G: Milloin viimeksi oli huono omatunto?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Beep
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

Beep

Vieras
Ja miksi?

Musta tuntuu, että vasta äidiksi tulon jälkeen mä oikeesti vasta tajusin mitä se on... tai sit mä otan liian helposti sen huonon omatunnon. Pienikin oma aika lapsen hereillä ollessa, niin omatunto kolkuttaa. Mieheni mielestä ota toisinaan liian helposti, se kun on niin rentona lähes aina vaikka lapsen kanssa oltaisiin.

Eli vastaus, tänään viimeksi... joskus tulee tunne että pitäis tehdä sitä ja sitä ja sitä, enkä oikeastaan edes tiedä että mitä! Kun ei tuo 1-veekään vielä ideoi mua. :p
 
Tuossa kun pistin juniorin nukkumaan, tuli katumus, että miten saatankaan mennä syksyllä töihin. Ja nyt "pakotin" esikoisen katsomaan telkkaria, kun en vaan jaksant leikkiä sen kanssa enää.
 
Joka päivä vähäsen, koska lapsi haluaa mut koko ajan seurakseen puuhiinsa, enkä aina ehdi tai ei huvita. Sitten on huono omatunto siitä, kun olen tylsä ja teen kotitöitä (vaikka yritän olla rento ja hauska äiti, joka ei puurra otsa rypyssä). Ja jos taas en tee kotitöitä ollenkaan, siitäkin jää jotenkin huono omatunto.

Äh, yritän välttää tämmöistä ajattelua, se on loppumaton suo. Ei miehilläkään ole huono omatunto, vaikka rötväisivät koko päivän sohvalla ilman tietoakaan kotitöistä tai lasten kanssa puuhailusta.
 
Joku mainitsi miehestään, et ei pode huonoa omatuntoa jos vaan rötvää (=lojuu ilmeisesti...vai? En ymmärtänyt tota sanaa) ... mites muiden ukot?

Ollaanko me naiset vaan kasvatettu niin että pitää olla ahkera, puuhata ja touhuta ja syyllisyyttä joutuu tuntemaan lähes joka asiasta? Ja tuleeko tää ajattelumalli omalta äidiltä, vai yhteiskunnan tasolla, vaatimuksina tai oikeastaan oletuksena... kun tuntuu että itse itsellemme luomme näitä odotuksia ja velvotteita...

Mun miehen äiti on ollut suht laiska, ei oo leikkinyt, on laittanut mummille hoitoon usein, varsinkin kipeenä mies sinne lapsena halusi kun äiti ei passannut... silti sillä ei paljon pahaa heru äidistään. Ilmeisesti silti onnistunut kasvatus.

=) Paitsi että jouduin sitä kouluttamaan siistimmäksi. :D
 
Minulla on hyvin usein huono omatunto. :| Tai sellainen ikävä syyllisyys jäytää
sisimässä. Sen aikaansaa se, että olen liian usein liian kärsimätön lasteni kanssa ja välillä aika kohtuuton.
Sammakkosuu :( tänään rähjäsin taas esikoiselleni, ja vaikka näin että minun olisi pitänyt olla jo viisas ja vanhempi ja vaieta, jatkoin mäkätystäni.
 
Pyysin keskimmäistä kiinnittämään hallaharson korkealle ja vähän vaaralliseen paikkaan. Sitten läksin asioille. Piti kilometrin päästä pysähtyä ja soittaa miehelle, että menee katsomaan ettei lapsi tipu ja auttamaan häntä.

Takaisin tullessa naureskelivat kilpaa syyllisyydentunnolleni ja peloilleni. Kumpikaan ei ollut nähnyt minkäänlaista vaaranpaikkaa hommassa.

Piika-äiti
 
En mä kovin usein pode huonoa omaatuntoa. Elämä on opettanut elämään siten, että tekee parhaansa, niin ei omatunto kolkuttele =)

Eikähän enempää voi vaatiakaan, kuin sen, että tekee parhaansa.
 
Aina silloin tällöin toisinaan tulee podettua ja yleensä liittyen lapsiin tai kotitöihin ja siis jonkin asian tekemättä jättämiseen. Tänään podin huonoa omatuntoa, koska olen luvannut koko lomani viedä lapset leikkipuistoon ja takana on 3 vkoa ja nyt vasta sinne yhdessä selvittiin :ashamed:
 

Yhteistyössä