G: Miten paljon saatte tukea lastenne isovanhemmilta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Harmittaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Harmittaa

Vieras
Enkä nyt tarkoita taloudellista, vaan lähinnä henkistä puolta ja konkreettista apua esim. lastenhoidossa. Itse kärsin jotenkin siitä, että mun omat vanhemmat EI KOSKAAN tarjoudu auttamaan esim. lastenhoidossa. Okei, asuvat meiltä 200km ja ovat työelämässä vielä, mutta silti harmittaa kun joskus on pakko kysyä heiltä apuja ja varsinkaan äitini ei edes pitkillä lomillaan halua tulla meille esim. pariksi päiväksi!! Ei ole kuin pari kertaa tullut isäni kanssa varta vasten hoitamaan lapsia (ja esikoinen nyt yli 8v.) ja silloinkin ollut kyse yhdestä yöstä ja on menty synnyttämään (!!) tms. Mieheni vanhemmat kyllä tarjoutuvat avuksi useimmin, mutta heillä esim. sellainen työ ettei puolen vuoden aikana ole kunnolla vapaapäiviä. Onneksi talviaikaan käyvät sitten noin kerran kuussa, tosin varsinaisesti eivät hoida lapsia ilman meitä, mutta ovat sentään läsnä lasten elämässä. Tiedän, että tämä aihe on jo puhkikaluttu moneen kertaan, mutta kyllä mua saa harmittaa varsinkin äitini käyttäytyminen. Esimerkiksi hän ei ole yli kuukauteen soittanut meille, että mitä kuuluu....Itse kyllä olen soittanut, enkä ole saanut kuin kerran kiinni (äitini ei ole siis soittanut takaisin vaikka on nähnyt minun soittaneen...). Jotenkin surettaa, ettei lapsenlapset ja minä tunnu merkkaavan hänelle kovinkaan paljon konkreettisella tasolla. Sitten kyllä mainitsee, miten ikävä hänellä on lapsia -heh, heh...Onko muita tällaisessa tilanteessa??
 
mitään. Appivanhemmat käy 1-2 krt/v meillä ovat 2-3t. Ja mun äiti käy ehkä joka toinen vuosi ja on pari päiväää. Sillonkin kun käyvät istuvat palveltavina. Appivanhemmat asuu 150km päässä ja äitini 600km päässä.
 
Aiemmin vanhempani auttoivat meitä esim. lasetnhoidossa paljonkin, mutta nyt äiti on niin huonossa kunnossa että me autamme heitä niin paljon kuin suinkin pystymme. Ja äidin tilanteessa minua ei tosiaan sureta se että eivät enää voi auttaa vaan ihan muut asiat:=(
Miehen äiti asuu 300km päässä joten hänestäkään ei apua ole.
 
Mun vanhemmat auttaa todella paljon, nytkin hoitavat poikaa melkein päivittäin, ettei ole tarvinnut poitsua hoitoon laittaa, ovat siis kullanarvoisia. Miehen vanhemmat ei auta, tosin äiti varmaan auttaisi, mutta mies itse ei halua pitää vanhempiinsa yhteyttä juuri ollenkaan, vain pakolliset synttärit sun muut vaan.

Nuo mun vanhemmat lähtevät nyt pariksi kuukaudeksi etelään ja tulevat siis joulukuuksi takaisin Suomeen, joten sinä aikana meitä sitten auttaa lastenhoidossa isäni sisko, jolla itsellään ei ole lapsia, mutta joka on todella lapsirakas.
 
Muutaman kerran vuodessa tunnin kaksi ja se riittää. Tosin elän parisuhteessa ja me voimme mieheni kanssa vuorotella niin saamme omaa aikaa.

Toivoisin kuitenkin enemmän halua osallistua lastenlasten elämään ja tykkäisivät touhuta lasten kanssa jotain vierailujen aikana.
 
Meillä minun vanhemmat ja sisaruket auttavat, ainakin kun kysyy mutta miehen vanhemmat eivät auta. Toinen heistä on vielä työtön mutta ei jouda silti. Välillä ärsyttää kun muiden mieheni sisarusten lapsia kuitenkin hoitaa ja auttaa jopa rahallisesti.
 
Kerran kuussa tulevat miehen vanhemmat hoitamaan pariksi tunniksi, ja sitten tietysti välillä katsovat sen aikaa kun ollaan saunassa tai lyhyellä moottoripyöräajelulla. Poika on nyt 7kk ja vähän päälle.
 
Meillä on vaan mummuja, mutta he auttavat tosi paljon - pyytämättäkin. Asuvat tosin samassa kaupungissa ja ovat eläkkeellä, eli sikäli on mahdollisuuskin auttaa toisella tavalla kuin kauempana asuvilla. Vastavuoroisesti mekin sitten autetaan heitä kaikissa missä pystytään.
 
Mun vanhammat hoitaa jos on tarvista ja ottaa pojan muutaman kerran vuodessa yöhoitoonkin oikein mielellään. Vasta olivat remonttiapuna ja siivoamassa rempan jäljiltä. Miehen vanhemmat ovat lähinnä "hengessä mukana". Ovat sen verran iäkkäitä, etteivät enää oikein jaksa. Taloudellista apua tarjoavat lähinnä miehen vanhemmat. Vasta antoi anoppi kesällä 1000 euroa pojan tilille. Ihania ovat kyllä molemmat isovanhemmat!
 
Rahallista tukea appivanhemmilta ja mun isältä. Äiti, eli lapsen mummi, on niin hemmetin pihi, ettei antaisi vaikka olisi.

Hoitoapua saadaan mun äitiltä sillon kun hänelle sopii, ei kovin usein. Appivanhemmat ottaa hoitoon mielellään, mutta heidän kasvatusmetodinsa ovat mielestäni niin arveluttavat, etten kovin mielelläni heille lasta hoitoon jätä... Asuvat kaikki siis 1 tunnin ajomatkan päässä meiltä.

Yhteenvetona: Ihan kivasti tukevat. Riittävästi.
 
No eivätpä auta mun eikä miehen vanhemmat!Kaikki ovat jo eläkkeellä ja ihan hyväkuntoisia,mut kun ei niin ei.Myöntää täytyy,että olisin toivonut tukea heiltä enemmän.
 
Kyllä tunnen itseni hieman katkeraksi,kun kuuntelee kuinka isovanhemmat osallisyuvat lastenlastensa elämään.Meillä ei näin ole.Vanhin nyt 9vuotias eikä ole koskaan ollut esim.mummolassa yökylässä.No kohta jos kysytään niin ei enää ole menossakaan
 
Käyn lasten kans vanhempieni luona melkein joka viikonloppu. Ja siellä ollessani äitini kyllä laittaa ruuat ja auttaa muutenkin lasten kanssa. Jos minulla on joku meno, hoitavat kyllä lapsia, jos ovat vaan vapaalla. Yökylään ottavat jonkun lapsistamme yksinään ehkä n. 1-2 kertaa kuussa... vähän vaihtelevasti. Toinen mummi on myös joskus ollut lapsenvahtina. Kun kävin koulua, hän tuli kerran viikossa hoitamaan lapsia :)
 
Anoppi on katsonut kerran-kaksi lapsia sen aikaa kun olen miehen kanssa käynyt kirkossa. Äiti on hoitanut muutaman tunnin kun ollaan käyty leffassa ja syömässä. Tänne meille eivät ole koskaan tulleet varta vasten lapsia hoitamaan. Nämä hoidot ovat siis tapahtuneet silloin kun olemme olleet isovanhemmilla käymässä. Mielestäni isovanhemmilla ei ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan, olen toki iloinen jos he joskus tarjoutuvat. En ymmärrä että joku pahoittaa mielensä kun ei saa isovanhemmasta ilmaista lapsenlikkaa. MLL:n hoitajia on olemassa.
 
ei juuri lainkaan, miehen puolelta eivät juuri tunne lapsia ja minun puolelta puheet ovat suuret mutta todellista apua/tai läsnä oloa lapselle tulee vain 2-3 kertaa vuodessa ;(
..............ikävää sinänsä kun muistelee omaa lapsuutta kun oli välittävät isovanhemmat eli oli mummola mihin mennä
 
Hyvin vähän.

Mun äiti on nuoruuttaan elävä (tehnyt sitä jo n.10v) ihan mahdoton mielipuoli, narsisti jne. Mun isää kyllä silloin tällöin tavataan, mutta sillä on vuorotyö, pitkäaikainen naisystävä joka ei halua meitä isän lapsia nähdä + maatila.

Miehen äiti asuu naapuritalossa, vasta muutettiin tähän, mutta ennenkin välimatkaa alle 2km. Vasta 4kymppinen eikä ole töissä eikä ihan heti menekään, mutta omat suhteet, shoppailu ja nukkuminen menee kaiken edelle.
Miehen isä on kuollut...

Hassuinta on, että miehen äiti + isäpuoli saavat vanhemmiltaan valmiit ruokakattilat, rahaa, tankatun auton, maksavat monen sadan euron Nutriletit ja jos heidän peruskouluikäiset nuorimmat tarvitsee jotain, isovanhemmat ostaa mukisematta.
Kun taas he, meidän lasten isovanhempina eivät voi edes aikaansa antaa...
 

Yhteistyössä