan, joka makaa liikkumatta rohisten vuoteessa. Kun hän saa keuhkokuumeen, se on kaikkien laitoksessa häntä hoitavien vika ja syy, mikä vanhuksen lopulta hautaan vie.

 

["Vieras"]

[QUOTE="Hmm";25882456]Kysyisin sinultakin, kuten kysyin cc:ltä, oletko katsonut vierestä kuolemaa kohti kituvaa ihmistä? Pyyhkinyt mustanveristä kuolaa, kuunnellut epämääräsitä örinää, katsonut tyhjiin, lasittuneisiin silmät? Minä nimittäin en enää tuon tehtyäni voisi todellakaan väittää, että se olisi ihmisarvoista elämää kenellekään joka ei sitä itse tahdo.[/QUOTE]

Kiinnostaa tietää, että kuinka kauan kestää vaihe, jolloin tulee mustanveristä kuolaa, ennen kuin ihminen muutenkin kuolisi pois? Tuleeko kuvatunlaista kuolaa kuukausia tai vuosia? Tuollaista kuolaa en ole nähnyt, mutta sen mitä olen nähnyt noita muita kuvaamiasi oireita tk:n vuodeosaston potilailla, niin ne ovat enteilleet kuolemaa lähipäivinä tai -viikkoina ilman eutanasioitakin.

Ja hei, tehokas saattohoito on usein ihan hyvä vaihtoehto, eli jos mitään toivoa itse sairauden paranemisesta lääkkeillä tai leikkauksella ole, niin huolehditaan potilaan hyvästä perushoidosta kuolemaan asti. Ei se että lopetetaan ihmisen elämä kerralla. Eikö voida ajatella, että hyvään, ja nimenomaan tavalliseen kuolemaan kuuluu myös -hidas kuihtuminen, tipassa oleminen, askites, tajunnan hämärtyminen, lasittuneet silmät? Semmoistahan se normaali kuolema on ollut iät ja ajat.

 

[Surkeudensurkeus]

voi... ei ole väärin, vaan ihan oikein. Kärsimys on väärin.

 

["vieras"]

Myös hoitohenkilökunnalla kuuluu mielestäni tässä asiassa olla oikeus kieltäytyä, jos se ei omaan ajatusmaailmaan sovi.
Eli jos lääkärille sopii, lääkäri sen myös auttakoon, ellei potilas itse kykene. Mutta sitä ei sovi sälyttää esimerkiksi sairaanhoitajan tehtäväksi noin vain kysymättä.
Mun karu mielipiteeni on, että se on ennenkaikkea lääkärin ja potilaan välinen asia.

Olen ihan samaa mieltä. Tätä olen sh:llekin yrittänyt sanoa vaikka kuinka monta kertaa, että sen eutanasian voisi tehdä niin, että lääkärin tai hoitajan tai psykologin tai kenenkään ei tarvitse siihen osallistua, jos ei halua.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";25882729]Kiinnostaa tietää, että kuinka kauan kestää vaihe, jolloin tulee mustanveristä kuolaa, ennen kuin ihminen muutenkin kuolisi pois? Tuleeko kuvatunlaista kuolaa kuukausia tai vuosia? Tuollaista kuolaa en ole nähnyt, mutta sen mitä olen nähnyt noita muita kuvaamiasi oireita tk:n vuodeosaston potilailla, niin ne ovat enteilleet kuolemaa lähipäivinä tai -viikkoina ilman eutanasioitakin.

Ja hei, tehokas saattohoito on usein ihan hyvä vaihtoehto, eli jos mitään toivoa itse sairauden paranemisesta lääkkeillä tai leikkauksella ole, niin huolehditaan potilaan hyvästä perushoidosta kuolemaan asti. Ei se että lopetetaan ihmisen elämä kerralla. Eikö voida ajatella, että hyvään, ja nimenomaan tavalliseen kuolemaan kuuluu myös -hidas kuihtuminen, tipassa oleminen, askites, tajunnan hämärtyminen, lasittuneet silmät? Semmoistahan se normaali kuolema on ollut iät ja ajat.[/QUOTE]

Miksi sen täytyisi kuolemaan kuulua? Jos sinä haluat, että se kuuluu sinun kuolemaasi, niin mikäs siinä. Mutta jos joku toinen ei halua sitä omaan kuolemaansa, miksi hänen olisi se pakko kärsiä? Nykyelämä on sen verran kaukana luonnollisesta, että se on aika huono peruste, että se on luonnollista ja niin on aina ollut. On myös luonnollista, että vanhukset vain kuolevat pois, niin se on ollut iät ja ajat, pitäisikö meidän siis lopettaa vanhusten hoitaminen kokonaan?

 

[cc]

[QUOTE="Hmm";25882103]Mikä sinä tai kukaan muu meistä on määräämään, että "aivan liian moni" haluaisi päättää päivänsä ennenaikaisesti? Onko yksi hyvä päivä kuuden helvetillisen päivän arvoinen?

Oletko katsonut ihmisen kitumista vierestä? Sitä kuinka hän muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi, raunioksi, varjoksi itsestään. Mikä oikeus sinulla tai kellään on toivoa vielä hänelle parempaa päivää?[/QUOTE]

Mikä minä olisin vaikka lääkärinä määräämään että se yksi hyvä päivä ei ole tarpeeksi hyvä? Jos päätös kuolemantoiveesta todella tehtäisiin täysissä sielun ja ruumiin voimissa eli etukäteen kuten tuolla ehdotettiin, mikä minä olisin sanomaan että nyt on se kohta kun loppuu. Mihin vedetään rajat? Autetaanko sairasta joka on masentunut? Autetaanko muuten tervettä joka on masentunut?

Olen katsonut, vaikkei se sinulle kuulukaan. Ja ymmärrän kyllä sen kun ihminen ei ole enää tässä maailmassa ja odotellaan kuolemaa, silti on kyky nauttia esimerkiksi toisen ihmisen läheisyydestä. Vaikka sitä ei pystyisi edes kunnolla ilmaisemaan. Edelleen, mikä oikeus minulla olisi olla toivomatta vielä muutamaa hyvää hetkeä?

Raja aktiivisen ja passiivisen eutanasian välillä on siellä jossain tajunnan rajamailla.. Oikeus valita kieltäytyvänsä tilannetta parantavista ja siirtyvänsä mahdollisimman hyvään palliatiiviseen hoitoon.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";25882355]Eikös itsarissa avustaminen ole väärin ja kiellettyä semmoisen kohdalla jolla on valtavat psyykkiset tuskat? Enkä puhu nyt tavallisesta masiksesta vaan esim. mielenterveyspotilaasta, jolla nyt ei ole ihan heti helpotusta odotettavissa ahdistukseen ja vaikkapa harhaluuloihin. Eikä elämänlaatu hänellä taatusti ole häävi, tai tunnu ihmisarvoiselta elämältä. Rohkaistaanko kroonisia mielenterveyspotilaita toteuttamaan haaveensa itsemurhasta? Miksi on hyväksytympää sitten avustaa fyysisistä kivuista kärsivää eutanasialla?

Tietysti fyysinen tuska on vielä voimakkaammin läsnä kuin psyykkinen, mutta en lähtisi sitä ratkaisemaan eutanasian kautta, vaan entistä enemmän -kuten cc sanoi- vahvojen kipulääkkeiden kautta, joillakinhan pätkäistään hermoratojakin poikki (juujuu ei toimi esim. fibromyalgiassa). Pitemmällä aikavälillä tulisi suunnata entistä paljon enemmän kehitystyötä ja rahoitusta kivun lievittämiseen.
Ja kyllä, olen valmis lojumaan vanhaksi tultuani kasvina sairaalassa tämän mielipiteeni kanssa. SEKIN on ihmisarvoista elämää.[/QUOTE]

Psyykkinen kipu on monimutkaisempi asia, koska ihminen ei välttämättä ole niin sanotusti järjissään. Käytännössä olisi hyvin vaikeaa selvittää milloin eutanasian voi antaa, milloin ei. Jos kyseessä on fyysinen kipu, voidaan tehdä psyykkiset tutkimukset ja tarkistaa, että ihminen on järjissään ja haluaa todellakin kuolla.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus päättää elämänsä myös psyykkisen kivun takia. Lähisukulaiseni teki itsemurhan vakavien mielenterveyshäiriöiden takia, joista hän oli kärsinyt lapsesta asti ja ymmärrän hyvin hänen päätöksensä ja olen sitä mieltä, että hänellä oli siihen oikeus.

 

["vieras"]

Mikä minä olisin vaikka lääkärinä määräämään että se yksi hyvä päivä ei ole tarpeeksi hyvä? Jos päätös kuolemantoiveesta todella tehtäisiin täysissä sielun ja ruumiin voimissa eli etukäteen kuten tuolla ehdotettiin, mikä minä olisin sanomaan että nyt on se kohta kun loppuu. Mihin vedetään rajat? Autetaanko sairasta joka on masentunut? Autetaanko muuten tervettä joka on masentunut?

Olen katsonut, vaikkei se sinulle kuulukaan. Ja ymmärrän kyllä sen kun ihminen ei ole enää tässä maailmassa ja odotellaan kuolemaa, silti on kyky nauttia esimerkiksi toisen ihmisen läheisyydestä. Vaikka sitä ei pystyisi edes kunnolla ilmaisemaan. Edelleen, mikä oikeus minulla olisi olla toivomatta vielä muutamaa hyvää hetkeä?

Raja aktiivisen ja passiivisen eutanasian välillä on siellä jossain tajunnan rajamailla.. Oikeus valita kieltäytyvänsä tilannetta parantavista ja siirtyvänsä mahdollisimman hyvään palliatiiviseen hoitoon.

Kysehän on siitä, että päätöksen tekee se potilas itse. Lääkäri kertoo mikä potilaan tilanne ja ennuste on, potilas päättää ihan itse kuinka monta hyvää tai huonoa päivää hän haluaa vielä elää.

Tuohon voisi ottaa mallia niistä muista maista, mihin se raja on vedetty ja pohtia sitten pitkään ja hartaasti mihin ne rajat Suomessa vedetään. Se ei ole mikään syy asian unohtamiseen, että rajan vetäminen on vaikeaa. Tällä logiikallahan ei voisi tehdä juuri mitään. Miten ketään voi laittaa vankilaan kun pitää vetää rajat mistä rikoksista sinne joutuu ja mistä ei? Miten ketään voi laittaa kouluun kun pitää vetää rajat siihen milloin oppivelvollisuus alkaa ja loppuu?

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";25883138]Kysehän on siitä, että päätöksen tekee se potilas itse. Lääkäri kertoo mikä potilaan tilanne ja ennuste on, potilas päättää ihan itse kuinka monta hyvää tai huonoa päivää hän haluaa vielä elää.

Tuohon voisi ottaa mallia niistä muista maista, mihin se raja on vedetty ja pohtia sitten pitkään ja hartaasti mihin ne rajat Suomessa vedetään. Se ei ole mikään syy asian unohtamiseen, että rajan vetäminen on vaikeaa. Tällä logiikallahan ei voisi tehdä juuri mitään. Miten ketään voi laittaa vankilaan kun pitää vetää rajat mistä rikoksista sinne joutuu ja mistä ei? Miten ketään voi laittaa kouluun kun pitää vetää rajat siihen milloin oppivelvollisuus alkaa ja loppuu?[/QUOTE]

Kyse on potilaan subjektiivisesta kokemuksesta ja kyvystä arvioida mitä haluaa tulevaisuudeltaan, käytännössähän sen rajan vetää viime kädessä potilas. Nämä on subjektiivisia juttuja, koska joku voi ottaa esim. letkuissa olemisen rauhallisemmin kuin toinen. Mutta tässä se ongelma usein piileekin: voi kun kaikki potilaat, lääkäritkin osaisivatkin ennustaa kuinka monta hyvää tai huonoa päivää on tulossa. Ja voiko joku potilas varmasti sanoa että miltä hänestä tulee tuntumaan kunakin päivänä tulevaisuudessa.

Kuvitellaan esim. neliraajahalvaantunut potilas. Halvaantumisen jälkeen voi mennä ekat 2-3 vuottakin masennuksen kourissa, jossa varmasti haluaa sataan kertaan sen eutanasian ja olisi psyykkisesti tarpeeksi huonossa kunnossa sen saamaan. Mutta asian hyväksyminen tekee joskus ihmeitä. Eivät kaikki halvauspotilaat ole näin sitkeitä, mutta tiedän halvaantuneita jotka ovat osanneet tyytyä hyvin pieniin ilonaiheisiin, kuten kirjoittamaan suullaan, jne.ja ovat saaneet elämänhalunsa takaisin.

Mitä jos sillä äkillisellä kuoleman tuottamisella häiritään normaalia psyykkistä prosessia, joka on ihan hyvä käydä läpi ennen kuolemaa? Suru, viha, luopuminen, ehkä asian hyväksyminen. En sano että kärsimys aina jalostaisi, mutta työnarkomaani ja kireä isäni muuttui kuin mitä leppoisammaksi mieheksi, kun joutui viimeiset 1-2 vuotta olemaan petipotilaana ja vaipoissa. Se oli oikeasti hänen isyydestään paras ajanjakso, kun ei hänellä kertakaikkiaan ollut muuta kuin aikaa katsella välillä muidenkin askareita. Voin sanoa että Cipramilia siinä tarvittiin hänellä kanssa...Sen sijaan eräs naapurin mies kun kuuli sairautensa johtavan jossain vaiheessa letkuihin, tappoi itsensä. Tuli väkisinkin mieleen että olisi nyt mies edes vähän malttanut mielensä ja katsoa miten sairaus hänen kohdallaan edes etenee; vaimokin olisi varmaan halunnut hyvästellä hänet pitemmän prosessin kera ja tehdä surutyön jo osittain etukäteen.

 

[sh]

[QUOTE="vieras";25883071]Miksi sen täytyisi kuolemaan kuulua? Jos sinä haluat, että se kuuluu sinun kuolemaasi, niin mikäs siinä. Mutta jos joku toinen ei halua sitä omaan kuolemaansa, miksi hänen olisi se pakko kärsiä? Nykyelämä on sen verran kaukana luonnollisesta, että se on aika huono peruste, että se on luonnollista ja niin on aina ollut. On myös luonnollista, että vanhukset vain kuolevat pois, niin se on ollut iät ja ajat, pitäisikö meidän siis lopettaa vanhusten hoitaminen kokonaan?[/QUOTE]

Tuolla logiikallahan myös synnytystä ei pitäis joutua kärsimään, vaan lapsi vaan leikkaamalla pois niin ei tarvi äipän kärsiä supistuksista ja avautumisvaiheen kivuista... Pelottavaa, kuinka paljon ihminen on vieraantunut luonnosta; joka vaivaan pitää löytyä lääke eikä luonnollista vanhenemista voida hyväksyä. Ja sitten kun se vanhuus ja sairaudet kohtaa ja ihminen kuihtuu, niin elämä pitäis lopettaa kun pitäis taas kestää kärsimystä! Ilmeisesti te haluatte, että ihminen olis vain terve aikuinen, hypättäis se vanhuus sitten suoriksi siihen kuolemaan, niin eipähän tulis vanhuuden vaivoja ja kehon rapistumista.

 

["vieras"]

[QUOTE="Vieras";25883559]Kyse on potilaan subjektiivisesta kokemuksesta ja kyvystä arvioida mitä haluaa tulevaisuudeltaan, käytännössähän sen rajan vetää viime kädessä potilas. Nämä on subjektiivisia juttuja, koska joku voi ottaa esim. letkuissa olemisen rauhallisemmin kuin toinen. Mutta tässä se ongelma usein piileekin: voi kun kaikki potilaat, lääkäritkin osaisivatkin ennustaa kuinka monta hyvää tai huonoa päivää on tulossa. Ja voiko joku potilas varmasti sanoa että miltä hänestä tulee tuntumaan kunakin päivänä tulevaisuudessa.

Kuvitellaan esim. neliraajahalvaantunut potilas. Halvaantumisen jälkeen voi mennä ekat 2-3 vuottakin masennuksen kourissa, jossa varmasti haluaa sataan kertaan sen eutanasian ja olisi psyykkisesti tarpeeksi huonossa kunnossa sen saamaan. Mutta asian hyväksyminen tekee joskus ihmeitä. Eivät kaikki halvauspotilaat ole näin sitkeitä, mutta tiedän halvaantuneita jotka ovat osanneet tyytyä hyvin pieniin ilonaiheisiin, kuten kirjoittamaan suullaan, jne.ja ovat saaneet elämänhalunsa takaisin.

Mitä jos sillä äkillisellä kuoleman tuottamisella häiritään normaalia psyykkistä prosessia, joka on ihan hyvä käydä läpi ennen kuolemaa? Suru, viha, luopuminen, ehkä asian hyväksyminen. En sano että kärsimys aina jalostaisi, mutta työnarkomaani ja kireä isäni muuttui kuin mitä leppoisammaksi mieheksi, kun joutui viimeiset 1-2 vuotta olemaan petipotilaana ja vaipoissa. Se oli oikeasti hänen isyydestään paras ajanjakso, kun ei hänellä kertakaikkiaan ollut muuta kuin aikaa katsella välillä muidenkin askareita. Voin sanoa että Cipramilia siinä tarvittiin hänellä kanssa...Sen sijaan eräs naapurin mies kun kuuli sairautensa johtavan jossain vaiheessa letkuihin, tappoi itsensä. Tuli väkisinkin mieleen että olisi nyt mies edes vähän malttanut mielensä ja katsoa miten sairaus hänen kohdallaan edes etenee; vaimokin olisi varmaan halunnut hyvästellä hänet pitemmän prosessin kera ja tehdä surutyön jo osittain etukäteen.[/QUOTE]

Tätäkin voisi miettiä siinä lainsäädännössä. Esim. rajat siihen kuinka kauan onnettomuudesta/sairaudesta pitää olla, että eutanasian voi saada. Kuinka kauan pitää olla käynyt terapiassa ja vertaistukiryhmässä ennen kuin eutanasian voi saada jne. Neliraajahalvaantunuthan sitä ei välttämättä edes voisi saada, sillä joissain maissa eutanasian voi saada vain jos sairaus johtaa kuolemaan.

Kaikki tämä huomioon ottaen, eikö se kuitenkin ole ihmisen oma päätös haluaako elää vai ei? Ihminen osaa varmaan itse parhaiten arvioida, ammattilaisten avustuksella, muuttuisiko hänen mielensä tulevaisuudessa ja haluaako hän ottaa sen riskin? Jos potilas subjeektivisesti näkee elämän letkujen varassa kamalana, eikö hänellä pitäisi olla oikeus kuolla, huolimatta siitä, että jollekin toiselle elämä letkujen varassa ei ole kamalaa? Eikö juuri tämä subjektiivinen kokemus ole syy eutanasialle? Koska kukaan muu ei voi tietää miten ihminen kokee asian, pitäisi hänellä itsellä olla valta päättää mitä hän haluaa asialle tehdä.

 

["vieras"]

Tuolla logiikallahan myös synnytystä ei pitäis joutua kärsimään, vaan lapsi vaan leikkaamalla pois niin ei tarvi äipän kärsiä supistuksista ja avautumisvaiheen kivuista... Pelottavaa, kuinka paljon ihminen on vieraantunut luonnosta; joka vaivaan pitää löytyä lääke eikä luonnollista vanhenemista voida hyväksyä. Ja sitten kun se vanhuus ja sairaudet kohtaa ja ihminen kuihtuu, niin elämä pitäis lopettaa kun pitäis taas kestää kärsimystä! Ilmeisesti te haluatte, että ihminen olis vain terve aikuinen, hypättäis se vanhuus sitten suoriksi siihen kuolemaan, niin eipähän tulis vanhuuden vaivoja ja kehon rapistumista.

Ei kun me halutaan, että ihminen saa ihan itse päättää miten haluaa elää ja kuolla. Tässä viestissä hyvin näkee, että vastustat eutanasiaa juuri siksi, että haluaisit ihmisten elävän sinun arvojesi mukaan. Sinusta on pelottavaa, että ihminen on vieraantunut luonnosta, sinun mielestä kärsimys kuuluu elämään. Mutta mikä sinä olet sanomaan muille, että sinun tapasi on se ainoa ja oikea?