Toggle sidebar

G.Mikä pelottaa raskausaikana?

Vastaa
K

karvatonkoira

Aktiivinen jäsen
15.06.2005
1 229
0
36
Mä oon ehtiny pelätä jo vaikka mitä tässä raskaudessa.
Ekaks jo että onko edes raskaana, sit että meneekö kesken, sit nt ultra, sit rakenneultra ja nyt pelottaa ennenaikainen synnytys.
Mitään syytä ei pitäis olla kuitenkaan pelätä ku molemmat lapset synyneet rv 40+1
Varmaan tää on ihan vaan se äidin juttu ku kaikki pelottaa vauvan puolesta! Nyt rv 28+5
 
Sama juttu. Alussa pelkäsin keskenmenoa kun takana 2 kappaletta. Menetin tässä raskaudessa toisen alkioista rv7 ja se vielä antoi lisäjännitettä selviytyykö toinen. Sitten jännitti eka neuvola (kuuluuko sydänäänet), sitten np-ultra (onko vielä elossa), sitten rakenneultra (onko sikiön rakenteet kunnossa), sitten pieni sf-mitta piti murheisena (onneksi vauva kuitenkin ihan normi kokoinen), välillä pelottaa listeria (töissä olen törmännyt kurjiin istukka/sikiö viljelyihin missä kyseinen pöpö tehnyt tuhoa), välillä pelottaa kohtukuolema ja eniten pelottaa tällä hetkellä se saanko tämän esikoisen elävänä syliini. Mutta kaikesta huolimatta olen osannut välistä ihan nauttiakin odotuksesta. Kaippa nämä pelot ovat ihan normaaleja kunhan eivät koko ajan vaivaa mieltä! =)

RV nyt 33+6.
 
Olenkohan jokseen erikoinen kun mua ei juurikaan pelota mikään raskausaikana. Olen yrittänyt ajatella että turha murehtia etukäteen, jos jotain ikävää on tullakseen, niin otan sen vastaan silloin. Raskausaika on päinvastoin ollut ihan parasta aikaa, olen nauttinut ihan eri asioista ja eri tavalla kuin ennen raskautta.
 
Mua ei pelottaut mikään ekassa raskaudessa, toisessa enempi jännitti kaikki, mutta nyt vasta kolmannen kohdalla alkanut hieman pelottamaan kaikki! Ei siis mitenkään pahasti, mutta joskus tulee aina mieleen nämä jutut! :whistle:
 
Mulla on tää raskaus vasta ihan alkutaipaleella (4+6), ja jo nyt tuntuu, että koko 9kk pelottaa ihan sairaasti. Ensin ei meinaa uskoa, että vihdoin on raskaana, pelkäsin kovasti, että onkin kemiallinen raskaus ja sit ku sen uskaltaa jotenkin myöntää itselleen, että on onnellisesti raskaana niin sitten jo pelottaa keskenmeno aivan sairaasti. Tavoite olis nyt, että Parin viikon päähän olevaan alkuraskauden ultraan kun selviäis jotenkin tervejärkisenä :laugh:
 
Olen pelännyt mm.:
- tuulimunaraskautta
- varhais- + np- ja rakenneultria
- keskenmenoa (oli myös tuhruvuotoja)
- toksoplasmoosia ja listeriaa :xmas: .. itkin kerran miehelle hysteerisenä että olen syönyt metvurstia (luin täältä että siitä voi saada tokson)
- istukan irtoamista ja kohtukuolemaa näin loppuraskaudessa :/

Olen yleensäkin murehtivaisuuteen taipuvainen ihminen..
 
Mä taas pelkäsin ekassa raskaudessa KAIKKEA :o ensin en uskonut olevani raskaana,sit mietin et mitä vaan voi tapahtua ja en uskonut ennenku vauva syntyi että vauvan tosiaan saan :D ja pelkäsin kaiken aikaa etten saa tervettä lasta tai et jotain menee vikaan viimestään synnytyksessä :ashamed: synnytystä en oikein koskaan pelännyt,mut kaikkea muuta kyllä. Tokan kohdalla taas alussa tietysti mietin et voi mennä kesken,mut sit sen raskauden osasin ottaa jo helpommin. ainut et ruokarajotukset kuulin vasta toisella kertaa niin tottahan mä panikoin sit kaikkia syömisiä. nyt kolmannessa TAAS alussa mietin et voi mennä kesken ja vieläki välillä mietin voiko kaikki mennä hyvin kolmannen kerran vai nytkö se toden sanoo :'( ja sit näitä syömisiä taas saa tarkkailla,mut aika lailla yritän ottaa rennosti ja tavallaan oon nyt sitä mieltä et eipä sitä auta murehtia vaan tää menee niiku menee....toivottavasti kaikki hyvin loppuun asti =)
nyt rv 31+5
 
Mulla jännä juttu se, että ekassa raskaudessa en pelännyt mitään. Edes np-ultraan en halunnut koska "kaikki on kuitenkin hyvin, miksei olisi?"

Toisesta mulla oli hassu tunne.. ja rakenneultra pelotti: Kappas, siellä löydettiin halkio vauvalta ja alkoi punktiorumba. Tulos oli kuitenkin paras mahdollinen: terve tyttö :heart: halkiosta huolimatta.

Tämä kolmas... alusta asti sanoin että kaikki ei ole kohdillaan ja eipä tietenkään ollu :o
niskaturvotusta ja nyt sit taas stressataan tuloksia :x Miten voikin olla näin hankalaa?
Tylsää on nyt stressata kun tietää että mulla on aina se "vaisto" pitäny kutinsa.. :o

Nyt siis pelkään että tämä päättyy aivan liian kesken, huonosti, enkä enää ikinä halua/uskalla yrittää sitä kolmatta.. tälläkin kertaa mietin jo tosi pitkään et uskaltaako sitä..
 
Olen mmamaan kanssa ollut samoilla linjoilla ja pelännyt suurinpiirtein KAIKKEA, mutta mmamaasta poiketen olen pelännyt myös synnytystä ihan hirveästi!!! Nyt olen käynyt pelkopolilla kaksi kertaa ja olen jo tervejärkisempi synnytyksenkin suhteen, mutta pelkopolikäynnit onneksi jatkuvat vielä. Eli olen ollut todella vauhko koko raskauden ajan enkä aina ole oikein osannut nauttia siitä, vain jännittää ja pelätä ja olla varpaisillaan ajatustensa kanssa. Nyt olen parin viimeisen viikon aikana alkanut relaamaan, kiitos pelkopolikäyntien. Eli onhan tässä teoreettisesti ajateltuna (olen rv 35+1) vielä muutama viikko aikaa nauttia raskaudesta :laugh:
 
alussa mä pelkäsin oonko OIKEESTI raskaana, ja kun varmistu että kyllä tuolla on elämää (varhaisultra rv 6+ ). Sen jälkeen aloin sitte pelkäämään, että entä jos tulee keskenmeno...Kotidopplerin hommasin sitte, ja rauhoitti mieltä, kun pysty kuunteleen että vauvalla kaikki hyvin. No, sitte alko oleen rakenneultra aika lähellä, tietenki mä sitä pelkäsin, että entä jos, ja jos....No, kaikki oli hyvin. Sen jälkee aloin pelkäämään että onko kaikki hyvin kun en liikkeitä tunne (luin että moni tuntee jo joskus rv 20+ tai aikasemmin) ite tunsin varmaan, liikkeet varmimmin joskus rv 22+---->....sen jälkee oliki helpottavampi kausi :D Jotenki alko luottamaan enemmän että kaikki on hyvin, mitä konkreettisemmaksi tää raskaus meni...Nyt sitte on pientä pelkoo tulevasta synnytyksestä yms, että kaikki menis hyvin, eikä tapahdu mitään surullista.

Ja kyllä, tämä on ensimmäinen, ja siksi olen nii neuroottinen, enkä ole osannut ottaa "rennosti" raskautta :D :heart:

Nyt mennään rv 35+0, ja tähän asti kaikki on mennyt normaalisti...eiköhän tuota vois jo olettaa että loppuun asti mennään :heart:
 
Eka raskaus menossa ja IHAN kaikki pelottaa. Alussa en niinkään pelänny, mut nyt on tullu kaikkia eri pelkoja kun on lukenut juttua keskenmenoista, kohtukuolemista ym... Lisäks vielä pelottaa jo valmiiksi synnytys ja synnytyksen jälkeen kätkykuolema. neuvolassa sanottiin että ei sais panikoida turhia, mutta minkäs sitä itselleen voi :/
 
Riippuu mitä se on jos pelottaa.. Eli kyllähän muakin pelottaa jos ajattelemalla alan ajatella esim. et voi mahdollisesti tulla kohtukuolema. Mut ei se mun mielessä oo juuri ollenkaan, sit vasta jos jollekin se tapahtuu niin voi olla, et miettii itsekin, et entä jos.

Varhais-, np- ja rakenneultraa pelkäsin vasta noin 5 min. ennen tutkimushuoneeseen menoa. Muutoin siis oon ollu ku viilipytty :) Alus pelkäs toki, et onko siel ees ketään ku niin oireetonta oli. Mut jostain syystä oli silti tosi varma olo, et kaikki menis hyvin. Joskus pelottaa, et entä jos kaatuu ja istukka repeää. Eli kaikkia pelonaiheitahan itselleen saa jos oikein miettii niitä, mut onneks oon aika hyvin saanu pidettyä mieleni kurissa :)
 
Mä olen pelännyt kanssa vaikka mitä. alussa tietty keskenmeno ja ultraan meno on aina kauheaa jännittämistä, että onko kaikki hyvin. Raskausmyrkytys. ja nyt haluan vauvan ulos, että voin helpommin tarkistaa että kaikki hyvin. rv 38+1 nyt ja odotan vain että syntyyy...
 
Sellaista asiaa ei varmaan olekaan, mitä minä en olisi raskaana ollessa pelännyt :headwall:

Tässä raskaudessa huolta ovat aiheuttaneet:
-niskaturvotusultra
-istukkabiopsia ja sen tulos
-normaalihysteriani listeriasta ja toksosta. Aina sattuu jotain vahinkoja, vaikka kuinka tarkka ja varovainen olisi syömistensä suhteen
-nyt sitten murehdin parvorokkoa. Kuopuksellani on flunssaa ja posket punoittavat välillä aikalailla. Yritän olla järkevä ja muistaa että tyttö pyyhkii joka välissä nenän alusen kämmenselällään poskille (ennenkuin äiti kerkeää paperin kanssa apuun) ja punoitus voi johtua siitäkin. Silti jokavälissä mieleen tulee tuo parvo... Neuvolan ohje oli kaikkea muuta kuin rauhoittava: "ei näitä parvoja ole meillä ennenkään tutkittu". Niinpä...
-pikku hiljaa alkaa jo mietityttämään tuleva rakenneultra. Tieto lisää tuskaa siis ei sitä esikoisen odotuksen aikana 14v. sitten osannut pelätä mitään. Sitä oli silloin vain onnellisesti raskaana. Jokainen raskaus ja tämä netti ovat lisänneet tietomäärää mahdollisista ongelmista ja tottakai niitä sitten miettii.
-Vauvan liikkeitä tuntuu jo nyt silloin tällöin ja ne tuntuvat aivan ihanilta. Tänään nauroin ääneen, kun kauppareissulla autossa vauva jumpan aloitti (kutittelulta se vielä vain tuntuu). Sitten sen onnentunteen jälkeen tulee heti se olo, ettei saa iloita liian aikaisin - mitä jos jotain onkin vinossa ja mä olen jo niin kiintynyt pieneen :heart:

Tiedän, että liiallinen panikointi on niin turhaa. Miksi sitä ei vain uskalla olla onnellisesti raskaana, kuten esikoista odottaessa. Se oli ihanaa aikaa!
 
tässä raskaudessa:
- keskenmeno (vielä niiiin alussa)
- Verenpaineiden nousu (nii kävi viime raskaudes)
- liitoskivut (aivan himskatinmoiset viime kerralla)
- Homejuuston syönnin vaikutukset ennen ku tiesin raskaudesta. Söin sitä oikeasti paljon!

Muut pelot ilmennee kunhan raskaus etenee.. (4+4 nyt)
 
Alussa pelkäsin aika paljon keskenmenoa, kun luin jostain, että hoidoilla aikaansaadulla raskaudella on hiukan normaalia isompi riski mennä kesken.. Ultrat ovat tietysti myös aina jännittäneet. Keskiraskaudessa pelkäsin jonkin verran sitä, että vauva lähtee syntymään sellaisilla viikoilla, ettei vielä selviä. Nyt (rv 33+5) mielessä käy välillä kohtukuolema, mutta yritän olla miettimättä sitä liikaa... Synnytys tottakai jännittää, kun vielä ensimmäisestä on kyse. Ehkä kuitenkin raskauden aikana olen ennemminkin jännittänyt asioita kuin varsinaisesti pelännyt.
 
Jostain syystä mä en oo koskaa osannu pelätä synnytystä.. Tosin voiha olla, et sit se pelko tulee vasta lähempänä. Tosin en mie kuolemaakaan pelkää, oikeestaa on aika harvoja juttuja joita mie pelkäisin. Mut ainaha sitä jottai on :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja haavemamma73:
Olenkohan jokseen erikoinen kun mua ei juurikaan pelota mikään raskausaikana. Olen yrittänyt ajatella että turha murehtia etukäteen, jos jotain ikävää on tullakseen, niin otan sen vastaan silloin. Raskausaika on päinvastoin ollut ihan parasta aikaa, olen nauttinut ihan eri asioista ja eri tavalla kuin ennen raskautta.
Click to expand...

Mulla ihan just näin. Molemmissa raskauksissa. Ekassa jännitti lopussa vähän sitä synnytystä kun ei tienny mitä tuleman pitää. Ja nyt kun tietää mitä se on niin välillä ponnistusvaihe (kesti 45 min viimeks, tuntu ikuisuudelta) kummittelee mielessä.

 
Ensimmäistä ultraa ehkä pelkäsin, pelkäsin että jos lapsella onkin turvotusta tuhottomasti, mitä ei ollut käytännössä lainkaan.
tulevaa ultraa en osaa pelätä, odotan vain jännityksellä... päästäkseni näkemään kaverin :D

nyt juuri pelkään, tuhottomia vatsakipuja... ja aivan liian ennen aikaista synnytystä...
 
Mullakaan ei ole pelottanut eikä pelota oikeastaan mikään. Istukkabiopsian tulos jännittää kyllä, mutta en voi sanoa pelkääväni sitäkään.
Synnytystä en osaa pelätä, en pelännyt ekassakaan raskaudessa. Sehän on maailman luonnollisin asia!
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa