Ex-mies löysi uuden. Miksi se tuntuu pahalta?

[kohtalotovereita?]

Erosta on kuitenkin vuosi, johan se on aikakin löytää uusi. En halua palata exän kanssa yhteen ja olen oikeasti onnellinen hänen puolestaan, miksi siis tuntuu pahalta?

 

[Gabriela]

Tunnetko itse olevasi jossain epäonnistunut? Toisen onnistumisesta on vaikea iloita aidosti jos kokee itse, että oma elämä esim. junnaa paikallaan ja jotain pitäs tehdä...

 

[...]

Koska olet mustasukkainen. Samoin kävi minulle. Ex mies vielä meni uuden kanssa naimisiin puolen vuoden sisällä. Minä en kelvannut vaimoksi 10 vuodessa ja hänen kahden lapsensa äitinä... Tilanteen hyväksyminen vei aikaa ja otti koville...

 

[sama olo]

Mulla oli samanlainen olo kun exä alko vähän aika sitten seurusteleen, ollaan erottu jo 2 vuotta sitten. Ja täs välilläkin sil on ollu muijia ja mut nyt sitte tuntu pahalta alkuun, ehkä syy on se mitä tossa edellinenkin kirjottaa et oma elämä on sekasin. Oon työtön eikä oo miestä osunu kohdalle jne.. Vaikka en kyllä ite oikeestaan ketään haluakaan, lapsen kanssa kaksin eläminen riittää kyllä tällä hetkellä. Välillä tietty tulee hetkiä että haluis jonkun rinnalleen..

 

[hippi]

Erosta on kuitenkin vuosi, johan se on aikakin löytää uusi. En halua palata exän kanssa yhteen ja olen oikeasti onnellinen hänen puolestaan, miksi siis tuntuu pahalta?

Et ole kasvanut aikuiseksi.

 

[ap]

Tunnetko itse olevasi jossain epäonnistunut? Toisen onnistumisesta on vaikea iloita aidosti jos kokee itse, että oma elämä esim. junnaa paikallaan ja jotain pitäs tehdä...

Tunnen kyllä. Avioliitossani, enkä tiedä pystynkö enää parisuhteeseen. Ehkä olenkin sen takia katkera exälleni, että hän pystyy.. :/ *häpeilevä hymiö*

 

[..]

Koska olet mustasukkainen. Samoin kävi minulle. Ex mies vielä meni uuden kanssa naimisiin puolen vuoden sisällä. Minä en kelvannut vaimoksi 10 vuodessa ja hänen kahden lapsensa äitinä... Tilanteen hyväksyminen vei aikaa ja otti koville...

vois tehdä tiukkaa mullekkin aika ikävää.

 

[Gabriela]

Tunnetko itse olevasi jossain epäonnistunut? Toisen onnistumisesta on vaikea iloita aidosti jos kokee itse, että oma elämä esim. junnaa paikallaan ja jotain pitäs tehdä...

Tunnen kyllä. Avioliitossani, enkä tiedä pystynkö enää parisuhteeseen. Ehkä olenkin sen takia katkera exälleni, että hän pystyy.. :/ *häpeilevä hymiö*

Sitten se on ihan luonnollista Kyllä se siitä kun vaan otat asenteet että alat muuttamaan jotain.... pikku asiatkin auttaa..

 

[...]

Koska olet mustasukkainen. Samoin kävi minulle. Ex mies vielä meni uuden kanssa naimisiin puolen vuoden sisällä. Minä en kelvannut vaimoksi 10 vuodessa ja hänen kahden lapsensa äitinä... Tilanteen hyväksyminen vei aikaa ja otti koville...

vois tehdä tiukkaa mullekkin aika ikävää.

Piti vielä lisätä että kaikkein vaikeinta oli se kun lapset selvästi ottivat heti tämän isän uuden "omakseen". Puhuivat vaan hänestä ja mitä olivat puuhanneet. On lastentarhanopettaja joten ilmeisesti keksi kaikkea kivaa tekemistä. Aikaa on kulunut jo useampi vuosi ja helpommalla minäkin pääsen kun ovat mielellään isällään mutta minä en tunnu kelpaavan kenellekään. Olen edelleen yksin.

 

[vieras minäkin]

Minusta tuntuu,että SINÄ et ole kasvanut aikuiseksi.
Oletko itse eronnut?Jos ei ,niin pistä se turpavärkki kiinni jos et tiedä asiasta yhtään mitään.
Ero ei ole todellakaan mikä helppo.Kaikki tunteet ovat sallittuja.Se kertoo siitä,että eroa käsitellaan edelleen...
Niin ja olen itse eronnut yli 6 kk sitten.

 

[kokki]

Meillä näinpäin... mies löysi uuden ja erottiin, olin ihan paskana... sain lyhyen suhteen jälkeen lapsen... erosta jo pari vuotta, minä yksinhuoltaja. Nyt oon tavannut miehen, ja tunnen huonoa omatuntoa tai mitä ihmettä tunnenkaan en tiedä, mutta säälittää se mun eks joka on vongannut takas jo vuoden. Ei mitään romanttisia tunteita sitä kohtaan, mut tiedän että se hajoaa kun alan "uuden elämän alkuun"... miks näin pitää tuntea vielä sen paska-mankelin jälkeen minkä läpi se mut veti

 

[juku]

eron läpikäymiseen menee n. 2 vuotta, siksi en ymmärrä ihmisiä jotka hankkivat uuden kumppanin ennenkuin on läpikäynyt vanhankaan eron

 

[normaalia]

Tuollaistahan se on, ei sitä haikeutta voi peittää vaikka kuinka olisikin erosta päässyt yli.

Mun parhaalla ystävällä on ex-miehen kanssa yksi lapsia. Erosivat yhteisestä päätöksestä ja vähän myöhemmin ystävä löysi uuden miehen jonka kanssa perusti perheen, heillä on nyt jo kaksi yhteistä lasta. Välit ex-mieheen on aina olleet hyvät, ovat koko perheellä vierailleen hänen luonaan ja ex-mies on yöpynyt ystävän luona kun on ollut lastaan tapaamassa.

Sitten joku vuosi myöhemmin ex-mies löysi uuden vaimon mitä ystävä oli odottanutkin. Uusi vaimo oli tosi mukava, tykkäsi ex:n pojastakin ja ystävä tykästyi häneen heti, silti sanoi että vaikka oli kuinka onnellinen ex:n puolesta niin jotenkin haikea olo tuli. Samoin sitten kun ex ja uusi puoliso alkoivat odottaa yhteistä lasta, ystävä sanoi että tiesi aina ex:n haluavan monta lasta ja oli tosi iloinen kun toive näin toteutuu mutta silti olo oli haikea ja surullinenkin.

 

[Onnellinen onerva]

Mulla erosta jo aikaa, yhdessä päädyttiin tähän ratkaisuun, todella pitkä suhde,teini-iästä asti yhdessä oltu...ja erittäin hyvissä väleissä eron jälkeen.
Kun exä löysi uuden, tulin mustasukkaiseksi vaikka en ikimaailmassa olisi itse enää exän kanssa palannut yhteen, toisaalta taas olin todella onnellinen että exä löysi rakkauden.. mutta Olin tottunut oleen se "ykkösnainen" hänen elämässään vaikka erossa oltiinkin ..se uusi tuli ja vei minun paikkani ja se otti koville lapsellista, mutta jokainen tunne on sallittu sanotaan.
Nopeasti meni ohi ja olen todella onnellinen exän puolesta...ja itse kun löysin uuden, exä oli alussa selkeästi hieman kireämpi, vaikka varmasti oli onnellinen puolestani

 

[ap]

Kiitos, onpa ihana kuulla että nämä tunteet ovat normaaleja.

 

[hippi]

Minusta tuntuu,että SINÄ et ole kasvanut aikuiseksi.
Oletko itse eronnut?Jos ei ,niin pistä se turpavärkki kiinni jos et tiedä asiasta yhtään mitään.
Ero ei ole todellakaan mikä helppo.Kaikki tunteet ovat sallittuja.Se kertoo siitä,että eroa käsitellaan edelleen...
Niin ja olen itse eronnut yli 6 kk sitten.

Minä en voi erota. Rakastan kaikkia.

 

[niinpä]

Mulla sama homma. Ex meni naimisiin alle vuoden tuntemisen jälkeen uuden naisensa kanssa, mua petti enkä kelvannut vaimoksi. Kyllähän se kirpasi.

 

[Marilii-]

Kyllähän se tuntuu pahalta ajatus, että se ketku on löytänyt jonkun muun.

 

[vierailija]

Et ole kasvanut aikuiseksi.

Pidä sä turpas kiinni, kun et tiedä asiasta mitään.

 

[vierailija]

Huoh. Googlasin juurikin tätä ongelmaa kun tuntuu niin paskalta. Erosta vuosi ja itse vielä jätin vaikkakin luulen että exäkin oli erosta huojentunut. Nyt itkettää että jonkun toisen kanssa saa ehkä homman toimimaan.

 

[vierailija]

Kyllä se satuttaa. Muutin kotoa puoli vuotta sitten. Mies murtui täysin ja halusi tehdä kaikkensa, jotta jäisin. Rakasti minua kuulemma niin paljon. Ei suostunut allekirjoittamaan erohakemusta, vaan halusi, että haen eroa yksin, koska minä sitä vaan haluan. Nyt sain tässä selville, että hän on aloittanut suhteen uuden naisen kanssa jo kahden kuukauden päästä pois muutostani. Niin vakavan, että tämä uusi on tuotu kotiimme ja esitelty aikuisille lapsillemme ja heiltä kuulemma kysytty oikein mielipidettä asiasta, että mitä jos iskä nyt aloittaisi seurustelemaan tämän uuden naisen kanssa. Whaat? Se on hänen elämänsä, yritän kertoa itselleni, mutta edes eroa ei ole vielä haettu. Hän on syyllistänyt, kiristänyt ja parjannut minua koko tämän ajan. Väittää nyt olevansa onnellinen, mutta minä näen vain vihaisen ja katkeran. Toisaalta yritän olla puolestaan onnellinen, mutta toisaalta toivon suhteen päättyvän eroon pian, jotta hän joutuisi myös käsittelemään tunteensa ja oppisi tuntemaan itsensä. Hän itse on kokoajan sanonut toivovansa, että pystymme olemaan eron jälkeen ystäviä, mutta kiertää haukkumassa minua sukulaisteni luona. ??? Olin tyytymässä erossa 10%, mutta nyt taidan haluta puolet.