G: Lähipiirin kommetit ja suhtautuminen

[Mirkku33]

Onko muilla kokemuksia lähipiirin, suvun, ystävien tms. kommenteista kun perheeseen on (jälleen) tulossa uusi vauva.?
Millaisia kommentit ovat olleet?
Mitä olette niistä pitäneet?


Verrokkina omaa kokemusta.
Meille syntyy neljäs lapsi toukokuulla. Raskaudesta kerroimme lähisuvulle riskiviikkojen jälkeen, kavereille hieman myöhemmin. Muu suku on kuullut kiertokautta muilta.
Lähisuku on reagoinut viileästä "vihamielisyyteen" saakka.
Vain lanko ja hänen uusi vaimo (joiden pienen pojan kummeja olemme) ovat vilpittömästi onnitelleet meitä uudesta vauvasta.
Muut mieheni sisarukset eivät ole joko sanoneet mitään, tai ainakaan mitään positiivista. Yksi käly, joka on myös saamassa lapsen kesällä (heille toinen) ei edes puhu minulle kun näemme esim. mummolassa.
Anoppi totesi, että eikö kolme ollut riittävästi (itsellään kuusi lasta), appi vain myhäili tyytyväisenä.
Omat vanhemmat eivät oikein ole suhtautuneet mitenkään. Nyt kun viikkoja on takana jo näin paljon, äitini joskus kyselee vointia, ja antaa käskyjä levätä yms. Ihan kuin ei muistaisi että talossa on jo kolme pientä lasta joiden kanssa se lepo ei ensimmäisenä ole mielessä. Apuaan ei kyllä tarjoa.
Omat sisarukseni ovat vähän naureskelleet tilanteelle, mielestäni hyväntahoisesti (ainakin haluaisin ajatella niin) ja sanoipa nuorempi isoveljeni niinkin, että jos joku pärjää ison perheen ja lapsikatraan kanssa, niin meidän likka. Musta se oli aika ihanasti sanottu!
Osa kavereista on onnitellut ihan reilusti, kun ovat tienneet että nelosta ollaan odotettu ja toivottu jo tovi.
Mutta osa kavereista (pian entisiä ehkä?) esittävät surunvalittelut jälleen vähenevälle omalle aikuisajalle, lähinnä miehelleni, joka ei juuri omaa aikaa ole koskaan halunnut, ainakaan siinä mielessä, mitä nämä pääosin sinkkukaverit tuntuvat tarkoittavan.
Läheisimmät työkaverit ovat vilpittömästi, joskin uteliaasti onnitelleet tulokkaan johdosta. Hienovaraisia kyselyjä on kiertokautta esitetty, olemmeko lestadiolaisia (emme) tai oliko tämä ehkä yllätys (tavallaan ei, yritystä takana jo pari vuotta). Mutta kun olemme kertoneet tosiseikat, ovat olleet hyvillään puolestamme.

Minusta on jotenkin käsittämätöntä, että ei voida onnitella asiasta joka tiedetään toisille tärkeäksi ja toivotuksi. Ihan sama mitä mieltä itse olisivat tilanteesta. Joillekin iso perhe on edelleen se haave ja toivekuva, joillekin riittää yksi tai kaksi lasta, mitä se muille kuuluu.
Vähän sama asia kun itse valittelisi toisen vanhenemista tämän merkkipäivänä, tai esittäisi surunvalittelut huonosta valinnasta tämän häissä tms.

 

[Nipaus]

Niin se vaan on, että ihmiset ajattelevat lähinnä vaan itseään. Paras kaverini kun kertoi olevansa raskaana, niin tietenkin olin ilonen hänen puolestaan (varsinkin kun hän on vakavasti sairas ja lapsen saanti sentään tuo jotain normaaliutta hänen elämään), mutta samalla pelkäsin, että aikaa jää vähemmän ystäville ja sekin vähän aika pitää jakaa vauvan kanssa. Vähän lapsellinen ajattelu tapa, mutta niin se on vaan käynyt toteen.

Osa kavereistasi ei ehkä toivo samanlaista elämää suurperheen äitinä niin kuin sinä, eivätkä siksi ymmärrä miksi asiasta pitäisi iloita. Mutta väliäkö sillä?

Onnea perheen lisäyksestä

 

[Toinen lapsi tulossa]

Vaikka meille tulee vasta toinen lapsi, niin vähän samantyyppistä on ollut oikeastaan kaikkien suhtautuminen. Muistaakseni oma äitini onnitteli, mutta KUKAAN muu ei ole onnitellut, ei edes mieheni äiti. Kommentit kakkoseen ovat olleet lähinnä luokka "kiva", ja todellakin ihan kiinnitimme jo huomiota ihmisille kertoessamme ettei taaskaan tullut onnitteluja. Näin siitäkin huolimatta että yleensä kerroimme uutisten lisäksi myös yrittäneemme kakkosta jo jonkin aikaa. Ihan niin kuin se toinen lapsi olisi jotenkin vähemmän arvokas asia kuin se ensimmäinen! Sinänsä raskauden edetessä ei ole ollut mitään ongelmia kylmyyden tai välinpitämättömyyden kanssa ainakaan lähimpien sukulaisten ja ystävien kanssa, mutta alun mitäänsanomattomuus kyllä vieläkin vähän kirpaisee.

Neljännen lapsen suhteen tilanne onkin jo varmasti vielä monimutkaisempi, koska tosiaan löytyy ihmisiä jotka olettavat että raskauden täytyy olla vahinko kun he itse eivät niin montaa lasta tekisi. Voi vain kuvitella kuinka pahalta tuntuu jos vauvasta suorastaan esitetään suruvalitteluja (vaikka vain huumorillakin), varsinkin jos tulokasta on yritetty jo jonkin aikaa! Tietysti mukana voi olla ihan aitoa huolta teidän jaksamisestanne, mutta etteköhän te itse tiedä mitä haluatte. Onnea siis vauvan johdosta!

 

[yksvaanelli]

Enemmän lapsia haluaisin itsekin, jos olisin nuorempi ja rikkaampi, kunnon töissä yms. Nyt iloitsen kohta yhdestä ainokaisesta

Mua on lähimmät onnitelleet ja olleet innoissaan. Töissä suurin osa ei ollut asiasta tietävinään, muutamat mukavimmat onnittelivat ja vähän kyselivät jotain.

Muutamille vanhoille ystäville, joita näen harvoin, en ole edes kertonut asiasta. Sen verran tylysti ovat suhtautuneet jotkut lasten hankkimiseen yleensäkin, syitä en kysellyt. Näkevät sitten jos näkevät. Eivät ole kyselleet (mielipiteitäni, vointiani, suunnitelmiani tms.) eikä asia tullut muuten esille, kun raskaus ei mitenkään kauas paistanut ennen 6. kuukautta. Joskus tuntuu hyvältä pitää jotkut asiat henk. koht.

 

[Pikkukakkonen08]

Meille on toinen lapsi tulossa ja esikoinen on syksyllä vauvan syntyessä 1v 10kk.

Isovanhemmat vilpittömästi onnittelivat uutisesta kuultuaan ja muutenkin vastaanotto on ollut positiivista.

Ainoa kummeksuttava suhtautuminen on tullut jälkeenpäin anopin taholta. Kertoi minulle, että hän on aina luullut, että me olemme yhden lapsen ihmisiä... Ja mieheltä oli samoihin aikoihin kahden kesken kysynyt ihan suoraan: "Sanos nyt oliko tämä vahinko, kun hän on ihan luullut, että teille riittää yksi lapsi..."

Kysyin perustelua moiselle olettamukselle, niin ei osannut millään tavoin tätä "yhden lapsen olettamusta" perustella. Ja ristiriitaiseksi kommentin tekee se, että ennen vauvauutisia on kuitenkin meille jo vihjaillut "eikös esikoisen olisi jo aika saada leikkikaveri" ja kun toinen poikansa sai toisen lapsen, niin anoppi kysyi: "Tulikos teille nyt paineita?"

No toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos (; On anoppi kaiketi ihan tyytyväinen asiain tilasta. Ainakin kovasti kyselee vointiani nähdessään.

 

[Meillekin neljäs]

Ei-onnittelevaa kohtelua ollaan mekin saatu. Mies lohduttaa, että ihmiset eivät enää huomaa onnitella ja olla niin iloissaan, kun tämä on tavallaan niin arkista. Niin kuin lapsen syntymä voisi koskaan olla arkista!

Tietysti tuntuu pahalta, varsinkin ajatella että jospa tämä lapsi ei synnyttyäänkään saa samanlaista hellää huomiota kuin 3 muuta lasta.

Mutta itse kyllä aion pitää loitolla sellaiset, jotka pahoittelujaan esittävät. Yritän ottaa sen kannan, että kateita ovat kun heillä ei ole samaan mahdollisuuksia. Työkuvioissa on tullut tällaista olalletaputtelua, että no voi että ja kyllä se siitä.

Nautitaan kuitenkin tästä onnestamme ja mahdollisesta viimeisestä raskaudesta loppuun saakka. Pyöreä masu, potkiva vauva, alkava kevät ja tuoksuva vauvan iho sitten... Ei onnea kukaan ulkopuolelta voi määritelläkään )

 

[Got the point?]

En ymmärrä miksi alkuperäinen ODOTTAA ja TOIVOO muilta onnitteluja? Te teitte ratkaisunne ja hienoa että raskauduitte ja saatte vauvan. Mitä hienoa siinä esimerkiksi ystävillenne on? Varsinkin jos he ovat sinkkuja eivätkä perhekeskeisiä. En ymmärrä, miksi sanot että ystäväsi on pian entisiä, kun eivät tajunneet onnitella?
Kovin itsekeskeistä ajattelua mielestäni.

Ihmisillä on eri arvot ja arvostuksen kohteet. Otetaan esimerkki. Voit esimerkiksi sanoa ylpeänä mutta vähätellen, että sait ylennyksen töissä, josta odottaisit muilta huimia onnitteluja. Jos tämä ihminen jolle uutisen kerrot, ei ole työkeskeinen, ei välttämättä osaa mitenkään tästä onnitella. Päinvastoin, hän voi "ottaa osaa" koska työmääräsi kasvaa ja joudut suurempaan vastuuseen. Got the point?

 

[Luunappi79]

Olette mielestäni todella onnekkaita kun olette saaneet neljä lasta, isot onnittelut!
Itsekkin haluaisin neljän katraan, mutta en tiedä onko se mahdollista. Ensimmäinen saatiin vain hoidoilla alulle, ja nyt olen onnellisesti raskaana taas hurjan hoitorumban jälkeen. Ehkä lähdemme vielä avun kanssa joskus yrittämään, jos rahaa ja energiaa riittää

Itse olen perheestä jossa sisaruksilla on yksi tai kaksi lasta (suurilla ikäeroilla). Itse lähes pelkään reaktiota jos saisin tai edes uskaltaisin tunnustaa haluavani isomman katraan. Osa karkeista kommenteista voi olla kateellisuutta, tai muuten vaan paheksuntaa asiasta jota ei ehkä itse tekisi (itsekästä, tiedän).

Meilläkin kakkosesta kertomista varjostivat muutamat ihmeelliset kommentit kuten "oletteko kauhuissanne?", mutta en anna sen lannistaa. Tiedän kyllä että on inhottavaa kun saa osakseen asiatonta kummeksuntaa.

Mutta siis, olet tosi onnekas, muista se! Sait mitä toivoit ja halusit, suuren perheen, ja sitä ei kaikille suoda usko vaan!! Onnea!!

 

[Otan osaa]

Mä en tajua miksi ihmeessä normaalit ihmiset hannkituu raskaaksi neljännen kerran. Se on jo vähän säälittävää. Ihan normaali keskituloinen perhe ollaan, mutta ei meillä riittäisi rahat kaikkiin menoihin ja harrastuksiin jos lapsia olisi 4. Ja jotenkin tuntuu että riittääkö se rakkauskaan. Niin tärkeät ja rakkaat kaksi lastamme kaikille sukulaisille ja kummeille ovat, että en tiedä mahtuuko tähän perheeseen kolmattakaan. Väkisin tulee mieleen että on lestadiolainen tai mormoni, jos nainen on synnyttänyt 4 lasta. Ei ihan normaalia ainakaan kaupunkilaisille. Eikä kouluttautuneille naisille. Tuntuu että se on myös pakoa työelämästä ja verorahoilla vuosien elämistä.

 

[onneksi ei suoda]

niin kuin sanoit:

No ei sitä kaikille suoda ei. Onneksi! Jokaisen pitäisi olla niin valveutunut että osaa käyttää ehkäisyä. Miten nainen voi palata työelämään neljän synnytyksen jälkeen? Tulee automaattisesti mieleen, että nainen pakenee töitä tai on jotenkin muuten säälittävä. Niin kuin täällä joku mainitsikin. Mutta makuja on monia. Niistä ei sovi kiistellä. Tämä on vain minun mielipiteeni. Enkä ole kateellinen 4 lasta saaneelle, sitä voitte olla varma. Hullu olisin jos monen vuoden opiskelun jälkeen heittäisin uran pois ja jäisin kotiin saamaan lapsia peräperää.

 

[No mutta......]

tuo nyt on unelmien vähättelyä ja tyrmäämistä edellisen kommentit...
jos et itse halua enempää lapsia, varmista ettei niitä tulekkaan.

ei ap. varmaankaan mitään ylistystä ja isoja onnitteluja kaikilta janoa, vaan ihmettelee kylmiä kommentteja. jos itse kertoisit jostain itsellesi tärkeästä uutisesta ja kaikki vain vääntelisivät asiaa negatiivisesti, olisit ehkä itse käärmeissäsi?
Se on säälittävää, että sinun mielestäsi kaikkien pitäisi olla ja tehdä juuri niinkuin sinä asiat parhaiksi näet. älä yleistä omia fobioitasi kiitos.
ps. itse olen kotiäiti enkä saa mitään avustuksia ja lasten kasvatus on minun unelmaduuniani, joten älä sitäkään ala mollaamaan. olen koulutettu kaupunkilainen.

 

[OHO JA HUIIII]

Täällähän sauhuaa! Mikäs sitten olisi se suotava NORMAALI lapsiluku? Kaksi vai kolme?
Voisivatko arvoisat täydellisyydet täällä sen julistaa?

 

[Mirkku33]

Yes, I got the point. Mutta entäs sinä, jos olisit menossa vaikka naimisiin, niin onko sinusta ihan ok että ystäväksi itseään nimittävä henkilö tulee esittämään surunvalittelut huonosta puolison valinnasta? jos se sinusta on ok, niin selvä.
Eikö se ole itsekästä että ei halua onnitella toista asiasta, jonka tietää tärkeälksi? Ihan kuin joku saisi loistavan duunin, ja minä sitä kävisin vähättelemään, kun ei vain satu olemaan minulle niin mieleen, niinkö?
Kummallinen ajattelutapapa näyttää sinulle olevan ja varsin itsekeskeinen.

Otan osaa; ehkä en ole normaali, ehkä olen. Minulle riittää että itse tiedän ja pystyn lapsiani ja puolisoani rakastamaan täysillä, rakkaus kun ei vähene vaikka se jakaantuisikin useammalle. Mutta mitäpä sinä siitä tiedät.
Itse olen aika korkeasti kouluttautunut sekä erittäin hyvässä asemassa työelämässä, joten verojakin olen maksanut aika varmasti enemmän kuin esimerkiksi sinä. Mutta se ei tämän minun kirjoitukseni tarkoitus ollutkaan, vaan se että kuinka jotkut voivat lukea itseään toisen ystäväksi, jollei voida vilpittömästi olla onnellisia toisen puolesta, vaikka itse ei samaa valintaa tekisikään?
Minulla on tuttavapiirissä useampi pariskunta, jotka eivät halua lapsia. Ja se on minusta ihan ok, enkä missään vaiheessa heitä siitä ole moittinut tai ollut pahoillaan. Minusta on erittäin hyä että ihmiset osaavat ja uskaltavat tehdä itse valintojaan ja myöskin seistä niiden takana. Moni ei siihen nähtävästi pysty.

Käsittämätöntä. On siis olemassa muitakin ihmisiä jotka eivät vain pysty suomaan toisille sitä onnea jota he ovat kovasti toivoneet, jos siis se ei satu omaan intressiin millään tavalla kolahtamaan. No, toivottavasti saavat joskus itse kohdata yhtä itsekkään ihmisen kommentin kuin ovat itse.

 

[Got the point?]

Niin kuin sanoin, nämä ovat MIELIPIDEASIOITA. Minä kerroin vain oman mielipiteeni, kuten te kerrotte omanne. Ei ole oikeaa ja väärää mielipidettä. On vain erilaisia mielipiteitä. Vai mitä?

Mielipiteeni perustuu siihen, että SUOMESSA korkeasti kouluttautuneilla naisilla on keskimäärin 1,7 lasta, kun taas kouluttamattomilla on 2,6. Jos on opiskellut vuosikaudet ja luonut uraa, ei halua jäädä kotiin vuosikausiksi (lue: synnyttää neljää lasta). Puhumattakaan maista, joissa naisilla ei ole mitään oikeuksia; naisten tehtävä on vain synnyttää ja täyttää maa, mitään ehkäisykeinoja ei ole saatavilla (esim Afrikka).

Ystäväpiirissäni ei ole ketään, joka haaveilisi noin monesta lapsesta. Kyse olisi vahingosta jos noin kävisi. Huom: Tämä on vain minun mielipiteeni. Olkaa avoimia sille. Minuakin kiinnostaa millaisia te olette, jotka haaveille noin suuresta perheestä. Eniten kiinnostaa miksi?

 

[suvaitsemattomuus on synti]

Ihmettele kyllä sitä, että jotkut saavat jo toisesta lapsesta pahoittelevia kommentteja. Mitä hittoa, sehän on normaalia elämää, että lapsia tulee ja syntyy. Itse odotan vasta ensimmäistä ja todennäköisesti kaksi on meidän lapsilukumme. Jos nyt saadaan sitä toistakaan. Sekään kun ei ole itsestäänselvää. Mutta jokaisen oma asiahan se on jos niitä muksuja syntyy vaikka viisi. Hittoako sitä muut pahoittelemaan. Eihän se heidän selkänahastaan ole pois.

Minullakin on ystäväpiirissä parikin naista, jotka eivät ikinä tule tekemään lapsia koska eivät halua. Näin ainakin heidän omien sanojensa mukaan. Minulle ei tulisi mieleenkään sanoa heille mitään pahoitteluja vaikka itse en suin surminkaan haluaisi jäädä lapsettomaksi. En vapaaehtoisesti enkä pakosta. He elävät elämäänsä niin kuin haluavat, minä elän niin kuin itse haluan. Eikä siinä ole mitään pahoittelemista puolin eikä toisin. Suvaitsevaisuutta ihmiset!

 

[Got the point? Nimimerkille...]

Tuo nyt on kuin kysyisi perustele minulle miksi haluat matkustella, jos itse ei haluaisi...
Esimerkkinä vain.

Niinkuin kaikkien pitäisi toimia tilastojen mukaan!

 

[Got the point?]

Mirkku, mielenkiinotoista lukea ajatuksiasi ja mielipiteitäsi. Mutta älä edes kehtaa sanoa, että olet maksanut enemmän verorahoja kuin minä.

Ensinnäkään, et pysty kenellekään niin netin anonymiteetin kautta tekemään, tuollainen olettaminen ja leuhkiminen on tienien puuhaa. Toiseksi, erityisesti tällaiselle työnarkomaanille ja urakeskeiselle kahden tutkinnon uranaiselle tj-asemassa, jonka korkeasti koulutettu mies hoitaa lapset vanhempainlomalla, ei kannat alkaa leuhkia maksetuilla verorahoilla.

Eipä siis livetä itse asiasta.

 

[MINÄMINÄMINÄ]

>Toiseksi, erityisesti tällaiselle työnarkomaanille ja urakeskeiselle kahden tutkinnon >uranaiselle tj-asemassa, jonka korkeasti koulutettu mies hoitaa lapset >vanhempainlomalla, ei kannat alkaa leuhkia maksetuilla verorahoilla.

Heh, no sillälailla Kukahan tässä leuhkii ja millä. Tee hyvä ihminen töitä peräsuoli pitkällä vaikka 100 vuotiaaksi asti. Ei se ole multa pois eikä varmaan keneltäkään muultakaan meistä. Itse en ikinä haluaisi olla urakeskeinen työnarkomaani, en silti sinua siitä syyllistä. Ole mitä haluat, ja anna muiden tehdä vaikka 7 lasta jos heitä huvittaa. Se taas ei ole sinulta pois.

 

[Jos nyt kerran idiooteiksi heittäydytään]

niin voitaisiin kysyä perusteluja miksi nämä "uranaiset" sitten kenties asuvat suuremmissa asunnoissa?? ei pienempi riittäisi, perustelkaa?? ei kuulkaa tilastojen mukaan suomalainen saa asua missään lukaalissa tai isossa talossa, joten älkää siis!

voi hitto mitä soopaa! ja just niin jos joku haluaa raataa itsensä orjana duunissa raadoksi niin siitä vaan, mitäpä se muille, josse on sinun unelmasi ja käsityksesi elämästä niin onnea matkaan vaan!

 

[Mirkku33]

Jassoo, ja kuka leuhkii... ;o).
Jos olet onnellinen työnarkomaaniudessasi, niin onneksi olkoon! Olet silloin valinnut sen tien ja mitäpä minä tai kukaan muukaan sitä moittimaan. Siinähän tässä on kyse, vai joko se unohtui? (huomaatkos, onnittelin sinua valinnastasi, kun kerran olet onnellinen ;o)
Mielipiteitä saa olla ja pitääkin, mutta sitä minä ihmettelen edelleen, että jos on jonkun ystävä, niin sitä omaa mielipidettäkö sitten kuulutetaan henkseleitä paukuttaen vähät välittämättä siitä, millaisen reaktion se saa vastapuolella?

Esimerkiksi taas; yksi ystäväperhemme ei koskaan voi saada omaa biologista lasta. Ehkä meidän tulisi tuolla ajattelutavalla onnitella heitä välttymästä siitä rumbasta, jonka tällainen monilapsisen perheen äiti "joutuu" kokemaan? Ja miltäköhän se heistä tuntuisi?!
Toinen esimerkki työelämästä: hyvän työtoverini puoliso sairastui syöpään muuan vuosi sitten ja kuoli juuri joulun alla viime vuonna. Tuota ajattelumallia laajentaakseni, olisiko minun surunvalitteluni ja pahoitteluni sijaan lohduttaa surevaa ihmistä sillä, ettei enää tarvinnut kuolemansairasta ihmistä vaivoinaan pitää?!

Minulle ja miehelleni on aina ollut selvää että haluamme ison perheen. Jaa miksi? Miksi ei? Pidämme lapsista, emmekä vain omistamme. Meillä on yhteisiä kummilapsia jotka ovat luonamme lomilla ja joskus viikonloppuinakin. Aikaa ja rakkautta heille on antaa, saahan heiltä itseltäänkin aika paljon vastineeksi. Ja vaikka lasten kanssa harvoin mikään sujuu suunnitelmien mukaan, niin silti se on erittäin palkitsevaa ja antoisaa yhdessäolo-aikaa.

Olen joskus kuullut sanottavan, että jos et voi sanoa mitään mukavaa tai toista miellyttävää, paremi on pitää suunsa kiinni. Tämä pätee melko moneen asiaan, ei vain tähän minun aloittamaani.

 

[Oikea äiti]

Minä olen todella iloinen, ettette te työnarkomaanit ja muiden väheksyjät lisäänny yhtään enempää. Mielestäni yksikin lapsi on teille liikaa. En todellakaan halua, että omat kullannuppuni joutuvat olemaan missään tekemisissä lastenne kanssa, joita hädin tuskin itse tunnette. Ei kannata hankkia lapsia, kun ei itse ota heistä vastuuta. Lastenhoitajathan ovat heidät kasvattaneet. Harmi vain, että koulussa opettajankin työ menee nykyään kasvattamiseen opettamisen sijasta, kuin ei kukaan muu sitä kerkeä tehdä... t.s. voisi olla vähempää kiinnostunut.

 

[Mielipiteeni vain]

Niin, tunnenpa minäkin naisen joka on toimistossa "tärkeässä asemassa", rahaa on, naimisissa, mutta hei mitä puuttui?? Lapsi, tai siis se 1.7 lasta. Eikun siis raskaaksi....
Ja siitä sitten valitetiin ja voivoteltiin ja palattiin toimistoon mahdollisimman nopeasti syntymän jälkeen. Mutta se oli vain se yksi lapsi! Statuksesta puuttui se .7 joten eikun hommiin vaan. Nyt hänellä on kaksi poikaraukkaa jotka eivät äitiään näe, eikä äiti siitä pahemmin näytä piittaavan. Hänen statuksensa on nyt se mitä halusi ja hän on "arvostettu" nainen mielestään. Läheltä seuranneet tietävät miten hän puhuu lapsistaan, silloin kun heitä edes mainitsee ja se tekee todella pahaa.
Nämä ihmiset eivät tiedä äiti sanan merkitystä, vaan haluavat aivan jotain muuta elämältään kuin lapsia. Surullista.

 

[Oikea äiti joka rakastaa myös uraansa]

Luitko yhtäkään vastausta? Miten voit noin naiivin kliseisesti yleistää että jos ihmisellä on ura, hän ei rakasta lapsiaan eikä kasvata näitä hyvin? Tuo jos mikä on lapsellista.

Nimimerkki Got the point kirjoitti, että hänen miehensä on kotona vanheimpainvapaalla hoitamassa lapsia. Onko sinun miehesi niin tehnyt? Olen melko varma ettei ole. Vain 2 % suomalaisista miehistä (vuonna 2006) piti vanhempainvapaata. Monille perheille on itsestään selvää että se on äiti joka jää kotiin. Ihalien ihmisiä ja perheitä jotka kyseenalaistavat nämä normit.

 

[Ura ja äitiys]

Kyllä toki ura ja äitiys voivat olla hienossa harmoniassa ja toimia loistavastikkin! Ei kotona lasten kanssa oleminen ja kasvatus ole kaikkien heiniä..
Kyllä siis ns. uranaisetkin voivat olla hyviä äitejä, mutteivät he ole PAREMPIA uransa takia. Kyllä kotiäidelläkin on ura!! Jos lapsiaan rakastaa, valitsee itse kukin ne parhaimmat ja sopivimmat vaihtoehdot elämälle.
Mutta on aivan typerää tulla tänne vinoilemaan ja vähättelemään toisten unelmia, ja mollata niitä jotka haluavat enemmän kuin sen yhden tai kaksi lasta!

 

[-carrie-]

En ymmärrä miksi ihminen täytyy luokitella noin ennakkoluuloisesti karsinaan. Että jos on työ josta kaikeksi synniksi vielä nauttii, niin automaattisesti olisi huono äiti. Itse en olisi näin hyvä ja hyväntuulinen äiti, ellen saisi käydä töissä aikuisten kanssa tekemässä "tärkeitä asioita". Sitten haen lapseni hoidosta ja todella nautin hänen seurastaan. Äitiysloma oli minulle tarpeeksi kotona oloa. Tarvitsen aikuisia eli älyllistä keskustelua ja kontakteja mieheni lisäksi. Hoidan kummatkin hyvin, äitiyden ja työni. Ja voin vannoa: Koska olen hyvä työssäni ja nautin siitä, olen myös parempi äiti. Koska olen onnellinen äiti, olen parempi työssäni ja työmotivaationi kasvoi äitiysloman aikana.

Tavallaan ihailen teitä jotka haluatte 4 lasta. Itse en pystyisi olemaan vavoissa kiinni ja kotona niin kauaa. Nytkin odotamme että lapset kasvavat että pääsemme matkustelemaan paremmin.