G: Luovuttaisitko munasolun lapsettomalle sisarellesi?

[Kalla.]

Tuli tosta yhdestä threadista mieleen moinen kysymys. Luin jostain että jos munasolun haluaisi suoraan esimerkiksi omalle ystävälle tai lähisukulaiselle luovuttaa, se onnistuisi.

Eli, jos sinulla on tai olisi sisko tällaisen paikan edessä, luovuttaisitko omia munasoluja? Miksi tai miksi ei?

Itse luovuttaisin, sillä en näe että se olisi minulta pois.

 

[astrolabe]

Meillä ois 5 luovutuskelpoista alkiota pakastimessa. Ne menevät muiden hyödyksi, jos ja kun Data ei halua enempää lapsia. En tiedä miten suhtautuisin, jos lähipiiriin syntyisi biologinen lapsemme.

 

["vieras"]

En usko että luovuttaisin. Vertailisin kuitenkin lapsesta omia piirteitäni jne. Ajatus tuntuu häiritsevältä vaikka en osaa sitä sen kummemmin perustella. Toisaalta tuntuisi varmaan pahalta kieltäytyä jos siskoni pyytäisi mutta en pystyisi silti.

 

[juuu]

ehdottomasti.

 

["Vieras"]

En luovuttaisi.

 

[Muua]

Omaa siskoa voisin ajatella- sen lapset on muutenkin enemman mun ku sen nakoisia, ja ollaan laheisia. Tuntuu osittain omilta.
Mutta en varmaksi osaisi sitli sanoa, milta se tuntuisi.

 

["vieras"]

Ehdottomasti luovuttaisin siskoille tai parhaimmista parhaimmalle ystävälle.

 

[bud]

En luovuttaisi. Eikä se mielestäni tarkoita sitä, että rakastaisin siskoani vähemmän kuin sellainen, joka luovuttaisi. Siinä vaan olisi liian monta riskitekijää. Varmasti tulis kova tunnemyrsky itse kullekin.. ei se ole niin yksinkertaista.

 

[Meteli Seis]

Meillä ois 5 luovutuskelpoista alkiota pakastimessa. Ne menevät muiden hyödyksi, jos ja kun Data ei halua enempää lapsia. En tiedä miten suhtautuisin, jos lähipiiriin syntyisi biologinen lapsemme.

Teidän alkiot ei varmaankaaan mene sisaruksillenne?

 

[Meteli Seis]

Hyvin vaikea sanoa kun ei ole siinä tilanteessa.mutta nyt voisin kuvitella ,että en tai en aikoinani olisi.
En tiedä miten suhtautuisin lapsen

 

["vieras"]

Vastasin jo ylempänä (3) mutta nyt aloin miettiä, että tuntuisi jotenkin helpommalta jos munasolu menisi jollekin tuntemattomalle enkä tietäisi kuka sen saa. Siskon lasta katsoisin kuitenkin sillä silmällä koko ajan että hän on puoliksi mun geeneistä. En osaa selittää miksi näin tunnen.. Mutta siskolleni en kyllä pystyisi luovuttamaan. Enkä usko että edes pyytäisi, samasta syystä.

 

[feger]

Ilman muuta luovuttaisin. Olen tätä asiaa pyöritellyt mielessäni jo monta vuotta, enkä ole vielä löytänyt hyvää syytä olla luovuttamatta.

 

["vieras"]

Todennäköisesti luovuttaisin. En varmaankaan itse asiaa ehdottaisi, mutta kysyessä suostuisin. Itse en koe, että yksittäisen solun luovuttaminen tekisi musta ko. solun etä-äitiä. Jos kyse olisi mieheni hedelmöittämästä munasolusta, silloin luultavasti jättäisin alkion luovuttamatta.

 

["vieras"]

Jos itselläni olisi lapsia, todennäköisesti luovuttaisin. Mutta koska ei ole, en luovuttaisi. Voisin kuitenkin luovuttaa jollekin vieraalle, jos "vaihdossa" siskoni saisi luovutetun mukasolun tuntemattomalta. Tätä ymmärtääkseni jonkun verran tehdään, kun sukusolujen ei haluta päätyvän lähipiiriin. Enemmän kylläkin lahjasiittiöiden ollessa kyseessä.

 

[Peachie]

Luovuttaisin. Ja voisin myös synnyttää sisarelleni lapsen (siis sijaissynnyttäjänä) jos olisi tarpeen ja mahdollista.

 

["isosisko"]

Tottakai luovuttaisin. Tätä olen joskus miettinyt mielessäni aiemminkin.En keksi sellaista syytä,miksi en luovuttaisi.

 

["hanne"]

Luovuttaisin siskolle tai veljen vaimolle, mutta en ystävälle. Jotenkin koen, että siinä lapsessa on kuitenkin osa minua ja haluaisin pitää sen perhepiirissäni. Sisarusten lapset tuntuvat muutenkin kuin melkein omilta.

 

[Kalla.]

Hyviä pohdintoja. Aihe herättää kyllä ristiriitaisia tunteita itsessänikin. Varmasti asiaan vaikuttaa monet jutut, mutta tietenkin esimerkiksi se, kuinka läheiset välit siskoon on, on suuri tekijä. Ja se, onko itsellä lapsia. Minun olisi vaikeampi luovuttaa jollekin tuntemattomalle, en tiedä miksi. Olemme sisareni kanssa myös hyvin samannäköisiä ja luonteemme on myös hyvin samankaltaiset. Todennäköisesti sisareni biologiset lapset siis olisivat muutenkin "samasta puusta" omien lasteni kanssa. Toki lapsen isältä tulee myös omat piirteet, mutta meidän suvussa on paljon dominoivia geenejä.

 

[minjamaria]

Luulen että luovuttaisin. Mieluummin siskolleni kuin ihan jollekin oudolle josta ei mitään tiedä. Lapsi ois kuitenkin läheinen, niinkuin nyt siskoni lapset ovatkin ja vaikka omaan perheeseemme useampaa lasta toivotaankin, haluaisin silti myös siskoni lapsia ottaa hoitoon yms.

 

[fpl]

Joo, voisin luovuttaa. Ja myöskin veljeni vaimolle.

 

[meah]

No siis, se on mun sisko. Mulle olis ihan itsestäänselvää luovuttaa. Mä voisin toimia vaikka sijaiskohtuna ja olla raskaana (vaikka vihaan sitä) ja synnyttää (sekin on ihan persehommaa) jos mun sisko haluaisi lapsen, eikä sitä jostain syystä voisi itse saada, ja jos sellainen onnistuisi.

 

[Madicken04]

En. En ole yhtään varma että osaisin suhtautua lapseen asiaan kuuluvalla tavalla jos häntä näkisin jatkuvasti ja olisi osa perhettä. Mielummin luovuttaisin ihan vieraalle.

Nykyisessä tilanteessani en luovuttaisi kyllä kenellekään, toisaalta eipä siskoillakaan ole ollut tarvetta tuollaisille luovutuksille.

 

["vieras"]

Luovuttaisin

 

[Phoebsi]

En luovuttaisi.

 

[Eleonoora86]

Luovuttaisin sitten kun itsellä olisi kaksi lasta se on haaveeni. Jotenkin vain kun asiaa ajattelee vaikka näin, että itsellä olisi joko ei yhtään tai yksi lapsi ja luovuttaisi munasolun jonka ansiosta syntyisi lapsi ja sen jälkeen ei jostain syystä enää tulisikaan lasta. Silloin harmittaisi.