G: Perustatko mielipiteesi...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Galluppi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
G

Galluppi

Vieras
A) Järjelle
B) Tunteelle

Mietitkö koskaan miksi olet mitäkin mieltä? Pystytkö perustelemaan mielipiteesi edes itsellesi? Häiritseekö sinua jos joku muu tai sinä itse olet asioista ristiriitaista mieltä, vai eikö mielestäsi mielipiteitä tarvitse perustella mitenkään?
 
Tunteella ja sitten etsin järkiperäisiä argumentteja.

Mielipiteelle riittää perusteluiksi myös se, että "musta tuntuu tältä". Ei mikään hääppöinen perustelu, mutta perustelu kuitenkin.
 
Asiasta riippuen molemmille ja mielestäni kaikki mielipiteet tarvitsee perustella ainakin itselleen. Jos uskaltaa muillekin perustella ja kuunnella muiden arvioita omista mielipiteistä saattaa oppia jotain uutta ja muuttaa omia mielipiteitään. Tai sitten ei.
 
Enimmäkseen järjellä.

Ja jos joku on eri mieltä, vaikka mulla olis vedenpitävät faktat toista osoittamassa, niin sittenpähän on! Ei kai tässä muuten mitään keskustelua syntyisi. mä vaan oon oikeassa...

Ei maar. Kyl mää vanhemmiten olen pehmentynyt aika paljon.
 
Sekä että, enemmän varmaankin tunteelle. Henkilökohtaisissa asioissa lähinnä tunteille, kun taas työ/opiskelu/muiden neuvonnassa järjelle. Ja mietin aina miksi olen mitäkin mieltä. Ja pystyn perustelemaan mielipiteeni sekä itselleni että muille. Ei minua häiritse, jos joku toinen on toista mieltä. Tottakai ihmiset saavat olla erimieltä. Mutta mielellään, jos keskustellaan/väitellään asioista, niin silloin tulisi esittää perusteet omalla mielipiteelle.
 
En tunteelle enkä aina edes järjelle.. Ehkä enemmänkin vakaumukselle. Jos asiaa mietittyäni tulee rauhallinen ja tyyni olotila eikä omatunto huuda vastaan, silloin mielipiteeni on minulle oikea. Muille sitä ei tarvitse perustella, tai jos koen siitä olevan toiselle hyötyä, voin hänellekin sen perustella, mutta kinastelua ja riitelyä mielipideasioista pidän täysin turhana, joten kinasteluun en lähde mukaan.
 
Sekä että...riippuu asiasta.

Joissain asioissa on väkisinkin mietittävä, miksi on jotain mieltä, koska ensin pitää miettiä, mitä mieltä on. Jälkikäteen en yleensä enää pohdi mielipidettäni, jota olen pohtinut jo sitä muodostaessani. Toisaalta saatan elämäntilanteen muuttuessa tai uutta tietoa saadessani muuttaa aiempaa mielipidettäni.

Useimmiten pystyn perustelemaan mielipiteeni sekä itselleni että muille.

Ei häiritse. Toki jos haluaa saada aikaiseksi gallupin sijasta keskustelua jostain aiheesta, niin erilaisten mileipiteiden perustelut ovat keskustelussa aika keskeisessä roolissa.
 
En tosiaan hakenut tällä kysymyksellä vastausta varsinaisiin makuasioihin, jotka muodostuvatkin pitkälti tunteen pohjalta: tykkään enemmän salmiakista kuin suklaasta, tykkään enemmän sinisestä kuin punaisesta jne. Niihin ei perusteluja löytyne, koska perustuvat aisteihin eivätkä täten ole vertailtavissa muiden kanssa.

Itse olen sitä mieltä, että mielipide ilman perusteluja on kuin mielipidettä ei olisikaan. Mielipidettä kun ei voi syntyä ilman vertailua ja jo siinä vertailuprosessissa syntyvät vastaukset miksi on jotain mieltä. En yleensä ole mitään mieltä, ellen voi perustella sitä itselleni ja tätä kautta myös muille. Enkä voi sietää "minä en tiedä", "en osaa sanoa", enkä "minusta vain tuntuu siltä" -vastauksia.
 
En tosiaan hakenut tällä kysymyksellä vastausta varsinaisiin makuasioihin, jotka muodostuvatkin pitkälti tunteen pohjalta: tykkään enemmän salmiakista kuin suklaasta, tykkään enemmän sinisestä kuin punaisesta jne. Niihin ei perusteluja löytyne, koska perustuvat aisteihin eivätkä täten ole vertailtavissa muiden kanssa.

Itse olen sitä mieltä, että mielipide ilman perusteluja on kuin mielipidettä ei olisikaan. Mielipidettä kun ei voi syntyä ilman vertailua ja jo siinä vertailuprosessissa syntyvät vastaukset miksi on jotain mieltä. En yleensä ole mitään mieltä, ellen voi perustella sitä itselleni ja tätä kautta myös muille. Enkä voi sietää "minä en tiedä", "en osaa sanoa", enkä "minusta vain tuntuu siltä" -vastauksia.

Mä kyllä siedän nämäkin. Syy voi olla yksinkertaisesti se, ettei henkilö ole miettinyt koko asiaa eikä juuri sillä hetkellä ole aikaa tai muutoin mahdollisuutta alkaa miettimäänkään. Ja kuten Orionkin, myös minä aina joskus muodostan mielipiteeni intuition perusteella. Ts kahdesta asiasta pitäisi muodostaa puolesta tai vastaan mielipide eikä järjellä ajatellen tai perustellen voi kummastakaan sanoa suuntaan eikä toiseen, joten intuitio vie silloin voiton ja perustelu on "minusta vain tuntuu siltä".
 

Yhteistyössä