Toggle sidebar

Gallup:Minkä ikäisenä hoitoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja masi*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
M

masi*

Vieras
Ihan mielenkiinnosta kyselen,kun itseä arveluttaa laittaa 10kk pikkuista hoitoon heti vanhempainvapaan jälkeen.
Jos vaan noilla mitättömillä rahoilla pärjätään,itse tahtoisin odottaa siihen saakka kun poju täyttää 1,5.Ja jollei pärjätä niin sitten kituutetaan siihen saakka kunnes täyttää vuoden.
Lisätään vielä samaan,että kumpi parempi kunnan päivähoito vaiko yksityinen?
 
eka lähti 1 vuosi ja 4 kk kunnalliseen perhepäivähoitoon, toka 9 kk samaan hoitomuotoon. kokemuksia siis ei ole kuin kunnallisesta perhepäivähoidosta, mutta erittäin hyviä sellaisia!
 
Meillä esikoinen oli juuri tuon 10 kk ikäinen, kun jouduin viemään hänet hoitoon. Rankka asuntolainan lyhennystahti oli sellainen, että ei ollut mitään mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle.

Itselläni ei ole kokemusta yksityisistä päiväkodeista, mutta kunnallisesta päiväkodista on vain hyvää sanottavaa. Kun mietit hoitopaikkaa, niin soita vaikka lähimpään päiväkotiin johtajattarelle ja kysy, onko mahdollista käydä tutustumassa päiväkotiin, kun olet miettimässä eri vaihtoehtoja. Kun haet hoitopaikkaa ajoissa ja varsinkin jos olet autoton, niin ainakin meidän kotikaupungissa toiveet toteutuvat aika hyvin. Tosin kannattaa kysyä, onko kauheasti jonoa, jotta tiedät varautua, että mihin paikkaan lapsen saa todennäköisimmin.

Periaatteessa kannattaa miettiä ryhmäkokoa (isoissa päiväkodeissa sairastetaan enemmän koska tartuntataudit leviävät. Isoissa päiväkodeissa on myös ajoittain ikäviä epidemioita kuten täitartuntoja, mahatautia jne ja hoitajat vaihtuvat päiväkodista toiseen ja ryhmästä toiseen. Myös hoitajilla on tartuntatauteja enemmän) ja ylipäätään sitä, haluaako perhepäivähoitoon vai päiväkotiin. Joka tapauksessa tärkeintä on se, että hoitopaikassa olisi hyvät, luotettavat hoitajat, jotta voit jättää lapsen turvallisin mielin hoitoon ja lapsi viihtyy.

Omien lasteni tarhassa oli yksittäisiä hoitajia, jotka eivät olleet kovin motivoituneita hoitamaan. Toisaalta lapset vaistoavat sen ja valitsevat sitten yleensä luottoaikuiseksi sellaisen aikuisen, jonka itse kokevat luotettavaksi. Ainakin lasteni päiväkodissa oli tosi jämäkkä johtajatar, joka sitten onnistui siirtämään ei-toivottuja hoitajia muihin päiväkoteihin.

Yksityisessä päivähoidossa on ihan samat ongelmat ja hyvät puolet kuin missä tahansa muussa päivähoidossa, koska tärkeintä on hyvä hoitaja. Yksityinen päivähoito ei välttämättä ole laadukkaampaa. Jos hoitohenkilökunta on motivoitunutta, niin yleensä sellaisissa paikoissa on jopa jonoa päivähoitopaikkoihin.

Kannattaa kysellä puistossa muilta hiekkalaatikkoäideiltä, onko heillä kokemusta esim. isompien sisarusten hoitopaikkojen osalta kyseisen alueen päivähoitopaikoista.
 
Meillä poika aloittaa päivähoidon kolmivuotiaana. Kyllähän tuo kiristää pahasti lompakkoa ja se jopa pipoa, mutta olen tosi tyytyväinen ratkaisuun. Asuntolaina-aikaa pidensimme ja auton uusintaa siirsimme, muuten ei oltais pärjätty ollenkaan. Teemme mieheni kanssa molemmat puolipäiväistä työtä ja kitkutamme vielä pari vuotta kun pikkukakkonen syntyy ennen esikoisen kolmivuotispäivää... Mutta jokaisen elämäntilanne ja lapsi on erilainen!
 
Meidän poika meni kunnalliselle perhepäivähoitajalle 11kk ikäisenä. Hyvin sopeutui mutta oli mielestäni liian pieni tuolloin aloittamaan hoitoa. Oli kesällä pari kk kotona ja tuntuu, että nyt 1vee 3kk vanhana olisi ollut parempi aloittaa koko hoitorumba... Seuraavasta aion jäädä kotiin ainakin vauvan puolitoista vuotiaaksi asti. Vaikka elettäis puurolla koko perhe!
 
Poika meni perhepäivähoitoon 1v. ikäisenä. Sopeutuminen kesti aika kauan, koska hänen tarvitsi olla hoidossa vain 3pv/vko. Ehti vissiin aina vapaapäivinä hoitopaikka unohtua tai jotain?
Minun mielestäni lapsen pitää olla vähintään 1v. hoidon aloittaessaan. Tai ainakaan itse en raaskisi sen pienempää viedä. Ja tuolloinkin se oli kamalaa, ihan sydäntä raastoi.

Poika on nyt ollut pphoidossa reilun vuoden. Hyvin viihtyy, on saanut sieltä paljon kavereita. Meillä ei ole kokemusta muusta kuin perhepäivähoidosta, joten en osaa vertailla muun hoitomuodon kanssa. Syksyn myötä aloitan kokopäivätyön, joten sitten poikakin siirtyy kokoviikkohoitoon. Onneksi saa jäädä samalle hoitajalle.

Jos joskus saamme toisen lapsen, niin pidän hoitovapaata vähintään sen kolmisen kuukautta vanhempainvapaan jälkeen, jotta lapsi olisi 1v. hoidon aloittaessaan.
 
Meillä tyttö oli 9 kk kun aloitti kunnan perhepäivähoitajalla.Hyvin sopeutui ja tykkää olla. Meillä aina jääminen sujuu hienosti, kun vaan aamulla antaa lapselle 5 min aikaa halailla ja sylitellä, niin sitten lähtee jo tomerasti aamupuuroille, hyvä kun muistaa vilkuttaa mennessään.

Lapsia ja hoitajia on joka lähtöön, meillä napakka pieni neiti ja loistava hoitaja.
 
Esikoinen meni kunnalliseen perhepäivähoitoon ollessaan 11,5 kk ikäinen. Hienosti kaikki lähti sujumaan. Toisen lapsen synnyttyä aion olla kaksi vuotta kotona (esikoinen silloin 2v), jonka jälkeen laitan lapset kunnalliseen päiväkotiin sisarusryhmään (2v ja 4 v).
 
10kk ja yksityiselle perhepäivähoitajalle meni. Pienihän tuo oli, mutta hienosti on pärjäillyt (mitä nyt kiusannut itse välillä muita hoidossa olevia). Välillä kiukuttelee jätettäessä, mutta kiukuttelee monasti muutenkin jos kaikki ei mene juuri niinkuin herran mielestä silloin pitäisi.
 
Esikoinen meni perhepäivähoitoon ensin osa-aikaisesti 1,5 vuotiaana ja joka päivä vajaa 2-vuotiaasta. Ihan hyvin hoidossa meni, mutta emme olleet ihan tyytyväisiä perhepäivähoitajaan, joka ei mm ulkoillut lasten kanssa joka päivä. Vaihdettiin päiväkotiin kun lapsi oli reilu 2v. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä. Toinen lapsi menee samaan päiväkotiin hoitoon 1v 1kk ikäisenä.
 
Ohops, onpa pieniä viety hoitoon! Itse en voisi kuvitellakaan vieväni ulkopuoliseen hoitoon vuoden ikäistäni, en vielä 1,5-vuotiaanakaan. Tietenkin se voi monilla olla taloudellinen pakko, mutta me olemme valmiita tekemään kaikkemme, että poikamme voi olla kotona mahd. pitkään, eli ainakin 2-vuotiaaksi. Aina se ei ole herkkua äidillekään, mutta katson tärkeimmäksi sen, että lapsi saa olla rauhassa kotona kasvamassa ensi vuotensa, kuin niin, että joutuu isoihin ryhmiin ja vieraiden hoidettavaksi ja vieraaseen päivärytmiin.
Tuttavallani oli kiire työpaikaansa, kun hänen poikansa oli 10 kk..kun hieman hätkähdin hänen mainittua asiasta, ko. äiti naurahti, että "iso poikahan hän jo on, nousee jo pystyynkin". Huh...meitä on moneen junaan.
 
Tulihan se sieltä :) Ei tätä hoitopaikkakeskustelua ilman jonkun maailman-parhaan -vain-minä-olen-oikeassa -äidin heristelevää sormea.

Selviä nyt siitä hormonimyrskystäsi niin huomaat, että jopa niistäkin jotka on viety hoitoon pienenä, voi kasvaa ihan hyviä aikuisia. Hui, ihan totta!

Suurin osa meistä nykyisistä aikuisistakin olisi ihan hulluja, jos hoitoonvieminen olisi se mikä pilaa ihmisen. Jos koti on kaikella tapaa hyvä ja vanhemmat tervejärkisiä ja rakastavia, niin ei se hoito kylläkään sitä muksua pilaa jos ei kotonaolokaan.
 
Ompas Mirella sinulla ahdasmielinen maailmakuva. Näille keskustelupalstoille voi mielestäni hyvin laittaa myös ahadasmieliset mielipiteesi, mutta älä nyt hyvä ihminen mene niitä tuttavillesi paljastamaan ja päivittelemään/hätkähtelemään toisen lastenhoitovalintoja päin naamaa.

En minäkään päivittele/hätkähtele kotona yhden yli puolitoistavuotiaan lapsen kanssa oleskelevien arkea, vaikka pari kuukautta sitä kesällä kokeilleena voin ihan sydämmestäni sanoa että se oli minulle ihan pelkkää ihanaa lomailua työssäkäyntiin verrattuna.
 
Onko jollain ollut onglemia hoitopaikan uniaikataulujen suhteen? Ja miten ongelmista selvittiin?

Itseäni huolettaa, miten meidän pikkuisen päiväunien käy, kun hoitopaikassa nukutaan kuulemma vasta iltapäivästä kunnon unet. Kun tämä meidän taapero nukkuu yleensä pitkät päikkärit aamupäivällä.
 
Olen kyllä Mirellan kanssa vähän samoilla linjoilla! Itse aion myös olla tyttöni kanssa kotona vähintään siihen saakka, kun hän täyttää 2 vuotta. Helppoa kotiäitiys ei tietenkään ole, mutta lapset ovat niin vähän aikaa vain pieniä... Haluan nähdä itse tyttöni oppivan kävelemään, puhumaan ja kaikkea muutakin mitä kasvuun ja kehitykseen nyt liittyy. En halua, että nämä kaikki tärkeät jutut jäävät minulta kokematta. Näin yli 30-vuotiaana sitä ajattelee ehkä eri tavalla kuin nuorempana.

Itse olen saanut työelämästä "nauttia" jo ihan riittävästi, enkä siihen rumbaan kaipaa lapsen kanssa kovin äkkiä takaisin. Kyllä sitä ehtii töitä tehdä vielä eläkeikään mennessä ihan riittävästi. Toki meilläkin tulee olemaan tiukkaa elää yhden palkalla, mutta eiköhän pankista löydy sen verran joustoa, että laina-asiat järjestyvät ja ns. turhista menoistahan voi aina tinkiä. En tuomitse millään tavalla niitä vanhempia, jotka vievät lapsensa pienenä hoitoon, jokaisella on siihen varmasti syynsä ja joskus voi tosiaan olla lapsen etu, että häntä hoitaa joku muu päivisin ja äiti ja isä jaksavat sitten olla paremmin hänen kanssaan, kun käyvät välillä töissä "lepäämässä"!

Tämä on vain henkilökohtainen mielipiteeni, mutta halusin sen nyt sanoa julki.
 
Esikoinen meni hoitoon ollessaan puolitoistavuotias.

Kaksoset menevät tod.näk. 2½-vuotiaina. Tai jos menen töihin kaksosten ollessa puolitoista, koitamme saada kotiin hoitajan.

Saapi nähdä, miten pää kestää :)
 
Vanhempainvapaan jälkeen ollaan meilläkin menossa töihin, poitsu silloin 10,5kk. Minä olen kotiäiti-07:n kanssa ihan samaa mieltä siitä, että näin yli 30-vuotiaana sitä ajattelee ehkä eri tavalla kuin nuorempana. Mutta vaan toisin päin, jos silloin olisi nuorempana saanut lapsen, ehkä ei olisi työ ja ura niin tärkeä kuin nykyisin.
 
Poika menee päiväkotiin viikko 2v synttäreiden jälkeen.

Itseäni olisi kanssa mietityttänyt nuo päiväuniasiat, jos poika olisi mennyt hoitoon pienempänä. Vielä 1,5v poika tarvitsi unta tosi paljon, enkä usko, että päiväkodissa olisi saanut nukuttua 3h päikkäreitä, kun muut olisivat alkaneet jo heräillä. Nykyisin onneksi nukkuu n. 1,5-2h unet ja juuri siihen "päiväkotiaikaan", eli n. 12 eteenpäin.
 
Perhepäivähoitoon on poika menossa 14 kk:n ikäisenä. Tuntuu yhtäkkiä aika sopivalta iältä kun sekä poika että äiti alkavat jo hieman tympääntyä samoihin kotileikkeihin. Olen kuitenkin sopinut työnantajani kanssa kevennetystä ratkaisusta, joten pojalla ei päivät veny standardista.
 
Poika aloitti kunnallisen päiväkodin 1 v 2 kk vanhana ja on viihtynyt siellä oikein hyvin. Meillä olisi taloudellisesti ollut mahdollista olla kotona hoitamassa lasta, mutta en vain henkisesti jaksanut sitä. Hiekkalaatikot yms. eivät vain ole minua varten.

PS. Jos kotiäiti-07 ei "tuomitse" minua siitä, että vein lapseni niin nuorena hoitoon, niin tasapuolisuuden nimissä en minäkään sitten tuomitse niitä vanhempia, jotka ovat kotona lastaan hoitamassa. ;)
 
Heh, kylläpäs sohaisin ;-) "Here we go again" -kommentoijalle sen verran vaan selventäisin, että missäkähön kohtaa viestissäni sanon, että hoitoon varhain mennyt lapsi menee pilalle?? Koko maailman sivu pieniä lapsia on viety hoitoon jo alle yksivuotiaana, mutta ihan täyspäisiä heistä on tullut. Suomessa on hyviä hoitajia.

Siitä ei ole kyse vaan siitä, että mielestäni on yksinkertaisesti vain väärin laittaa lapsi pienenä ulkopuoliseen hoitoon. Pari vuotta kotona on koko elämästä VALTAVAN vähän. Ja sen ajan olen valmis antamaan lapselleni, vaikka toki sen välillä tympäisee, eikä puistoon jaksaisi joka aamu mennä. Lapsen paikka on kotona, en sitä sen koommin osaa selittää. Koti on luonnollinen paikka ensimmäisille vuosille ja jos lapsi minua tarvitsee päivän mittaan, koen erittäin tärkeäksi, että olen paikalla auttamassa ja ottamassa syliin.
Ilman muuta jos äiti on pää hajalla, ärtynyt ja kireänä kotona, ei lapsellekaan ole hyvä olla. Silloin päiväkoti on varmaankin parempi paikka. Toisaalta eräs ystäväni sanoi, että hän pelkää jäävänsä syrjään työpaikaltaan ja menettävänsä paljon, jos on kotona pitkään. Se on sääli, koska itse ainakin olen ylpeä siitä, jos voin olla kauan lapsen kanssa kotona ja päinvastoin, uskon, että sitä arvostetaan työpaikallakin. Jos joku paikka tai työssä eteneminen menee minulta sivu suun tämän takia, se paikka ei sitten ollut minua varten. Töissä kyllä ehtii olla!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mirella*:
Heh, kylläpäs sohaisin ;-) "Here we go again" -kommentoijalle sen verran vaan selventäisin, että missäkähön kohtaa viestissäni sanon, että hoitoon varhain mennyt lapsi menee pilalle?? Koko maailman sivu pieniä lapsia on viety hoitoon jo alle yksivuotiaana, mutta ihan täyspäisiä heistä on tullut. Suomessa on hyviä hoitajia.

Siitä ei ole kyse vaan siitä, että mielestäni on yksinkertaisesti vain väärin laittaa lapsi pienenä ulkopuoliseen hoitoon. Pari vuotta kotona on koko elämästä VALTAVAN vähän. Ja sen ajan olen valmis antamaan lapselleni, vaikka toki sen välillä tympäisee, eikä puistoon jaksaisi joka aamu mennä. Lapsen paikka on kotona, en sitä sen koommin osaa selittää. Koti on luonnollinen paikka ensimmäisille vuosille ja jos lapsi minua tarvitsee päivän mittaan, koen erittäin tärkeäksi, että olen paikalla auttamassa ja ottamassa syliin.
Ilman muuta jos äiti on pää hajalla, ärtynyt ja kireänä kotona, ei lapsellekaan ole hyvä olla. Silloin päiväkoti on varmaankin parempi paikka. Toisaalta eräs ystäväni sanoi, että hän pelkää jäävänsä syrjään työpaikaltaan ja menettävänsä paljon, jos on kotona pitkään. Se on sääli, koska itse ainakin olen ylpeä siitä, jos voin olla kauan lapsen kanssa kotona ja päinvastoin, uskon, että sitä arvostetaan työpaikallakin. Jos joku paikka tai työssä eteneminen menee minulta sivu suun tämän takia, se paikka ei sitten ollut minua varten. Töissä kyllä ehtii olla!
Click to expand...

Hohhoijaa taas näitä....

 
Meillä lapsi meni hoitoon 1v7kk iässä (perhepäivähoito). Kova paikkahan se oli, mutta oman "urani" kannalta minulle tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus, joten päädyimme tuohon ratkaisuun. Olemme olleet tyytyväisiä. Jälkikäteen ajatellen, en olisi varmasti jaksanut olla "vaan kotona" yhtään pidempään. Lapsemme on sosiaalinen ja selvästi kaipasi toisten lasten seuraa (vaikka sanotaan, että alle 3v. ei tarvi toisten lasten seuraa, meidän tapauksessa olen eri mieltä...). Ja kyllähän se niinkin on, että jos meinaa olla jokaisen lapsen kanssa 3 vuotta pois työelämästä kertyy "kotivuosia" helposti 8-9...Mulle sopii tällainen lyhennetty työviikko (4pvä) ja tuo perhepäivähoito. Toivotaan, että lapsi ei tule kärsimään valinnastamme laittaa pienenä hoitoon (tuntuu, että nykyään syyllistetään kaikesta), ainakin nyt hän on nauravainen ja onnellisen oloinen ja kehittyy hienosti! Kaikki tekevät itselleen parhaat ratkaisut!
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa