H
Harmittaa
Vieras
Enkä nyt tarkoita taloudellista, vaan lähinnä henkistä puolta ja konkreettista apua esim. lastenhoidossa. Itse kärsin jotenkin siitä, että mun omat vanhemmat EI KOSKAAN tarjoudu auttamaan esim. lastenhoidossa. Okei, asuvat meiltä 200km ja ovat työelämässä vielä, mutta silti harmittaa kun joskus on pakko kysyä heiltä apuja ja varsinkaan äitini ei edes pitkillä lomillaan halua tulla meille esim. pariksi päiväksi!! Ei ole kuin pari kertaa tullut isäni kanssa varta vasten hoitamaan lapsia (ja esikoinen nyt yli 8v.) ja silloinkin ollut kyse yhdestä yöstä ja on menty synnyttämään (!!) tms. Mieheni vanhemmat kyllä tarjoutuvat avuksi useimmin, mutta heillä esim. sellainen työ ettei puolen vuoden aikana ole kunnolla vapaapäiviä. Onneksi talviaikaan käyvät sitten noin kerran kuussa, tosin varsinaisesti eivät hoida lapsia ilman meitä, mutta ovat sentään läsnä lasten elämässä. Tiedän, että tämä aihe on jo puhkikaluttu moneen kertaan, mutta kyllä mua saa harmittaa varsinkin äitini käyttäytyminen. Esimerkiksi hän ei ole yli kuukauteen soittanut meille, että mitä kuuluu....Itse kyllä olen soittanut, enkä ole saanut kuin kerran kiinni (äitini ei ole siis soittanut takaisin vaikka on nähnyt minun soittaneen...). Jotenkin surettaa, ettei lapsenlapset ja minä tunnu merkkaavan hänelle kovinkaan paljon konkreettisella tasolla. Sitten kyllä mainitsee, miten ikävä hänellä on lapsia -heh, heh...Onko muita tällaisessa tilanteessa??