Ex ei anna mielenrauhaa

[Elsi86]

Hyvää parisuhdetta takana kymmenisen vuotta, tänä aikana siunaantunut lapsia pari kappaletta. Paria kriisiä lukuunottamatta suhde siis ollut hieno ja ihana, eikä miehestä ole pahaa sanottavaa.

Nyt pidemmän aikaa minulla ollut ongelmana se, että ensirakkaus vilahtelee mielessä lähes joka päivä, eikä oikein anna mielenrauhaa, joka sitten tietysti vaikuttaa nykyiseen parisuhteeseen. Exän kanssa ollaan oltu ajoittain tekemisissä ja sieltäkin tullut viestiä, että ikävä olisi. Sittemmin yhteydenpito lopetettiin, mutta ajatuksissa pyörii siitä huolimatta.

Itse olen niin kahden vaiheilla, että mikä on tässä kohtaa oikein, hypätäkö aidan toiselle puolelle ja jättää nykyinen hyvä mies, vai pysyä tämän nykyisen kanssa ja jatkaa haaveilua entisestä, koska yrityksistä huolimatta en ole häntä mielestäni saanut.

Onko kohtalotovereita?!

 

[Mietiskelin ja kysyn]

Hei,
tarkoittaako nimimerkkisi sitä että olet nyt 25v ja haikailet ensirakkauden perään jonka koit n.15 -vuotiaana?

 

[Elsi86]

Hei,
tarkoittaako nimimerkkisi sitä että olet nyt 25v ja haikailet ensirakkauden perään jonka koit n.15 -vuotiaana?

Kyllähän se sitä tarkoittaa.

 

[Yhä 15wee?]

Entäs jos ihan ensin kasvaisit aikuiseksi? "Exä" on siis myös ollut seurustelunne aikana teini, samoin sinä, ja nyt haikailet tuon teinisuhteen perään? Hoh, et sinä sitä miestä kaipaa vaan nuoruuden vapautta ja ensirakkauden huumaa. Jos eroat nyt, olet kahden lapsen yh ja ehkä perustaisit uusioperheen ihmisen kanssa jota tuskin edes tunnet. Ei se elämä kovin ihanaa kuule siinä tilanteessa olisi, haavekuvasi lienevät todellisuudesta niin kaukana kuin olla voi.

 

[onhan noita]

Kohtalotovereita on varmasti pilvin pimein.

Haaveissahan kaikki menee aina omalla painollaan ja asiat nähdään vain positiivisessa valossa. Mutta mietipä mitä exän mukaan lähteminen todellisuudessa olisi kahden lapsen yh:na. Arki koittaisi myös sun ja exän suhteeseen ennemmin tai myöhemmin. Todennäköisesti aika nopeasti, kun on noi muksutkin.

Entä mitä sun uus rakkaus antais sun lapsilles? Mieti sitä.

Ainahan voit kokeilla. Jos et eroa, niin käy edes vieraissa. Niin kuin on tapana.

 

[Mikään ei voita]

Hei,
tarkoittaako nimimerkkisi sitä että olet nyt 25v ja haikailet ensirakkauden perään jonka koit n.15 -vuotiaana?

Amisviiksien kutitusta ja pistävää teinihikeä mopon tarakalla!

 

[Tosi on]

Entäs jos ihan ensin kasvaisit aikuiseksi? "Exä" on siis myös ollut seurustelunne aikana teini, samoin sinä, ja nyt haikailet tuon teinisuhteen perään? Hoh, et sinä sitä miestä kaipaa vaan nuoruuden vapautta ja ensirakkauden huumaa. Jos eroat nyt, olet kahden lapsen yh ja ehkä perustaisit uusioperheen ihmisen kanssa jota tuskin edes tunnet. Ei se elämä kovin ihanaa kuule siinä tilanteessa olisi, haavekuvasi lienevät todellisuudesta niin kaukana kuin olla voi.

Yhä 15wee kirjoitti kaiken mitä Elsi86 tarvitsee elämän ohjeeksi. Ota tuo neuvo opiksesi oikeasti.

 

[ainokainen]

25-vuotiaana jo kaksi lasta, ja silti jutut tätä tasoa? Huhhahheijaa.
Tulee mieleen vanha slogan ehkäisyneuvolan seinältä: "Live your life before you start another"

 

[Elsi86]

25-vuotiaana jo kaksi lasta, ja silti jutut tätä tasoa? Huhhahheijaa.
Tulee mieleen vanha slogan ehkäisyneuvolan seinältä: "Live your life before you start another"

Niin, aivan kuin sitä tunteilleen jotain mahtaisi. Toki voisihan sitä suunsa pitää kiinni. Ja jos nyt tarrauduit tuohon, että 25-vuotiaana JO(?) kaksi lasta, niin tämähän on suoranainen ihme tänä päivänä.

 

[maraton1970]

25-vuotiaana jo kaksi lasta, ja silti jutut tätä tasoa? Huhhahheijaa.
Tulee mieleen vanha slogan ehkäisyneuvolan seinältä: "Live your life before you start another"

niin ainokainen, tuolla toisissa ketjuissa hehkutat pettämisen puolesta, onko se parempi vaihtoehto?

Muuten olen tällä kertaa samaa mieltä kanssasi.

 

[maraton1970]

Hyvää parisuhdetta takana kymmenisen vuotta, tänä aikana siunaantunut lapsia pari kappaletta. Paria kriisiä lukuunottamatta suhde siis ollut hieno ja ihana, eikä miehestä ole pahaa sanottavaa.

Nyt pidemmän aikaa minulla ollut ongelmana se, että ensirakkaus vilahtelee mielessä lähes joka päivä, eikä oikein anna mielenrauhaa, joka sitten tietysti vaikuttaa nykyiseen parisuhteeseen. Exän kanssa ollaan oltu ajoittain tekemisissä ja sieltäkin tullut viestiä, että ikävä olisi. Sittemmin yhteydenpito lopetettiin, mutta ajatuksissa pyörii siitä huolimatta.

Itse olen niin kahden vaiheilla, että mikä on tässä kohtaa oikein, hypätäkö aidan toiselle puolelle ja jättää nykyinen hyvä mies, vai pysyä tämän nykyisen kanssa ja jatkaa haaveilua entisestä, koska yrityksistä huolimatta en ole häntä mielestäni saanut.

Onko kohtalotovereita?!

Ja AP-jätä haaveilut teiniromantiikasta, panosta omaan suhteeseesi miehesi kanssa täysillä - kas tuo arki pahin parisuhteen painajainen tulee joka suhteeseen ennemmin tai myöhemmin mikäli suhteesta ei pidetä huolta.
Siis käykää miehesi kanssa treffeillä, elokuvissa, kaksin matkoilla vaikka parisuhdeleirillä, hullaantukaa toisistanne uudelleen.
Lakka siis totaalisesti haikailemasta nyt jo tuntemattomaan teinivuosien poikakaverisi perään - eiköhän hänkin ole muuttunut siitä ihannekuvasta jota sinä hänestä elättelet.

Vielä parempi kun ottaisit asian puheeksi miehesi kanssa, puisitte asian läpi, ehkäpä oma suhteesi mieheesi paranisi siinä ja sulkisit takaportit ja ovet tuolta ex-poikakaveriltasi samalla.

 

[maraton1970]

vielä AP:lle toisesta ketjusta:

Puhutaan pois
(Vierailija)

Viestejä: -


onko kenelläkään hyvä olla...
Minunkin mieheni jätti minut, toisen naisen ja oman kriisinsä takia. Tai oikeammin olisi tainnut haluta pitää kaiken: minut, toisen naisen ja kriisinsä. Lopulta minä väsyin.

Nyt, monen vuoden jälkeen, on pakko todeta, että olisimme säästyneet paljolta, jos olisimme saaneet asiamme kuntoon. Kaikilla on ollut ikävä toistansa luo, eikä kukaan päässyt helpolla. MInulla menee jo paremmin, mutta siltä usein ajattelen, miten hyvä silloin ennen oli. Exäni kuulemma kantaa lopun elämäänsä syyllisyyttä ja lapsilla meni kauan saada elämänsä tasapainoon.

On myös paljon asioita, joita en entisestä elämästä toivo: keskustelemattomuus, kuuntelemattomuus, välinpitämättömyys tai haluttomuus muuttaa totuttuja tapoja. Ja paljon on niitä asioia, joita kaipaan. Jokainen meistä joutui miettimään elämänsä uusiksi. Lapsille se varmasti oli kovinta, sillä he joutuivat tilanteeseen syyttä

 

[ainokainen]

niin ainokainen, tuolla toisissa ketjuissa hehkutat pettämisen puolesta, onko se parempi vaihtoehto?

En "hehkuta" pettämisen puolesta. Mielestäni pettäminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin perheen hajoittaminen.

 

[no maraton hei]

niin ainokainen, tuolla toisissa ketjuissa hehkutat pettämisen puolesta, onko se parempi vaihtoehto?

Muuten olen tällä kertaa samaa mieltä kanssasi.

oletko olevinasi jeesus?

 

[Sivustaseuraaja]

Ei se sitä. Mutta välillä näyttää, että ainoa tervejärkinen porukassa...

 

[no nyt selkis]

Ei se sitä. Mutta välillä näyttää, että ainoa tervejärkinen porukassa...

aha? Maratoonari rönsyilee varajeesuksena kaikissa ketjuissa!!

 

[Sivustaseuraaja]

Ei, pieleen meni. Kyllä minä olen ihan eri sukupuoltakin, jos nimittäin minuun viittasit. Mutta minullekin on opetettu arvot ihmissuhteiden perustaksi, sitä sattuu useammassakin perheessä... Ja niillähän tämän elämän ainoastaan saa pyörimään niin, ettei seurauksena ole rikottuja ihmisiä.

 

[ainokainen]

Ai opetettu arvot?
No on kai tuokin parempi, kuin että ei olisi arvoja ollenkaan.

Minusta olisi kuitenkin kehittyneempää, jos ne arvot voisi ihan itse löytää omia aivoja käyttämällä. Ja jopa oivaltaa, että arvot eivät ole mitään absoluutteja, joiden ehdoilla kaikki asiat maailmassa tapahtuvat.

Entäs jos se maailma näyttääkin erilaiselta kuin ne arvot? Sitten maailmassa täytyy olla jotain vikaa, vai kuinka?

Tällaiseen ajatteluun kai uskonnotkin perustuvat.

 

[Sivustaseuraaja]

Totta kai arvot miettii itse uusiksi aikuistuessaan, ensin murrosiän kapinointina, useimmilla ja sitten aikuisen kypsymisenä, toivottavasti useimmilla. Mutta jos kotona on opetettu elämää ja ihmistä kunnioittavat ja suojelevat arvot, niihin päätyy itsekin, ainakin minä. Toisenlaisilla elämä ei toimi, tai tulee särkyneitä ihmisiä ja toimimaton yhteiskunta. Moni toki päätyy toisiin arvoihin, oman edun asettamiseen aina etusijalle, ja tulos on tuo edellämainittu. Ja sitähän tämä elämä liian monella kohdalla on, ja silloin, kyllä, maailmassa on vikaa. Jos mikään ei toimi, ja ihmisillä on paha olla keskenään. Silloin maailman arvot ovat menneet pieleen, oma etu ohittanut sen, että homma toimii ja muutkin selviävät hyvin.

 

[kuu]

Onko kohtalotovereita?![/QUOTE]

Olen ikäisesi ja todella pahoillani tilanteestasi. Tuskin tosiaan haikailet eksäsi perään, kaipaat vaan sitä huumaa ja onnellisuutta. Itse aloitin seurustelun vasta 18 vuotiaana, seurustelimme noin viisi vuotta ja erosimme. Ero sujui huonosti, tilanteeseen liittyi kolmansia osapuolia. Mutta olimme toisiimme kypsyneitä ja välinpitämättömiä toistemme suhteen eli suhde oli huono.
Puolitoista vuotta eron jälkeen palasimme yhteen. Emme juuri pitäneet eron aikana yhteyttä, vaan menimme menojamme ja seurustelimme (tapailimme..sinkkulimme ym) tahoillamme. Nyt, kun olemme taas vuoden verran olleet yhdessä, niin arvostamme toisiamme aivan uudella tavalla. Toki varmasti henkistäkin kasvua on tapahtunut valtavasti, mutta ruoho aidan toisella puolella on käyty tsekkaamassa eli sitä ei tarvitse enää tehdä. Rakkautta riittää ja mikä tärkeintä, arvostusta toista ja suhdettamme kohtaan.

Teillä tietenkään samanlainen ratkaisu eli ero ei käy lasten takia, mutta halusin vaan muistuttaa siitä, että rakkaus on myös tahdon asia, sillä tosiaan haaveet ja kuvitelmat toisista harvoin vastaavat todellisuutta, huuma ei uudenkaan kanssa pitkään kestä. Jos teillä on 10 vuotta ollut hyvä suhde, älä heitä sitä haavekuvan takia roskiin tuhoten paljon.

 

[maraton1970]

En "hehkuta" pettämisen puolesta. Mielestäni pettäminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin perheen hajoittaminen.

menee kyllä ketjun aiheen ohi, mutta pettäminen on yleensä sama kuin perheen hajoittaminen.

 

[maraton1970]

oletko olevinasi jeesus?

Ei en ole olevinani Jeesus, mutta juttu on niin, että moraali tarvitsee myös puolustajia, ihmisiä jotka yrittävät edes herätellä toisten nukkuvaa moraalia.

Ihmisiä jotka yrittävät herättää siten, että ei tulisi lisää särkyneitä sydämiä, särkyneitä perheitä, särkyneitä, isättömiä taihi äidittömiä lapsia, katuvia itsemurhan partaalla olevia pettäjiä.

Kiitos sinulle sivustaseuraaja, kiitos, että edes joku omaa suunnilleen samat arvot kuin minä, kiitos kun puolustit minua.

Ja muuten siihen varsinaiseen kysymykseen vielä, olen uskovainen, Jeesuksen oma, mutta Jeesuksen kenkiin ja jopa seuraajaksikin niin pieni ja avuton.

 

[Elsi86]

En "hehkuta" pettämisen puolesta. Mielestäni pettäminen on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin perheen hajoittaminen.

Itse olen samoilla linjoilla maraton1970 kanssa siitä, että pettäminen on sama kuin perheen hajoittaminen. Enkä todellakaan ole aikeissa pettää avopuolisoani sen vuoksi, että tunnen näin jotain toista kohtaan. Toki eräänlaista pettämistä tämäkin kai on, mutta tunteilleni en mitään mahda, toisin, kuin tekojani pystyn itse säätelemään.

Kiitos muutamalle ihanista teksteistä, niissä oli paljon järkeä ja ovat saaneet ajattelemaan tätä asiaa erilailla.
Joku tosin oli kirjoittanut, että me emme voi erota sen vuoksi, että meillä on lapsia. Kyllähän lapset toki vaikuttavat tällaiseen päätökseen, mutta itse olen miettinyt näitä eroasioita siten, että kannattaako todella oma onni heittää roskiin "vain" sen vuoksi, että lapset saisivat pitää ehjän, mutta onnettoman perheen?
Enkä tällä viittaa siihen, että meillä olisi onneton perhe, sitä tämä ei ole, vaan lähinnä yleiseltä kantilta olen tätä asiaa joskus miettinyt.

 

[Wiltsu]

Ei en ole olevinani Jeesus, mutta juttu on niin, että moraali tarvitsee myös puolustajia, ihmisiä jotka yrittävät edes herätellä toisten nukkuvaa moraalia.

Ihmisiä jotka yrittävät herättää siten, että ei tulisi lisää särkyneitä sydämiä, särkyneitä perheitä, särkyneitä, isättömiä taihi äidittömiä lapsia, katuvia itsemurhan partaalla olevia pettäjiä.

Tämä ketju on väärä, mutta siinähän on tekemistä pienellä jeesuksen oppilaana. Pelastaa ihmiskunta pettäviltä ihmisiltä. Kun nimittäin katsotaan historiaan, niin huomataan, että uskollisuus on melko uusi juttu niin rakkaudessa, parisuhteessa, perheessä kuin kumppanuudessakin. Myös täydellinen heterous on melko uusi juttu. Silloin, kun hurmaavan seikkailukertomuksen toinen kuvitteellisesta sankarista vielä seikkaili seikkailujaan, ihmiset naiskentelivat sikin sokin vähän kaikkialla.

 

[hihihi]

Tämä ketju on väärä, mutta siinähän on tekemistä pienellä jeesuksen oppilaana. Pelastaa ihmiskunta pettäviltä ihmisiltä. Kun nimittäin katsotaan historiaan, niin huomataan, että uskollisuus on melko uusi juttu niin rakkaudessa, parisuhteessa, perheessä kuin kumppanuudessakin. Myös täydellinen heterous on melko uusi juttu. Silloin, kun hurmaavan seikkailukertomuksen toinen kuvitteellisesta sankarista vielä seikkaili seikkailujaan, ihmiset naiskentelivat sikin sokin vähän kaikkialla.

Hyvin sanottu Wiltsu. Niin tekivät tarinan Jeesus kuin tämän äitikin.