G: Olitko lapsena jännittäjä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mona.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mona.

Vieras
Miten tämä jännitys ilmeni? vatsakipuna?

Mitä asioita jännitit?

Oletko nyt aikuisena enää jännittäjä?

Mä voin omasta kokemuksesta kertoa että lapsena olin tosi tosi tosi herkkä ja tuntu et jännitin millon mitäkin normaalia asiaa aina ja se tuntui vatsakipuna..

Nyt aikuisena ei oo enää semmosta. Minne se katoaa? mä oon päätelly et stressi ja jännittäminen on sama asia. Ahdistus on taas sitten ahdistusta ja nykyään mä silleen reagoin epämielyttäviin tilanteisiin. Enää en stressaa tai jännitä ja tunne vatsakipua.

Mie jännitin etenkin kotona tiettyjä tilanteita, koska meillä oli aika epätasapainonen koti. Äitini oli aina semmonen mahalla jännittäjä ja himo stressaaja ja tosi pahallakin tavalla.. oisko voinu olla että opin äitiltäni sen tavan ja oppinut nyt aikuisena ite eroon siitä? tajunnut että äiti on jotenkin psyykkisesti sairas? kun se on vieläkin vanhemmalla iällä samanlainen + monta muuta asiaa. Sit koulussa jännitin etenkin kaikkia esillä olo tilanteita tonne peruskoulun loppumiseen saakka. Kaikki esitelmien pidot yms. Enkä rupeis enää missään nimessä pitämään sellasia aikuisena, mulle on jääny inho niistä. En tykkää siitä että pitää olla jonkun luokan tai salin edessä ja puhua ja useat silmäparit tuijottaa suhun, tuntuu kun oisit lintu häkissä josta ei oo pakokeinoa. Mut ylä-asteella tää pelko ei ollu kuitenkaan enää niin paha, rohkaistuin ylä-aste iässä aika paljon. Ujoudesta mm pääsin ylä-asteella eroon. Ala-asteella olin myös tosi ujo. Sit jännitin ala että ylä-asteen ajan kaikkia uusien ihmisten tapaamista, kaveri tai ihastus tai seurustelukumppani, tosin ylä-asteella sitäkin vähemmän.

Peruskoulun loputtua en oo enää jännittäny tai stressannu mistään, mä taisin tehdä siinä asenne muutoksen ja kasvaa ekan kerran vähän ihmisenä, siis aikuistua.

Mutta tietynlainen herkkyys mussa on aina säilynyt. Herkkä ihminen kun olen. :)
 
Hienoa, että olet päässyt jänityksestä, ja olet pystynyt analysoimaan jännityksen noin pitkälle.

Oma jännitykseni on monimutkaisempaa, liittyy tiettyihin tilanteisiin. Joskus jännittää, usein ei.
 
[QUOTE="Liisi";29564458]Hienoa, että olet päässyt jänityksestä, ja olet pystynyt analysoimaan jännityksen noin pitkälle.

Oma jännitykseni on monimutkaisempaa, liittyy tiettyihin tilanteisiin. Joskus jännittää, usein ei.[/QUOTE]

Kiva. Mut tarviiks se ees analysoida, eiks se poistu yleensä aikuistumisen mukana?
 
Olin lapsena jännittäjä ja olen edelleen jännittäjä. Olen myös "maha-jännittäjä", eli maha menee ruikulle ja alkaa mulisemaan kun jännittää.

Enempää en nyt jaksa asiaa täällä analysoida, kun saan tehdä sitä ihan tarpeeksi jo muualla :)
 
[QUOTE="miemie";29564504]Olin lapsena jännittäjä ja olen edelleen jännittäjä. Olen myös "maha-jännittäjä", eli maha menee ruikulle ja alkaa mulisemaan kun jännittää.

Enempää en nyt jaksa asiaa täällä analysoida, kun saan tehdä sitä ihan tarpeeksi jo muualla :)[/QUOTE]

Etkö ole koittanut muuttaa asennetta asioihin? kasvaa ihmisenä? hakea apua tuohon?

Koska musta ei ole normaalia tuo että aikuinen ihminen jännittää jotain niin paljon et tulee ripulit housuun...

Tai muutenkaan ylipäätään stressaa tai jännittää. Täytyyhän aikuisuuteen mennessä viimein oppia se asia että elämän pitää antaa mennä omalla painollaan ja riittää kun tekee parhaansa, muuten siihen ei voi enää vaikuttaa.

Hyvin yksinkertaista, kun päästää vaan irti.

Stressata voisi jos täällä elettäisiin ikuisuus. Mutta kaikkihan myö kuollaan ennemmin tai myöhemmin joten aika turhaa se on.
 
Eniten mun mahantoiminnan sotki lapsena koulukiusaaminen. Sillon koski joka päivä mahaan ja jännitti kun ties mitä on siellä koulussa edessä. Se oli tosi kovaa ja sairasta henkistä väkivaltaa..

Mut tuntu ettei sillon muita selviämiskeinoja ollut, koska oli lapsi. Nyt aikuisena on ihan eri mahdollisuudet käsitellä näitä asioita ja suhtautua toisella tavalla. Ja vielä kun äiti oli tollanen kun oli.
 
Miten tämä jännitys ilmeni? vatsakipuna/maha meni sekasin

Mitä asioita jännitit? kaikkea. sitten jännitin sitä, että maha meni sekaisin jännityksestä.

Oletko nyt aikuisena enää jännittäjä? jos olisin koulussa, niin saattaisin olla
 
mullakin liitty koulukiusaamiseen. jännitti se koulussa oleminen. sen takia ei ole pystynyt koulua käymään sen jälkeen. ja sitten ei pystynyt luokassa istua kun maha meni sekaisin.. piti lintsata ym.
 
Etkö ole koittanut muuttaa asennetta asioihin? kasvaa ihmisenä? hakea apua tuohon?

Koska musta ei ole normaalia tuo että aikuinen ihminen jännittää jotain niin paljon et tulee ripulit housuun...

Tai muutenkaan ylipäätään stressaa tai jännittää. Täytyyhän aikuisuuteen mennessä viimein oppia se asia että elämän pitää antaa mennä omalla painollaan ja riittää kun tekee parhaansa, muuten siihen ei voi enää vaikuttaa.

Hyvin yksinkertaista, kun päästää vaan irti.

Stressata voisi jos täällä elettäisiin ikuisuus. Mutta kaikkihan myö kuollaan ennemmin tai myöhemmin joten aika turhaa se on.

no sä et voi kyllä kellekään sanoa että tee näin tai älä tee näin. sanoko toi että sillä tulee housuun ripulit? voi päättää, ettei halua jännittää, mutta ei sellasta pysty kontrolloimaan noin vain ainakaan. hyvä, että sä oot päässy siitä yli, mutta et voi sanoa, että muillakin se olis niin helppoa. kaikilla on omat ajatukset, joista et voi sanoa mitään.
 
Mä olin lapsena kova jännittäjä ja hirveen herkkä. Nyt aikuisena edelleen hirvee jännittäjä ja hirveen herkkä. Jännitän vatsalla, mulla on todettu essentiaalinen käsienvapina ja jännitystilanteet pahentaa tota käsien vapinaa ja joskus alkaa niska nykiä samaan aikaan. Kun jännitys laukee, niin yleensä oon aivan kuoleman väsyny. Tuskin menee koskaan tää jännittäminen mulla pois.
 
Miten tämä jännitys ilmeni? vatsakipuna/maha meni sekasin

Mitä asioita jännitit? kaikkea. sitten jännitin sitä, että maha meni sekaisin jännityksestä.

Oletko nyt aikuisena enää jännittäjä? jos olisin koulussa, niin saattaisin olla

Miksi ihmeessä jännittäisit aikuisena koulussa oloa? aikuisenahan voi mennä muihinkin kouluihin kun perus amiskaan tai lukioon. Ja aikuisena ei ainakaan viimestään ole pakko tehdä mitään mitä ei halua, tosiaanhan täällä pakko on vain kuolla. Muilla asioilla voi olla kyllä seurauksia jos niitä ei tee, mutta mitä sitten? tuskin niihinkään kuolee. Ja kun ei kuole, ei ole syytä pelätä. Ja kun lopettaa kuolemankin pelkäämisen, niin helpottaa muuten moni muukin asia. Koska on aika älytöntä pelätä jotain sellasta asiaa joka on jokaisella edessä ennemmin tai myöhemmin. Miksi tehdä kuolemasta edes joku paha asia? minusta se on rauhallinen ja hyvä asia. Pääsee ikuiseen rauhaan, ei tarvii ajatella enää mitään jne. Lepoon. Se tuntuu samalta kun sillon kun et ollut vielä syntynyt. Et tiennyt tai tuntenut olemassa oloasi jne. Eli kuolemankaan jälkeen et tule tietämään tai tuntemaan että olit koskaan olemassa. Uskovaisten höpötykset on täysiä höpö höpö juttuja, ei ole olemassa mitään taivasta tai helvettiä jne.
 
no sä et voi kyllä kellekään sanoa että tee näin tai älä tee näin. sanoko toi että sillä tulee housuun ripulit? voi päättää, ettei halua jännittää, mutta ei sellasta pysty kontrolloimaan noin vain ainakaan. hyvä, että sä oot päässy siitä yli, mutta et voi sanoa, että muillakin se olis niin helppoa. kaikilla on omat ajatukset, joista et voi sanoa mitään.

No emmä oikeen vaan ymmärrä et miks aikuinen ihminen jännittäis tai stressais... koska sitähän se on. Ne on sama asia jännitys ja stressi. Sä stressaat sillon kun tiiät kun sulla koskee mahaan. Ahdistus on sit eri juttu, ahdistus on vaan ahdistusta ja ennemmin reagointia vaan epämielyttäviin tilanteisiin.

Mitä oon ymmärtäny niin suurin osa aikuisista ihmisistä reagoi epämielyttäviin tilanteisiin ahdistuksella. Ei enää stressillä tai jännityksellä.

Koska aikuisella ihmisellä on yleensä realiteetit kohdallaan ja henkisesti eri mahdollisuudet selvitä vaikeista tilanteista kun lapsella, koska on kypsyneempi. Lapsethan ne helposti jännittää ja kokee maha kipua eri asioista, vai tiedättekö yhtään lasta kellä ei olisi koskaan koskenut mahaan kun hän jännittää ja stressaa jotain asiaa?

Aikuinen siis tietää että on ihan turha stressata. Ei täällä kukaan elä ikuisuutta ja riittää kun asioissa yrittää parhaansa, muuta ei voi tehdä. SITTEN ELÄMÄ MENEE OMALLA PAINOLLAAN. Joten stressaaminen ja jännittäminenhän on tosi turhaa ja typerää aikuiselta ihmiseltä! paljon siistimpää on ottaa rennosti ja olla rento ihminen, antaa elämän mennä omalla painollaan. KOSKA MUUTA EI VOI TEHDÄ. ja samalla huolehtii omasta hyvinvoinnistaan ja tuottaa itselleen hyvää oloa, koska stressaaminen ja jännittäminenhän on kehonsa pahinta kaltoinkohtelua.. kannattaa myös miettiä mitä haluaa keholleen ja hyvinvoinnilleen tehdä.

Yritän tässä kertoa että keinojahan on monia näistä ikävistä "vaivoista" pääsemiseen. Ensinnäkin aikuiseksi kasvaminen ja realiteettien haltuun ottaminen. Osaa päästää irti ja antaa mennä elämän omalla painollaan. Omaan sisimpään syventyminen ja pohdiskelu, tunnetilojen analysointi. (itse saavutin just tällä tuloksia ja sitten tuolla että aloin iällisesti ja sitä kautta henkisesti varmaan kasvaa aikuiseksi ihmiseksi, samalla pääsin irrottautumaan kodin haitallisesta maailmasta ja monesta muusta haittatekijästä.) sitten jos nää ei auta, voi kokeilla vaikka terapiaa tai luontaislääkintää tai luontaistuotteita..

Eihän kaikilla pidä elämä mennä niin kuin esim minulla.

Mutta koitan sanoa että vaikka mä olin/oon tosi tosi tosi herkkä ihminen, niin jos minäkin onnistuin pääsemään tästä vaivasta eroon, varmasti onnistuisit sinäkin!

Mut eihän kaikilla valitettavasti ole sitäkään taitoa että osaisi hiljentyä kuuntelemaan kehoaan ja mennä syvälle sisimpäänsä...

Koska on se nyt aika koomista että joku aikuinen jännittää jotain asiaa niin PALJON että tulee ihan paskat housuun. Ei sellainen ole musta enää normaalia. Itsellä ei maha koskaan ripulille mennyt, mutta kyllä siihen koski ja poltti kun jännitin.
 
miks sä ylipäätään tuut tänne kyselemään, jos tarkotuksena onkin päteä muitten vastauksia??

Emmä päde kun haluan vaan keskustella asiasta.

Kun haluan ottaa selvää pitääkö paikkaansa se sanonta että: lapsena sitä monesti jännittää ja stressaa kaikkea turhan päivästä, mutta aikuisena enää ei.

Katson sitten vastausten määrästä ja omalla kohdalla tuo pitää ainakin paikkansa. :)

Sitten haluaisin kuulla että mitä mieltä olette että opinko äitiltäni tuon tavan kun äitini oli vähän sellainen tyyppi ja muutenkin psyykkisesti sairas vai oliko tuo perimänä minussa itsessään kun aika herkkä ihminen kuitenkin olen?
 
Mä olin lapsena kova jännittäjä ja hirveen herkkä. Nyt aikuisena edelleen hirvee jännittäjä ja hirveen herkkä. Jännitän vatsalla, mulla on todettu essentiaalinen käsienvapina ja jännitystilanteet pahentaa tota käsien vapinaa ja joskus alkaa niska nykiä samaan aikaan. Kun jännitys laukee, niin yleensä oon aivan kuoleman väsyny. Tuskin menee koskaan tää jännittäminen mulla pois.

Mitkä asiat sit jännittää sua ja osaatko sanoa mikä niissä pelottaa? se pelkojen kohtaaminen silmästä silmään voi auttaa kuule tosi paljon. Ja sit on tärkeää olla vain oma itsensä, välittämättä siitä mitä muut ajattelee. Koska yksi aikuisuuden merkeistä on just se, et lakkaa ajattelemasta mitä muut ajattelee sinusta. Et se on yks sama ja se. Näin on mulle kerran erittäin eräs viisas ihminen sanonu ja itse ainakin yhdyn kyl tohon. ;)

Ootko kokeillu mitään hoitokeinoja kyseiseen asiaan? käynyt psykologilla, psykiatrilla? kokeillut luontaislääkintää tms?

Mullakin joskus keho saattaa nykiä pelosta. Mut se on mun mielestä aivan normaalia, et keho sillon saattaa inhottavasti nykästä kun pelottaa. Joskus myös niskat ja hartiat menee aivan jumiin ja kipeiksi. Yleensä jos on päällä rankka ahdistuskohtaus. Mut saattaa johtua myös huonosta asennosta koneella ollessa. ;)
 
Ihan hulluja! Jännittää, SAIRASTA!!! Varmaan käyttää jotain hullujen lääkkeitäkin!

Öö? no ei nyt tarvitse näinkään sanoa.

Mä uskon et terveellä järjellä varustettu ihminen jolla on tieto ja taito syventyä sisimpäänsä ja kykenee kasvamaan aikuiseksi, niin pystyy kasvamaan yli tälläisestä saatanan turhamaisesta vaivasta ihan niillä keinoin ja onneksi on myös muita keinoja joita voi käyttää hyväksi.

Mut ei tää tietysti kaikkia tuu auttaa, eihän kaikilla ihmisillä voi elämä mennä samalla tavalla..

Mut mä sanoisin et suurimpaa osaa kuitenkin. :)
 
Jännitin lapsena ja jännitän edelleenkin ja yritän hyväksyä jännittämiseni.

Mitä ja minkälaisia tilanteita jännität?

En ehkä sanoisi että on hyvä hyväksyäkään sitä.. koska sillon sä et ainakaan koskaan pääse siitä kierteestä.

Elämä on kyllä helppoa, mutta toisinaan täynnä helvetin monimutkasia kysymyksiä. Kaikkiin ei edes löydy vastausta ja sitten ne on osattava vaan hyväksyä ja sulattaa.

Mulle riitti tosiaan se 15vuotinen maha paska. Ja liiallinen herkkyys ja lässytys. Väsyin ja vittuunnuin siihen kun mulla oli aina silleen et: ai ai ai sattuu mahaan. ai ai ai taas mä jännitän. IHAN TURHAN PÄIVÄSIÄ JA NORMAALEJA ASIOITA !!

Sit päätin tehdä asenne muutoksen !! uskon siihen että asenne ratkaisee. Päätin et nyt tää vitun maha paska loppuu, kun mulle oli puhjennut sen takia myös suolistosairaus kun jännitin aivan liian paljon mahalla ja se pisti vatsahermot sekaisin! niin ei enää sellanen elämä ois ollu hyvää sen sairaudenkaan kannalta ja siihen oli saatava loppu... niin asenteen muutos oli se mikä mulla kannatti. Nousin sen kaiken paskan yläpuolelle. Mm. kiusaamisen ja niiden ihmisten. Rupesin katsomaan niitä ylhäältä alaspäin ja halveksumaan, se auttoi tosi paljon. Jälkeen päin huomasin myös että sillon varmaan aloin ekan kerran kunnolla aikuistumaan. Mulla tosin on aina ollu pienestä pitäen sellanen luonne et oon pitäny itteeni tosi aikuisena ja et minä osaan ite kaiken ja tiiän kaiken, oli ikää 3 tai 10 tai 13. Mut näin jälkikäteen katottuna se aikuistuminen vasta ihka oikeasti alkoi joskus peruskoulun loputtua ja uskon sen olevan aika realistisesti totta, koska aikakin rupes olee sen verran sopiva.. :)

Eli ihan ite en mahaani sotkenu, kyllä siihen noi kiusaajat ja kiusaaminen vaikutti aika kiitettävästi. Mut niinhän sitä sanotaan että moni lapsi jännittää ja stressaa kiusaamista ja kokee maha kipua ja ei just sen takia lähe kouluun..
 

Yhteistyössä